Monday, April 21, 2008

...miksi kiusaatte ja tuotatte vain harmii

Pojat.
Sellaisia huomioita tänään, että pojat ovat hankalia ja niistä on vain harmia. Varsinkin sellaiset pojat, jotka luulevat voivansa puhutella sinua kuinka ilkeästi ja tylysti hyvänsä vain koska satut olemaan heidän tyttöystävänsä. Hassua. Tyttöystävyyskin on kuitenkin siinä määrin veteen piirretty käsite ja tila, että en lähtisi sen turvin kyllä yhtään nakkelemaan mitään ikävää.

Pojista...
on kyllä jotain hyvääkin sanottavaa. Ei ole mitään liikuttavampaa kuin ne kaksi kymmenvuotiasta lippispäistä poikaa, jotka kävivät ostamassa jäätelöä ja halusivat välttämättä antaa tippiä kieltelyistäni huolimatta. "Eiku piä loput". "Mää haluan antaa nää sulle" sanoi toinen nyppiessään kylmälle tiskille tyhjentämänsä rahapussin viimeisiä senttejä kohmeisilla pikkusormillaan. Sen jälkeen sydämeni ei sulanut edes kauniisti hymyilevälle oranssiin munkin asuun sonnustautuneelle kasvoihinsa maalanneelle nuorelle miehelle, joka kutsui "jätskitytön" krishnaliike Iskconin kokoukseen. Meni jo.

Ei se Ruumensaari pärjää enää tässä yhteiskunnassa. Sehän uusii rikoksensa uudestaan ja uudestaan vain päästäkseen takaisin tuttuun ja turvalliseen vankilaan, jossa sillä on lämmintä ruokaa ja omat sosiaaliset suhteensa. Sille pitäis jonkun vinkata, että tekisi talousrikoksen tällä kertaa niin pääsisi sisään pidemmäksi aikaa.

Friday, April 18, 2008

baby i can make you feel

Posket punoittaa, niskaa särkee, ranne tuntuu murtuneelta. Hetkinen, joku on ollut selvästi jäätelökioskilla töissä kolmatta päivää.

Penni ajatuksistani tänään:
Supertiikeri, mangomeloni, Minttu, Mansikkasitrus, Wanhanajan vanilja, iso vai pieni pallo? Ai mitä se toinen oli? Kinuskipähkinää? (vai suklaanougattia? Voi luoja älä anna sen olla suklaanougattia pliis ei pliis), Noniin tietenki, ranne murtuu, 2,20+2,70=4,90, - kiitos, 20,00-4,90=.....15,10!, Tässä 15,10 takaisin, kiitos moimoi.

En malttanut pilata hampaattoman juoppopapan, (joka kantaa epäilemättä koko kotia mukanaan selkärinkassa,) iloa, kun se silmät kirkkaina mut nähdessään alkoi hehkuttaa sitä, miten hienoa on, että olen taas aloittanut työt ja kuinka mukava onkaan nähdä pitkästä aikaa. Nyökkäilin ja hymyilin, onhan se mukavaa juu, ja ennen pitkää löysin itseni papan kanssa arvioimasta sitä kävikö viimekeväänä tähän aikaan enemmän jäätelönnälkäisiä asiakkaita kuin nyt.

Kioskilla sattuu ja tapahtuu ja minuun sattuu. Eräät jäätelöistä ovat rakenteeltaan niin kovia, että niistä on lähes mahdotonta pusertaa palloa murtamatta rannettaan ja rikkomatta jänitettyjä niskojaan. Kyseiset lajikkeet ovat tietysti myös kaikkien suosikkeja. Siis seuraavalla jäätelönostokerralla kannattaa miettiä kahteen kertaan haluaako sittenkään niiiin ehdottoman välttämättä juuri suklaanougattia tai vanhanajansuklaata.

Tässä puolikuolleena, punoittavana, tahmaisena ja kankeana istuskellessani yrittäen löytää niskoille asentoa, joka sattuisi vähemmän samalla neljättä maksamakkaraleipää mutustaessani ja tyhjyyteen tuijotellessani (kunnes verkkokalvolle piirtyy utuinen kuva odottelevista tiskeistä) ja Britneyn ähistessä selkäni takaa voicelta tunnen olevani jotain epäseksikkäintä koko universumissa. Ja turhanpäiväisintä. Jäätelökioskin myyjä.

Wednesday, April 09, 2008

Katso ravaavaa hevosta, se on aitoja ylittävä ratsu

Viisi kerrostaloa, kaikki eriparia. Valkoinen, harmaa, kaksi keltaista ja punainen. Autio katu, jonka vierustalle on parkkeerattu tumma auto. Likaisia lumivuoria ja muutama vanha lasten kiipeilyteline, josta sininen maali on lohkeillut aikoja sitten paljastaen ruosteisen metallin. Västäräkkiparvi lehahtaa koivun latvaan. Tämä on kai se Kemi, jonka ulkopuolinen näkee. Ja mikko, koska tämä on näkymä hänen ikkunastaan. Minä näen vielä juuri vapaaksi päästetyn moninkertaisen raiskaajatappaja Ruumensaaren pyöräilemässä tuota autiota katua vaanien ja etsiskellen minua, haistaen, että olen kulmilla - Kiitos epäoikeudenmukaisen ja puutteellisen ja invalidisoituneen oikeuslaitoksemme.

Miksei sitä tapeta? kun kaikki tietää, että se tappaa ja raiskaa taas. Isälle oli turha protestoida. Sen mukaan kaikki tiesivät myös Saksassa 1940, että juutalaiset varastavat ja että heistä on päästävä eroon. Sama asia. Sille, mitä kaikki tietää, ei isän mukaan voi laittaa kovin suurta painoarvoa. Ehkä ei. Mutta en tiedä kuinka monta kertaa yhden ihmisen annetaan todistaa, että hän todella on vaaraksi muille. Tai tiedän, ihan liian monta. Ruumensaaren tapauksessa loputtomasti. Viis siitä kuinka monta elämää tuhoutuu, kunhan oikeus häntä kohtaan tapahtuu. Miten joku voidaan päästää vapaaksi terveenä ja todeta taas uuden raiskauksen sattuessa, että oli se sittenkin sairas, annetaan taas lievä tuomio. Hurraa miesten keksimät lait! Minusta koko syyntakeettomuus on ihan sieltä.

No jotain hyvääkin, meille buukkautui keikka kahen viikon päähän lauantaille. Laulan siis stemmoja. Tosi mukavaa kyllä, mutta mulle pitäis laittaa ne sellaiset suojalaput silmien eteen kuin niille herkimmille ravihevosille, jotta katsojat eivät häiritsisi sen suoritusta, jotta se keskittyisi vain olennaiseen eikä antaisi töllistelevän ja hurraavan väkijoukon hermostuttaa itseään.

Illalla pelailtiin lautapelejä essin ja raunon kanssa ja oli leppoisaa. Kävin juuri kylvyssä. Kylpyamme on terapeuttinen paikka. Näin siellä kuvia tulevaisuudesta ja tulin niiden kanssa sinuiksi. Puhtaaksi ja pehmeäksi tuleminen oli kaikki pelkkää plussaa. Illalla mennään Mikon veljen ja hänen tyttöystävänsä tupareihin, joissa on pukuteemana "joku artisti tai bändin jäsen". Minulla on tässä tunteja aikaa päästä pehmeydestäni ja löytää eräänlainen kovuus, vetäistä päälle verkkosukkahousut ja muuta sälää, lakata kynnet mustiksi ja meikata itsestäni rokkaava avril lavigne. Mikko lähtee matkaan Kumpulaisen Juusona, joka on sekä meidän rumpali, että Slapbettyn rumpali. (Stalingradcowgirlssien lämppäri) Seuraamme liittyvät illalla ainakin kummeleiden spiidin ja sakun spiidi, Amy Winehouse, puolet Abbasta, Anita Hirvonen ja monta muuta säkenöivää yllätystähteä, jotka luultavasti aloittavat iltansa kärppien mestaruuden todistamisella.

Salmarin ja sidukanhuurteista lauantaita! ja perheellisille omenamehun!

Saturday, April 05, 2008

Tämä kaupunki valvoo

Sade tuntui tänään ihanalta pitkän kuivan kauden ja auringon paisteen jälkeen. Ilmasta tuli niin raikas. Pöly huuhtoutui viemäreihin. Sateessa ihmiset eivät ota itseään niin vakavasti pienten pisaroiden tihkutessa naamalle kiiruhtaessaan kadun yli hakemaan koko sisäpäiväksi vuokraamosta elokuvaa ja makeisia tai vaihtoehtoisesti sipsiä, kuten sipsihirmut tekevät. Krapulassa aina parempi. Olisin voinut vaikka vannoa, että tänään on sunnuntai.

Kaikessa rauhassa yläosattomissa tiskaava M kielii kuitenkin siitä, että huomenna ei ole vielä maanantai eikä aikaista herätystä eikä lähtöä mihinkään suuntaan. Ei edes polttele. Lekottelen tässä uuden hemmottelulahja-papayakuorinnan pehmittämänä ja odotan josko tiskipöytää tulvan jäljiltä kuivaava M lähtisi viemään minua yölliselle ajelulle keskelle kärppien juhlintaa. Automies. Kuorinnan kyljessä kylläkin aiheellisesti varoiteltiin, että tämän hehkuvan käsittelyn jälkeen saat kaikki paparazzit perääsi, mutta luvataan olla varovaisia.

Ahaa, kävikin niin, että sain perääni vain yhden kiukustuneen, jonka mukaan olin luvannut olla valmis jo ajat sitten. Paparazit. Onneksi kiukku on pyyhittävissä pois hellyyttävällä pyyheturbaanilla, joka jostain syystä aiheuttaa aina hilpeyttä kyseisessä kiukkuiivarissa.

Tuesday, April 01, 2008

Kuka sieltä veräjästä pääsi?

Viimevuonna näihin aikoihin painoivat päälle pääsykokeet. Siitä on vuosi! Nyt ei paina päälle mikään, korkeintaan lastenkirjallisuushistoriallinen tutkielma, Minna Canth-essee ja 5 miniesseetä kirjallisuuden teorioista ja metodeista. Eikä sole mikhään. Nuo nyt pyöräyttää. Hassua, että käytin sanaa pyöräyttää, sillä se muodostaakin luontevan aasinsillan seuraavaan aiheeseen: Kesätöihin. Vannomatta paras, sillä myyn jälleen tänäkin kesänä jäätelöä. Se homma on näköjään luotu minulle, en pääse siitä, eikä se minusta. Mutta tänäkesänä pyöräyttelen Oulun vilkkaassa ja iloisessa kesäisessä keskustassa, joten onhan se aina enemmän kuin Kemin pölyinen Täikön kuluma. Nyt on kaikkea enemmän.


Plussat:

kesätöitä

opiskelupaikka

oma koti

mekot

uudet ystävät


Miinukset:

raha


Plusmiinusnollat:

hellu (sama)


Olenpa hauska. Olen pahoillani, feisbuukki tappaa luovuuden. Yritin juuri kertoa, kuinka sovinistisika 1800-luvulla pääsi kuin .... veräjästä? Mitä ihmettä, en muista, kuka sieltä pääsi? tai mikä? tiedättekö sanonnan? Ainakin minusta tuntuu, että tällainen sanonta on ollut olemassa jo silloin kun synnyin ja se oli tulevinaan selkäytimestä, mutta jäikin tulematta. Hmmh, no se kuka sieltä nyt pääsi se tuo..tuo..tämä. Kettuko? Aika hassua, samalla aloin miettiä, että olenko tosiaan pienestä asti huomaamattani puhunut veräjästä, kuuluuko jokapäivän sanastooni sana veräjä. Cool. (tajunnanvirtatekniikkaa) Olen kirjoittanut aamun Minna Canthin työmiehen vaimosta, jonka nimi on siis vitsi, sillä "työmies" ei käy töissä vaan anniskelussa juomassa vaimonsa rahat. Silti näytelmän Johanna 1800-luvulla on määritettävissä vain miehensä kautta. Ei ole sellaista kuin työnainen.

Minunpa mieheni käykin töissä, asfalttihommissa, koko kesän täällä oulussa, mikä tarkoittaa jaettua annan asuntoa toukokuun puolesta välistä heinäkuulle, kouluunpääsemistuloksiin saakka, ja toivottavasti myös enemmän yhteistä aikaa. Iih asun kohta pojan kanssa.

Kesästä on tulossa juuri sellainen, kuin uskalsi vain vienosti hymyillen toivoa. Tänne tuli kesä eilen, paistoi kokopäivän kirkkaalta taivaalta lämmittävästi ja sai lahjakaktukseni avaamaan ensimmäisen hienon punaisen kukkansa. Terhi Kokkonen on oikeassa siinä, että lumen jälkeen tulee pöly. Ja kostean mudan haju. Ja hullut päivät, joilla kävin eilen ja joille kutsuin äidin perjantaina osallistumaan. Hän harkitsee. Käytiin Sirpankin kanssa kahvilla ja kaakaolla ja oli mukavaa. Kohta lähden toiseksi viimeiselle kirjallisuuden periodit ja genret 2. luennolle ja sitten melkein loppuu...ja sitten kohta alkaa...

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...