Monday, November 20, 2017

Alvar II

Kymmenisen vuotta, kaksi vakavammin otettavaa parisuhdetta (ja useaa vähemmän vakavasti otettavaa) myöhemmin, unelmieni miehen Alvar Ainutlaatuisen paikka on auki. Etsintäkuulutus kaipaa kuitenkin pientä päivitystä matkalla kertyneiden kokemusten valossa.

Ei ole mitään väliä, kuinka kohtaan Alvarin: baarissa, Tinderissä, sattumalta keskellä kirkasta päivää tai ystävien järjestämillä sokkotreffeillä. Elokuvamaisuudesta olen oppinut sen, että kun jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta. Lavastaminen sikseen. Jos meillä on yhteisiä tuttuja, joku voi ehkä tarkistaa Alvarin taustat ja kertoa, että hänen nimensä todella on Alvar, että hän oikeasti asuu Espoossa ja ettei hänellä esimerkiksi ole kahta muuta tyttöystävää jo ennestään. Hän voi yhtä hyvin asua myös Vantaalla tai Iisalmessa, mutta olisi kiva bonus, jos hän puhuisi totta.

Ihan kamalan nuorena toivoin, että Alvarissa olisi Kotron "Sanovat sitä rakkaudeksi" -runoteoksen puhujan sielukkuutta, jota nykyään voisi luonnehtia myös alkoholismiksi ja narsismiksi. Pyyhitään tämä kohta pöytäkirjasta ja myönnetään, että olen saanut, mitä olen tilannut. Alvarilla ei ole vaikeasti hoidettavia addiktioita. Eikä hän ole ylidramaattinen, arvaamaton tai väkivaltainen. Rikosrekisteristä voidaan keskustella.

Alvar saattaa olla urheilija tai muusikko, mutta mielummin harrastaja kuin ammattilainen. En halua elää hänen työnsä ehdoilla. Jotain sellaista hän tekee, mistä nauttii. Partiota tai videopelien hakkaamista se ei ole. Alvar haluaa matkustella. Ja vaikka en ole missään määrin kiinnostunut Alvarin rahoista, hän ei onneksi ole niin pihi, että antaisi lomakohteen valinnassa merkitystä säästölle, jonka havaitsemiseen tarvitaan excel-taulukkoa. Sitäkään tyyppiä hän ei ole, joka tuntee elävänsä vain päästessään aamusurffille tai purkaessaan muovijätelauttaa Tyynellä valtamerellä syyskuusta seuraavaan toukokuuhun. Vaikka matkustaminen on ihanaa, kotiin on kiva palata. Kuten muumipappa, hänkin kokee, että suurin seikkailu käydään omalla kuistilla.

Alvar voi olla minua nuorempikin, jos hän on hurjan söpö. Hän on kypsä, mutta ei vakava. Poikamainen pilke säilyy hänen silmäkulmassaan. 
Alvar on viisaampi tai yhtä viisas kuin minä. Ainakin hän osaa jotain, mitä minä en osaa, esimerkiksi derivoida. En pääse mihinkään siitä, että on seksikästä, jos mies on hyvä matikassa. Akateemisuus on hyvä lähtökohta, muttei todellakaan välttämättömyys. Hän ei kuitenkaan koskaan kirjoittaisi "elämänkoululainen" mihinkään someprofiiliinsa. Insinöörikin menee kyllä vakaaseen harkintaan. Eikä hän kirjoita "enään" tai "kuullostaa" kahdella ällällä. Alvar on kunnianhimoinen ja määrätietoinen, kun sille päälle sattuu, mutta osaa myös nauttia suoraan sänkyyn woltitetusta smetanapizzasta ja Unelmienpoikamiesmaraton-sunnuntaista. Eikä hänen osaamisensa sängyssä rajoitu tietenkään siihen.

Alvar on seurustellut. Jos hän nimittäin ei tähän mennessä ole, voi siitä melkein päätellä jotain hänen sitoutumiskyvyttömyydestään, vaikka hän uskottelisi kuinka, että olen se, jota hän on koko elämänsä etsinyt. Hän voi olla kotoisin pohjoisesta, jolloin matkustamme sinne yhdessä jouluisin. Tai hän voi olla etelästä, jolloin näytämme toisillemme paikkoja, joista toinen ei vielä tiennyt. Jos hän on Turusta, voimme saman tien mennä naimisiin ja muuttaa puutaloon hänen kotikaupunkiinsa. Ihan Alvarin vuoksi toivoisin, että Ainutlaatuisten perhe olisi suuri ja ihastuttava. Mikä on sisaruksia parempaa? Alvar ei ole kuitenkaan itse valinnut sitä perhettä, johon on syntynyt vaan tärkeämpää on, että hän haluaa joskus oman.

Alvarille ei koskaan tarvitse esittää coolia tai epäkiinnostunutta, jottei häntä alkaisi ahdistaa. Alvar tuntee itsensä ja tietää, mitä haluaa. Nimittäin minut. Näen sen hänen katseestaan. Joskus täysin yllättäen hän kertookin sen. Esimerkiksi auton etupenkillä hän saattaa keskeyttää jonkin täysin tyhjänpäiväisen höpötykseni huokaamalla rakastavansa sitäkin, miten nyrpistin äsken nenää tai sitä, että minulla on "joku v***n askartelulaatikko!" Alvar tietää myös, että teen listoja aivan kaikesta ja että minulla oli lapsena marjapuuronpunainen virkattu kellarimyssy, joka laitettiin tärkeänä päähän, kun päästiin isin kanssa käymään kellarissa. Juuri tällaisia yksityiskohtia Alvar kertoo itsestäänkin. Hän pitää minua sylissä niin, etten mene hukkaan, ja hipsuttaa ihanasti. 

Alvar on hyvä keittiössä - onhan hänellä mielikuvitusta, uteliaisuutta ja itseluottamusta. Hän ei ole ruokavammainen vaan pitää chilistä ja valkosipulista, ymmärtää Lidlin lämpimän leipäosaston päälle eikä hoputa, kun haluan haistella suihkusaippuoita, jotta osaan valita juuri oikean, kun kerrankin olemme päätyneet suureen ostoskeskukseen. Saunomisestakin hän pitää. Ja viinistä. Hänen ei välttämättä tarvitse suhtautua intohimoisesti sienestämiseen, jouluun tai teatteriin, mutta hän lähtee silti hyväntuulisesti hymyillen mukaan metsästämään suppilovahveroita tai kirkkoon laulamaan Maa on niin kaunista, jos tietää sen olevan minulle tärkeää. Aliaksessa rökitämme kaikki!

Alvar on ehdottomasti sosiaalisesti taitava ja rakastettava. Hän heittäytyy ilolla päin elämää ja hänellä on paljon kavereita. Toisinaan he pyytävät minut mukaansa Kallio-kierrokselle tai heittelemään frisbeetä. Ihailen hänen luontaista johtajuuttaan ja huumorintajuaan. Saamme vaivatta toisemme nauramaan. Myös tunnelmallisesti valaistussa kodissamme on harvoin hiljaista. Kun yksi levy loppuu, laitetaan toinen soimaan. Ja yhdessä lauletaan, vaikka vaan autossa tai karaokessa.

Myös minun ystäväni, vanhempani ja veljeni pitävät Alvarista. Hänet voi ottaa mukaan Kiiminkibonanzaan ilman, että hänen pärjäämisestään tarvitsee huolehtia. Meillä on omat elämämme, mutta ne yhtyvät monessa kohdassa. Alvar haluaa jakaa kanssani mahdollisimman paljon asioita aamiaisista ja siivouspäivistä konsertteihin ja juhannuksiin. Eikä hänen nimensä välttämättä edes ole Alvar. Se voi aivan yhtä hyvin olla vaikka Bruno Mars tai melkein mikä tahansa muukin nimi. Paitsi tietysti Vesa. Ja vaikka hän on niin kuuma, etten aina hänen seurassaan pysty keskittymään elokuvaan, hän on myös paras ystäväni. Vaatimattomasti siistein tyyppi, jonka tiedän. 

Vasta hänen vuokseen tuntuu järkevältä tai hyvältä luopua vapaudesta. Joltain muulta kuin luopumiselta.

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...