Emmää oo yksin. Ommulla t-paita.

On se ihmeellistä. Toisen tuoksun ihanuuden ymmärtää vasta sitten kun se toinen on poissa. Se tuoksu on kyllä täällä kun mulla on sen t-paita päällä. Oli se tuoksu ihana aikasemminkin, mutta tajusinko mää että NÄÄÄIN ihana!? No en.
Toinen itse on armeijassa. Pahinta on että en tiedä sen oltavista siellä mitään kun näyttäs siltä että ne ei saa soittaa sieltä tässä alussa. Niin ainaki pojat sanoi. Nuo, jotka tietää kun ne on ite jo käyny sen. Ne kerto että tässä alussa on kaikista kovin kuri siellä ja niitä pelottaa ja ne ei saa soitella välttämättä eikä niillä ole aikaakaan ku niitten pittää tehä niitä juttuja mitä siellä tehhään, soditaan ja semmosta jotain mitä siellä nyt tehdäänkään. Millonkohan se alku sitten loppuu..en jaksa odottaa. Soitti se silti eilen sen verran että sai sanotuksi että ei saa soittaa ja että nähhään kolmen viikon päästä seuraavan kerran. Lohtu sekin.

Yöllä en saanu unta millään, mutta muuten mulla ei ole mitään hätää. Oon tehny itestä kovin kiireisen. Alotin taas uudestaan sen airopikin ja koitan jaksaa käyä siellä neljä kertaa viikossa. Eilinen pikki meni ainakin tosi nopeasti eikä musta tunti viistoista riittäny oikeen mihinkään ko just sain vasta lihakset lämpimiksi. Vatsalihakset vaan oli tosi nolossa kunnossa. Emminä pääse ylös siitä matolta niin että jalat pysyis maassa ja kädet pään takana! Siis väkisinki irtoaa jalat. En vaan ymmärrä miksei niillä muilla irronnu..?!

Tänään kuntopiiriin. Siellä on miehiäki vissiin. Jaiks. En oo ikinä jumpannu miesten kanssa, mutta onneks mulla on Heta siellä kaverina niin se vie kaiken huomion ja minä saan kaikessa rauhassa keskittyä suoritukseen. heh. Ei vaan siis musta nuo jumppaavat miehet on vaan just niitä samoja, jotka ois alkaneet gynegolokeiksi, mutta pää ei vaan riittäny. Ollaan aina äitin kanssa epäilty niitten ammatinvalintamotiiveja. Naisvoimistelijoiden jumpalla käyvä mies vois olla yhtälailla epäilyksiä herättävä. Ehkä.

Huomenna menen taas töihin loman jälkeen. Aika jännää nähä pikkusia. Monta syliintulijaa. Osaan sanoa siitä enemmän sitten huomenna. Tämän aamun oon paahtanu Soveltavan kielentutkimus- tutkielmaesseen parissa. Olen monta tuntia kirjoittanut vasta ensimmäistä sivua siitä, mitä soveltava kielentutkimus on ja miten se eroaa yleisestä kielentutkimuksesta. Vaikeaa kirjoittaa pohdiskelevaa ja kriittistä tutkimusta aiheesta, josta ei ole itsellä selkeää mielipidettä tai kokemusta, koska se on niin uusi ja vielä vieras. Niin ehkä sitä omaa kantaa voisikin tutkia siinä, mutta en ole varma haetaanko sitä vai ehkä jotakin tuloksia. No kuitenkin olen alkanut tehdä mahdottomasta tehtävästä nyt pala palalta mahdollisempaa taas. "Jos olisit tutkija, millaiset kielentutkimuksen kysymykset Sinua kiinnostaisivat? Perustele." Taas kerran törmään siihen ongelmaan, että olen mielummin kielen käyttäjä ja huoltaja ja sillä leikkijä ja sitä hengittävä ja siitä elävä ja mitä vain, kuin sen ominaisuuksien tutkija.