"Lomila saa jos on herra alikersantti!"

..JOOJOO IHAN TOSI! tommosta ne alikessut laitto ne alokkaat huutamaan ja piti niitä kaikin puolin ihan pilkkanaan. Mulle tuli just sellanen olo, että oiskohan pikkupojille annettu vähäsen liikaa valtaa?! Kävin siis vierailulla tyttöystäväpäivänä Someroharjun sotatantereilla ja oli se sillälailla mukavakin juttu, että huomasin että ei se niin hirveen totistakaan ole..ainakaan kokoaikaa. Ja mikko oli ihan samanlainen tuttu kuin aina ennenkin, mitä nyt vielä komeampi kuin muistin.

Tänä yönä olis todella mahtavaa olla heräämättä keskellä yötä pahaan uneen ja alkaa herättämään mikkoa selittääkseni sille että lohuta mua ku näin pahaa tämmöstä unta, ja tajuta että sehän lähtiki sinne takasin jo eikä se oo täällä nyt enää, eikä mua todellakaan oo kukaan lohduttamassa. Ja pyöriskellä siinä tunti kyyneleitä niellen saamatta unta ku on niin epäreilua ja ku on niin paha mieli.

Viikonloppu meni hyvin. Mää vaan jotenki jo luulin että oisin saanu pitää sen täällä itellä ja sitte petyin ku se lähtiki takasin sinne. Ei se oo kyllä kivaa näinkään. Aika perseestä suorastaan.

Joo ei multa nyt muuta irtoa. Lähen jumpalle. Siellä irtoaa!

Valaiden äänien tarpeessa

Jos 6-vuotias poika päättää olla syömättä porkkanaa,se kans on. Oon tapellu tämän aiheen parissa yhen eskarin kanssa ja juuri kun sain sen laittamaan suuhunsa porkkanaraastetupon, se sylki sen mun päälle. Meni heemo. Hyvä on ole maistamatta porkkanaa tai muitakaan vihanneksia ja se kyllä näkkyy sun naamasta. En mää sille nuin sanonu. Oon mää sen verran ammattimainen että pilkkaan sitä sitten täällä selän takana, blogissani. Tarinan opetus on että älä aliarvioi kuusivuotiasta tai jotain. Tai sitten, että elä syle sitä porkkanaraastetta tätin päälle, koska täteillä on tapana kostaa selän takana!

Huomenna meillä on aistipäivä päiväkodissa. En tarkalleen tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kuulostaa ainakin hyvältä. Kierretään lasten kanssa kaikkien eriosastojen pisteissä, joissa käytetään jotakin näistä aisteista mitä meillä on. Meidän osastolla on hajuaisti, ja meillä on semmosia erilaisia purkkeja missä on erihajuja..en osaa sanoa siitäkään oikeen, kun en ole osallistunut sen suunnitteluun. Yhellä osastolla maataan katsellen "tähtitaivasta" ja kuunnellaan valaan ääniä. Nää on niitä semmosia juttuja, missä yläasteella ei millään pitäny pokka vaan piti aina tirskua, mutta mitä nykyään oikeasti kaipaa ja tarvitsee. Tai jos ei ihan tarvitse niin haluaa ainakin.

Oon ollu aika kireä nämä viimeset päivät. Väsynyt ja ylienerginen vuorotellen. Jotenkin jännittynyt. Ehkä se liittyy jotenkin siihen että alokas tulee ylihuomenna. Se tuntuu jo ihan epätodelliselta. En usko koskaan pääseväni sinne. Kauhia paine, enkä edes tiedä mistä. Odotan että jotakin inhottavaa tapahtuu eikä ylihuomista tule. Vitsi ku en just nyt haluais esimerkiks yhtään kuolla :D Se on hengissä pysymisen painetta. Kun on jotain mitä odottaa. Jotain mitä menettää.

Loppukevennykseksi tarjoan seuraavaa:
Meiän jumppaohjaaja luuli mua tännään jumppaohjaajaksi. Se jäi kyseleen tunnin jälkeen. Jotain kehitystä on siis täytynyt tapahtua, sillä kuukausi sitten kukaan ei olisi erehtynyt tästä edes hyvällä mielikuvituksella.

ha ha ... haa. Hyvää yötä.

kilometri välisä

Noniin. Sietokykyä koetellaan. Mikko soitti eilen että "Arvaa MITÄ mää tuun huomenna Kemmiin!" Ja sitte pienen Jeejeen jälkeen se huomas lisätä että "..Niin mutta mää en kerkee nähä sua, koska mut tuuaan täältä vaan niinku reeneihin ja heti niitten jälkeen taas takasin. Ku sain semmosia harjotusvapaita." Ehotti se että olisin voinu tulla sinne tervahallille kattoon niitten reenejä ja jos kerettäs sitten vähän jutellakki ehkä, mutta en kai mää nyt sinne lähe väijymään. Minkä se musta tekis? Väijyjän?!

Sitäpaitsi mulla oli kampaamo äsken ja illalla cirquitti, jonne haluan iha hirveesti ku se oli viimeks niin rankka. Oon nyt ehkä vähän shokkivaaleata taas, mutta ei paha verrattuna viimeaikaisiin kampaamokokemuksiini. Tänään elämä on kaikesta huolimatta tuntunu ihan kivalta. Pääsin kuin pääsinkin shoppailemaan lauantaina ja ostin kengät. Pääsin kuin pääsinkin uloskin silloin illalla ne kengät jalassa ja oli niin mukavaa että ihan :)

ei maistu

Hirvee kasaantunut tarve shoppailla vähän. Tai ihan kattelukin riittäis. Aika ei.
Enkä minä riitä jokapaikkaan, vaikkakin aika moneen kuitenkin. Menin aamulla muka luennolle eikä missään ollutkaan ketään. Ilmeisesti se oli peruttu, mutta en ole saanut ilmoitusta siitä. Ja nyt kun mulla oliskin aikaa niin jollain muulla, jonka pitäisi lähteä mun kanssa, ei ole. Ainiinku sillä on se hellu. Ainiinku mulla ei.

Eniten ÄRSYTTÄÄ ihmiset, joilla on joku vaikeus siinä puhelimeen vastaamisessa. Tai ennen kahtatoista heräämisessä lauantaina. Tähän aamuun on mahtunut jo kaksi sellaista ja se saa mut turhautumaan jotenkin.
Katoin "Geishan muistelmat" äsken. Miksi sitä on kehuttu ja kohuttu? Musta se oli vaan ihan sairas. Ja tyhjänpäivänenkin. Ja aivan liian pitkä.

Sotatantereille kuuluu ihan hyvää. Pienin on siellä vaan kuumeessa, kun ne oli eilen kontanneet metsässä lumihangessa koko päivän. Mummo ihmetteli puhelimessa miksen mennyt sen mukaan sinne armeijaan kun se olis kuulemma ollu mullekin ihan paikallaan. Voi mummo. Kuuden aamun päästä menenkin...en tosin konttaamaan vaan hakemaan alokkaani kotiin.

Äidin kanssa haettiin eilen kuumaa kanaa perheelle ja kissalle. Tehtiin salaattikin. Maistui.
Tänään Linda tulee tänne. Illalla mennään Annukalle ja sieltä jonnekin. Pitää päästä ulos.

ampukaa anna

12 aamua Lapin ilmatorjuntarykmentin 3. patterin tyttöystäväpäivään.

Toissayönä heräsin siihen, että joku mies huutaa mun huoneessa. Kävi sitten ilmi, että se oli Coldplayn Chris Martin, koska levy oli jäänyt pyörimään nukahdettuani. Ikävää herätä ikävään. Onneksi en ole joutunut sitä montaa kertaa tekemään kun en ole paljon nukkunutkaan. Töissä väsyttää. Tänään aion kokeilla Juhon taikakeinoa, pitkää saunaa, kuumaa kaakaota ja tylsää kirjaa. Pitäisi tulla uni.

Viikonloppuna käytiin ankkurissa minttukaakaoilla ja oltiin Hetalla tyttöjen kanssa yötä, katsottiin kaksi komediaa ja pelattiin iskelmäpeliä. Eilen käytiin katsomassa jääkiekkopeli. Lämärit voitti sarjan vimpan Sopan 9-2. Omalla tasollaan pärjäävät ihan hyvin siis. Sain kirjastosta lisää kirjoja tutkielmaesseeni tueksi, joka on auttamatta tyssähtänyt sinne kahden sivun paikkeille. Jatkaminen tuntuu vähän vaikealta. Pitäisi saada jonkinlainen ajatus. Ehkä ensin pitäisi kuitenkin saada se uni.

Siivoilin äsken ja kohta lähetään Ellun kanssa kävelylle. Illalla mennään kattomaan Tornioon isin kans säbäpeliä. Perttu pääsee ehkä paikkaan Mikkoa. Mielenkiintosta nähdä miten niille käy.

Päiväkodissa viihdyn edelleen oi niin hyvin..

Samppa: Määpä kerron teille hyvän tarinan..olipa kerran Anna..ja se saa poikaystävän..jonka nimi on...Mikko!
Joonas: Ei oo ku Joonas!
Samppa: Ei oo ku Mikko!
Joonas: Ei oo ku Joonas!
Santeri: Mää tiiän..ammutaan Anna niin siitä ei tartte tapella!?

kantaa laineet laivatkin..

Näin iltasin on ehkä pahinta. Kun ei saa unta ja kun oikeesti käärii epätoivosena jotain peittoa siihen viereensä rullalle. Ja kuuntelee coldplayn levyä ja puree huulta "i'll do my best and i'll see you soon" ja yrittää olla hajoamatta. Ja huolettaa kun sen teepaidan hajut ovat haihtumaisillaan.
Ja sitte huolettaa ku tajuaa että tää on vasta mikä?..kolomas päivä. Ja sitte hävettääki ku on niin vaikeeta viihtyä omillaan, ja kai se on vaan tottumiskysymys, mutta ko en mää halua ees tottua tämmöseen elämään ilman sitä. Mutta kai se helpottaa kun se on nyt saanu soittaa ja laittaa viestinki.
Se rakastaa mua. Joo kyllä se helpottaa.


Heti kö mennee hyvin niin eikö joku valtion armeija keksi tulla siihen välliin.

Tulisiks kotiin kulta?
<3

Emmää oo yksin. Ommulla t-paita.

On se ihmeellistä. Toisen tuoksun ihanuuden ymmärtää vasta sitten kun se toinen on poissa. Se tuoksu on kyllä täällä kun mulla on sen t-paita päällä. Oli se tuoksu ihana aikasemminkin, mutta tajusinko mää että NÄÄÄIN ihana!? No en.
Toinen itse on armeijassa. Pahinta on että en tiedä sen oltavista siellä mitään kun näyttäs siltä että ne ei saa soittaa sieltä tässä alussa. Niin ainaki pojat sanoi. Nuo, jotka tietää kun ne on ite jo käyny sen. Ne kerto että tässä alussa on kaikista kovin kuri siellä ja niitä pelottaa ja ne ei saa soitella välttämättä eikä niillä ole aikaakaan ku niitten pittää tehä niitä juttuja mitä siellä tehhään, soditaan ja semmosta jotain mitä siellä nyt tehdäänkään. Millonkohan se alku sitten loppuu..en jaksa odottaa. Soitti se silti eilen sen verran että sai sanotuksi että ei saa soittaa ja että nähhään kolmen viikon päästä seuraavan kerran. Lohtu sekin.

Yöllä en saanu unta millään, mutta muuten mulla ei ole mitään hätää. Oon tehny itestä kovin kiireisen. Alotin taas uudestaan sen airopikin ja koitan jaksaa käyä siellä neljä kertaa viikossa. Eilinen pikki meni ainakin tosi nopeasti eikä musta tunti viistoista riittäny oikeen mihinkään ko just sain vasta lihakset lämpimiksi. Vatsalihakset vaan oli tosi nolossa kunnossa. Emminä pääse ylös siitä matolta niin että jalat pysyis maassa ja kädet pään takana! Siis väkisinki irtoaa jalat. En vaan ymmärrä miksei niillä muilla irronnu..?!

Tänään kuntopiiriin. Siellä on miehiäki vissiin. Jaiks. En oo ikinä jumpannu miesten kanssa, mutta onneks mulla on Heta siellä kaverina niin se vie kaiken huomion ja minä saan kaikessa rauhassa keskittyä suoritukseen. heh. Ei vaan siis musta nuo jumppaavat miehet on vaan just niitä samoja, jotka ois alkaneet gynegolokeiksi, mutta pää ei vaan riittäny. Ollaan aina äitin kanssa epäilty niitten ammatinvalintamotiiveja. Naisvoimistelijoiden jumpalla käyvä mies vois olla yhtälailla epäilyksiä herättävä. Ehkä.

Huomenna menen taas töihin loman jälkeen. Aika jännää nähä pikkusia. Monta syliintulijaa. Osaan sanoa siitä enemmän sitten huomenna. Tämän aamun oon paahtanu Soveltavan kielentutkimus- tutkielmaesseen parissa. Olen monta tuntia kirjoittanut vasta ensimmäistä sivua siitä, mitä soveltava kielentutkimus on ja miten se eroaa yleisestä kielentutkimuksesta. Vaikeaa kirjoittaa pohdiskelevaa ja kriittistä tutkimusta aiheesta, josta ei ole itsellä selkeää mielipidettä tai kokemusta, koska se on niin uusi ja vielä vieras. Niin ehkä sitä omaa kantaa voisikin tutkia siinä, mutta en ole varma haetaanko sitä vai ehkä jotakin tuloksia. No kuitenkin olen alkanut tehdä mahdottomasta tehtävästä nyt pala palalta mahdollisempaa taas. "Jos olisit tutkija, millaiset kielentutkimuksen kysymykset Sinua kiinnostaisivat? Perustele." Taas kerran törmään siihen ongelmaan, että olen mielummin kielen käyttäjä ja huoltaja ja sillä leikkijä ja sitä hengittävä ja siitä elävä ja mitä vain, kuin sen ominaisuuksien tutkija.

tiedotusluontosta

tsattsadatsatsadaa tentti meni läpi ja sain siitä kolmosen. Sydän hakkas aivan hirveenä kun soitin sitä tulosta. JES.

vaikka olen nainen niin ISKEN NIINKUIN MIES :D

No siis vautsi. En varmaan osaa puhua saati kirjottaa näin pitkän tauon ja tommosen päähän junttaamisen jälkeen. Heitettiin kaveriporukalla tommonen neljän päivän uudenvuodenvietto Levillä. Aivan huippu reissu. Siis loistava. Ei tullu edes riitoja, vaikka meitä oli 6 tyttöä ja 8 poikaa kymmenenhengen mökissä. Sopu anto kyllä sijaa ja sitä piisas muutamalle ulkopuoliselle jatkoilla hiipuneellekin. No yks joku dude oli hakattu reilusti yhdeksän vastaan yksi, mutta sitä kai se oli sitte tullu hakemaanki yksin vaan kutsumatta meiän mökkiin haastelemaan. Sitä paitsi se oli isompi. En sitte tiiä itsehän olin jo unessa näiden tapahtumien aikoihin. Huh hah huli turpaan tuli. Areenalla kävin katsomassa Bleakkia ja sit uudenvuodenyönä Beats and stylesia, joka olikin ihan hyvä, mutta hikinen, koska siellä oli vaan se viiskytä astetta lämmintä yleisön tiiviydestä johtuen.

Uusivuosi vaihtui huomaamatta. Lupasin alkaa jumppaamaan. Palautuminen on tällä hetkellä vaikeaa. Tähän hetkeen palautuminen siis. Jotenkin kerkesin tottua jo semmoseen, että kokoajan tapahtuu ihan hulluna. Olli ja Onni on täällä. Onni hymyilee aurinkoisesti ja juttelee. Me tunnetaan toisemme jo.

Ainiin ennen leville lähtöä tehtiin coveri tosta Hurriganesin I will staysta. Siis nuo soitti kitaroita ja pianoa ja marakassia ja sitten laulettiin. Villellä on ne vehkeet millä äänitetään. Oli ihan hauskaa ja jännää. En tiedä oikeen kuulostaako se hyvältä, mutta joltain ainakin. Se on olemassa nyt.

Mikko lähtee viikon päästä armeijaan. Ennen sitä täytyy tehdä sille oikeen hyvää lasagnea. Tai sen kanssa.