ja vaikka on sunnuntai

Ihanaa. Mahtavaa. Kivaa. Muksaa. Niin muksaa.

En edes jaksa kirjoittaa. Enkä tiskata. Enkä mennä suihkuun. Enkä syödä. Tai ehkä syön..jos jaksan. Söinhän eilen.
Huomenna sitten. Nyt nautin tästä. Pelkästään tästä. Ehkä myös luen, koska Johanna Sinisalo kirjoittaa kaikesta fantasiasta huolimatta jotenkin koukuttavallakin tavalla. Jos pystyn keskittymään. Jos edes pystyn. Jos en niin ei haittaa, polkupyörän ketjutkin on öljytty.

En ole pitkään aikaan tuntenut tätä. En pitkään pitkään aikaan. Ihanaa.

Mikä typerä postaus, ihansama ihansama, minulla on hyvä olo. Ja minua hymyilyttää ja minua naurattaa. Ja minua laulattaa. Ja minä olen tärkeä ja minä olen rakas. Ja sinä olet.

Ja kun ollaan isoja ja asutaan siinä ruskeassa kerrostalossa, meillä on aina ruisleipää ja ei-pilaantunutta-juustoa ja kinkkua ja kauhupikkelsiä jääkaapissa ja me koristellaan oma joulukuusi ja saadaan yhteisiä kutsuja ja ollaan mestari-pihvinpaistajia ja opetetaan Esa-Einaria pitämään puoliaan.

joskus osakseni jää juuri vain se villi kuminan tuoksu hiljaisella aukiolla. Onko se huonokaan osa?

Pahinta on välinpitämättömyys.

"Katso minä opin
irrottamaan
Näetkö kuinka käteni
ei hae mitään
Sen mikä on pahaa
minä unohdan
Jos näen jotain hyvää
ohi kävelen...

Lopulta olemme kuitenkin yksin"

Äiti nukkuu. Anna valvoo. Ja miettii. Joskus yksi viineri tekee sen, mihin mikään muu ei enää pysty.
Joskus sen tekee lohduttava ja vakuuttava ääni puhelimessa, joka kertoo muistaneensa minut luontodokumentin pienestä itsepäisestä toiseen suuntaan lähtevästä norsusta. Älä huoli enää, minä rakastan sinua.

On mukavaa, että äiti on kylässä, vaikka unessakin.
On mukavaa, että äiti tukee ja myhäilee ja katsoo moittivasti kun menen äärimmäisyyksiin. Sellaiseen voi luottaa. Sellaisen lähellä on turvallista olla.
Menen nukkumaan. Milkakin nukahtaa Ruotsissa nyt.

Kaikille aisteille

Reseptittömästä mielenterveyslääkkeestä puheen ollen, mulla on myös ihan mieheltä haisevaa astianpesuainetta. Sillä onkin hyvä aloittaa aamu.
Tänään on parempi päivä. Essi tulee junan kyydissä ja viini ja härkä polkupyörän korissa. Illalla scandinavian music groupin konsertti ja Milkan läksiäiset. Toiset lähtee kuuhun ja toiset ruotsiin.
En sentään joutunut laittamaan ikkunaan pahvisuojaa, sillä yksi poika neuvoi mua kääntämään siitä termostaatista. Hyvä neuvo, heti tuli lämmin.

Jostain syystä onnistuin valitsemaan tänäviikonloppuna juuri sellaisia elokuvia, joissa petetään niin että rytisee: The last kiss ---> raskaana olevaa tyttöystävää, ja Breaking and entering ---> sairasta lasta kotona hoitavaa avovaimoa. Ihan hyviä elokuvia, vaikkakin aika kohtuuttomasti pahaa oloa tuottavia.

Lumi on satanut. Ikkunani näkymä on sellainen pysähtynyt, johon ei ole asteltu vielä yksiäkään jalan jälkiä. Vain valkeaa ja sitten muutama sininen risti. Poltan isille pullakynttilää.

HERÄTKÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!

Tähän asti olen ollut sairaanhoitajien lakon puolella. Tästä päivästä lähtien en. Hoitoa tarvitsevalle ja onnellisena hoitoon lähdössä olevalle syöpää sairastavalle ihmiselle ilmoitetaan, että hänet onkin rajattu hoidon saajien ulkopuolelle. Hoidon, joka on ainoa pelastus ja helpotus, turvallisuutta lisäävä tekijä, pelottavassa ja kaoottisessa taistelussa elämästä. Tätä tapahtuu, kuvitelkaa, SUOMESSA! En minä ainakaan voisi surutta nostaa suurempaa palkkaa tietäen, että tilanteeseen syyttömät sairaat ihmiset ovat saaneet maksaa siitä hengellään. Jonkun äiti, jonkun vaari, jonkun lapsi. Kuinka monen läheisen kuolema on parinsadan euron kuukaudessa arvoinen? En tiedä ketä pitäisi syyttää, muttei tähän tilanteeseen olisi koskaan pitänyt joutua. Tähän tilanteeseen tuskin oltaisikaan jouduttu ilman uutta entistä ehompaa hallitusta. Toivotan Niinistön ja muiden idioottien vaimoille hyvää sairastumista rintasyöpään!

Oli tarkoitus kirjoittaa ihanan ihastuttavasta vauvasanataidekerhosta, jossa olin aamulla, ensilumesta ilman sua, suuresta koulu-urakasta, jonka sain valmiiksi, kartongeista, joita kävin ostamassa tehdäkseni lisää kortteja ja joulusydämistä, joilla koristelin pikkuista asuntoani. Oli tarkoitus kirjoittaa ilosta ja onnesta, mutta en pysty. En pysty kun olen niin vihainen. Niin täynnä vihaa, että toivon juuri nyt, että Pekka-Eric Auvinen olisikin mennyt eduskuntatalolle hallituksen kokoukseen avaamaan tulensa.

Näin unta rusketuksesta

Olen käynyt meikkiostoksilla, askartelutarvikeostoksilla ja munkkiostoksilla tänään. Olen tehnyt joulukortteja, syönyt mahan pullolleen herkkuja ja käynyt sanataidekerhossa seurailemassa 10-12-vuotiaiden toimia. Osallistuinkin. Ehkä rentouttaa hetkeksi laittaa meikkipussiin uusi terhakkaharjainen ripsiväri tai ottaa kiinni Mimin lähettämä hymy, taikoa se omille kasvoilleen ja heittää se sitten eteenpäin Katariinalle. Mutta kuten mansikkavaniliamunkki häviää pohjattoman vatsan onkaloihin, niin rentoutuskin haihtuu kun pääsee kotiin ja muistaa mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä tänään sen sijaan, että kierteli leipähyllyillä hykerrellen valinnan vaihtoehdoista. Ja entäs mitä makkaraa? Espanjalainen vai suomalainen kurkku? Mitä väliä, syöt kuitenkin yksin.

En ole unohtanut pimeää. Se vaanii minua ikkunasta. Edes pullan tuoksuinen kynttilä ei saa sitä ajetuksi pois. Lämmittävintä on se, että pullantuoksuinen kynttilä löytyi Onni-kullan piilottamana karusellipöydän kirjojen takaa, kolosta. Lämmittävintä on se, että on Onnikulta. On perhe.

Askartelen, tiskaan, askartelen taas. Käyn parvekkeella tupakilla, venyttelen, viimeistelen esseen ulkoasua, laitan villasukat jalkaani ja musiikkia soimaan, selailen mainoksia, teen kyykkyhyppyjä...Usko! En halua kaivata sinua nyt!

Ehkä selviän

Sinun nauravaan syliisi
Biisonikasvoisen pojan
painaudun tuttuun kohtaan
siihen muotoiseeni.
Kylmän nenänpääni painan niskan kuoppaan
muttei se lämmitä.
Minun reiteni
kaksi tulista hiiltä
polttavat merkkejä sinuun
siitä mitä joskus oli.

Ei kestä lähempää tarkastelua.
Tänään on taas päivä olla yksin pitkästä aikaa ja otan sen joskus aika raskaastikin.
Kärytin kalapuikkoja ja melkein pyörryin jumpalle. Lisäksi olin surullinen.

100. päivitys

Tänään. Nyt.

Aika juhlallista, sadas päivitys
Aika voimakasta, krokotiiliviini
Aika herkkää, "on allain avaruus, ja taivaan sini määränpää, on uusi maailma ja hämäräinen tie"
Aika kotoisaa, Kemissä
Aika petit´, minä ja hameeni (kuultua)
Aika täyttävää, kiinalainen ruoka
Aika mieluisaa, tuleva yö tuhisevan biisonin vieressä
Aika hauskaa, Knocked up eli paksuna
Aika jännittävää, sädehoito
Aika kaunista, Hectorin yhtenä iltana
Aika kalpeaa, ei aurinkoa pitkään aikaan
Aika turhaa, riidat
Aika haasteellista, soveltavan kielentutkimuksen tutkimusessee
Aika liikuttavaa, Jellona
Aika haikeaa, frendien viimeinen tuotantokausi, 10. ! niisks
Aika rasittavaa, näppy
Aika mieltä ylentävää, laulaminen ja kirjoittaminen
Aika harmillista, rikkinäiset kengät ja laukku
Aika kylmää, kylmyys
Aika rakastettavaa, perhe
Aika fressiä (extrafressiä), itsepuristettu appelsiinimehu
Aika kutkuttavaa, joulun odotus
Aika ahdistavaa, tieto tuloaan tekevästä maanantaista, sen läsnäolo
Aika kaivattavaa, Tuu
Aika raivostuttavaa, banaanikärpäset Mikon keittiössä
Aika voimistavaa, lukeminen, opiskelu ja tieto
Aika nostalgista, nintendo ja super mario
Aika ihanaa, sinun nauru
Aika ihastuttavaa, Bo Carpelanin ajatus siitä, että sinä olet täällä nyt, mutta nämä puut ovat olleet täällä ennen sinua ja ovat täällä sinun jälkeesikin