Näin iltasin on ehkä pahinta. Kun ei saa unta ja kun oikeesti käärii epätoivosena jotain peittoa siihen viereensä rullalle. Ja kuuntelee coldplayn levyä ja puree huulta "i'll do my best and i'll see you soon" ja yrittää olla hajoamatta. Ja huolettaa kun sen teepaidan hajut ovat haihtumaisillaan.
Ja sitte huolettaa ku tajuaa että tää on vasta mikä?..kolomas päivä. Ja sitte hävettääki ku on niin vaikeeta viihtyä omillaan, ja kai se on vaan tottumiskysymys, mutta ko en mää halua ees tottua tämmöseen elämään ilman sitä. Mutta kai se helpottaa kun se on nyt saanu soittaa ja laittaa viestinki.
Se rakastaa mua. Joo kyllä se helpottaa.
Heti kö mennee hyvin niin eikö joku valtion armeija keksi tulla siihen välliin.
Tulisiks kotiin kulta?
<3
No comments:
Post a Comment