now i stress less

Nyt alko se loma. Ja tuli se joulu. Ihan paikallaan molemmat, mutta erityisesti ensimmäinen. Ollaan tällä viimesellä viikolla istuttu sinitiaisten osastolla työntekijöiden kanssa pimeässä huoneessa koomaringissä ja annettu lasten nukkua vähän pitempään. Pimeys alkaa lannistaa. Oon ihan kaikkeni antanu kun pääsen kotiin, josta syystä tämäkin blogi seisoo. Muut hommat oon kyllä hoitanu jokseenkin hyvin.

Tänävuonna meillä on joku hienoin joulukuusi kun haettiin se äitin kanssa itte. Siis sahan ja taskulampun kanssa. Oli jännää. Äiti lietsoi paniikkia vielä peittelemällä meiän jälkiä siellä metsässä ettei kukaan osais jäljittää meitä. Oikeestaan se oli aika koomista. Mutta keskellä pimeää metsää kykenen vain yhteen tunnistettavaan tunteeseen; kauhuun!

Olli- ja Onni-beibet tullee tänne kohta jyväskylästä. Ne tuo tullessaan joulun. Niitten jälkeen joulussa on tänävuonna parasta kinkku ja laatikot. Ja joulukirkko tietysti. Huonointa se, ettei ole lunta eikä omia lapsia :D
Ja Mikkobeibe sais tulla kans hyväntuulistuttaan mut pikimmiten! Mikkobeibellä on muuten joku 16 siviiliaamua vielä. Valmistautukaa lukemaan murheenmurtaman sotalesken blogia sitten tammikuun kahdeksannesta alkaen.

Sain muute tarhalaisilta kortteja ja joulupaketteja. Oon ollu kilttinä.

sellainen sunnuntaihetki

Taikinat TOP 3
1. torttutaikina (voitaikina)
2. pullataikina
3. ruskea piparitaikina

Mää syön nyt tota ensimmäistä. Koitan pysyä kohtuudessa, koska olen viimeaikoina kärsinyt pahasta olosta taikinaa vedettyäni. Nukuttiin pitkään. Selasin tiimarin mainoksen, mikko citymarketin. Juotiin teetä. Villasukat jalassa yökkärissä luin joulunovelleja dekkarinovellisteilta (osa hyviä, ei kaikki!) ja ladoin torttutaikinat leipomisliinalle sulamaan. Damien Rice soi. Olen flunssainen, mutta silti lämmin ja pehmeä.

Laitan saunan päälle.

Parin tunnin päästä meen kattoon Mikon säbäpelin ja illalla Von hertzen brothersin keikan telkusta! Niiden lisäksi ohjelmassa vain vapaata olemista. Jes. jesjesjesjesjes!

Ainakaan en ollut se, joka palautti sen paperin heti puolentunnin jälkeen!

Niin mää otin sitte selvää siitä konsonanttivartalosta ja kävi ilmi, että se olikin ihan helppo asia, huonosti selitetty vaan siinä kirjassa. Ja kävipä sitten ilmi myös, että ei sitä edes kysytty tentissä. Muuten aika hyvin kysyttiin kaikkia niitä asioita, jotka arvelinkin pääasioiksi ja joita opettelin edellisenä päivänä. Kuitenkin kun aloin tekemään niitä tehtäviä, huomasin, että pelkkä periaatteen osaaminen ei riittänyt vaan piti myös pohtia ja syventyä vähäsen. O-ou. Kolmen tunnin jälkeen usvaiseen Kemiin sukeltaessani mulla oli aika hyvä mieli siitä tentistä. Helpottunut ja ehkä onnistunutkin olo. Ylpeä. Mutta näin jälkeenpäin tilannetta tarkkaillen huomaan, ettei minulla ole mitään takuita päästä sitä edes läpi. Ei sinnepäinkään. Liian monta ongelmallista kohtaa jäivät tyhjiksi. Puhutaan siitä lisää sitten kun ne palautetaan.

Viimenen uimakoulupäivä huomenna. Ja autokoulun toinen vaihe (ihan turha!). Tänään lepään ja paketoin lahjoja. AH
Ei mulla muuta. Tyhy j/m ä pää.

vartaloita vedessä ja tentissä

Tänään oli toinen päivä eskareitten uimakoulua ja olen molemmilla kerroilla joutunut lasten sekaan altaaseen. Kloorivedessä polskiminen on yllättävän uuvuttavaa. Nyt olin kuitenkin ensimmäistä kertaa sellaisessa seurassa, jossa en ole se huonoin uimaan. Koska oltiin vaan siinä lasten matalassa altaassa, eivät heikkouteni päässeet esiin, enkä joutunut turvautumaan kertaakaan hyvään ystävääni, ainoaan tyyliin, jonka hallitsen; alkeisselkään! Oli siis ihan hauskaa ja hykertelin onnesta, kun pääsin myyrätyylilläkin ensimmäisten joukossa altaan päästä päähän. Ja siis mää ounasin sen meritähtikellunnan! Lasten hihkuntaa ja riemua vesihipassa oli kiva katsella. Niin sulosia pikkunaamoja. Millon oon alkanu ajattelemaan näin? Missä välissä oon alkanu tykkäämään lapsista, siis ihan kaikista niistä? En tiedä se kyllä tulee hiipien..ne vaan vievät mukanaan. Uinnin jälkeen Joonas vakavoitui. - Anna, onko tyttöystävät ja poikaystävät hyvä asia?

Huomasin saman just taas minkä oon huomannu näissä samoissa tilanteissa aina ennenkin, että oon ihan surkuhuono pänttäämään. Mulla on suomenkielen morfologian tentti huomenna ja sitte on tuo paniikki kans. Se vaan, että se on nyt jo tänään. Oikeastaan se on ollu jo koko viikon, mutta oon hiljentänyt sen taidokkaasti kokkaamalla ja kehittelemällä kriisejä muille elämän alueille. - Pitäis lukea tenttiin... Ai, mutta hitsi vie mullahan oli nuo joulukortit vielä kirjottamatta. Niin joo ja äitiähän on ihan pakko käyttää ikeassa, koska se ei ole vielä käynyt siellä ja isä on töissä, siis sitähän varten tyttäret ovat. Niinjoo ja sitte nyt on makuunissaki se viikko millon saa kaikki leffat kahella eurolla, sattupa pahaan saumaan, mutta tyhmä jättää tämän tarjouksen käyttämättä. Ja juurikasvukin vaivaa just pahasti niin kampaamoonhan oli mentävä, mitä sitä huonolla tukalla tenttiin se on sama ku ei menis ollenkaan sitte.

Voi itku. Mää vaan sanon että se olis kirjallisuus sittenki enemmän mun juttu. Ei vaan riitä ymmärrys sille, että mitä varten joku konsonanttivartalo on hankaloittamassa opiskelijan elämää. Eikö ne vahvat ja heikot vokaalivartalot riittäis? Ne menee jakeluun, mutta mikä konsonanttivartalon tehtävä on? Vartalo ku vartalo..niihä? huhuuu.....?! niihä?

..meen lukemaan!

romahusta ootellessa

Se on ollut jännittävää huomata että kun on lasten kanssa, joulu kyllä tulee. Tänään vietettiin joulujuhlaa meiän eskariryhmän kanssa ja esitykset menivät hyvin. Oon askarrellu kotonaki joulukortteja ja illalla teen torttuja. Päiväkodissa kuunnellaan joulumusiikkia, poltetaan kynttilöitä ja jutellaan tontuista, lähinnä pelotellaan niillä, koska se on hyvin tehokas keino saada lapsi olemaan "nätisti". En tiiä tuputetaanko tota nätisti olemista ihan liikaa (päättele itse) kun ihan sama mitä niiltä kysyy, että miten jonossa ollaan tai miten uimahallissa ollaan tai miten ruokapöydässä käyttäydytään niin vastaukseksi saa aina kuorossa ton nätisti eikä niillä kellään tunnu silti olevan hajuakaan siitä miten silleen nätisti sitten oltiinkaan. Kamalan typerä sana ees. Jos mää saisin kasvattaa unohettas tuo nätisti oleminen kokonaan. Jonossa ei ohitella tai tönitä, uimahallissa ei juosta eikä hukuta ja ruokapöydässä muistetaan sanoa kiitos ja ole hyvä ja pyytää ja ojentaa ja maistaa kaikkea. Ja jos nämä säännöt eivät olleet riittävän perusteelliset tai kattavat niin kysykää aina niin kerron kuinka toimitaan. Ei tarvitse viitata.

En oo edes kovin ärtynyt vaikka kuulostankin ehkä siltä. Oon ärtynyt vain koska mun täytyy käydä kelalla ja työkkärissä TAAS. Niinkuin mun nyt ainakin kerran viikossa täytyy. Ja sen jälkeen jään viettämään lomaa. Toisinsanottuna lukemaan tenttiin. Mutta oikeasti tämän blogituksen nimi viittaa siihen, että oikeesti kaikki on aivan liian hyvää ja ihanaa ollakseen totta ja olen onnellinen. Tähän hetkeen voisin jäädä. Näihin ihmissuhteisiin. Tähän työhön. Tähän elämänvaiheeseen. Tähän oloon. Tähän minuun.

turistit

No aivan ihana viikonloppu! Käytiin lauantaina Luuleåssa Migen kanssa ja ostettiin molemmille pillit. Mikon on tosi hienot. Ne mun alkoi heti kotona arveluttaa. Jouduin tyytymään vähän liian vähän tiukkiin, koska pienempää kokoa ei ollut.
Turhauttavaa ja noloa kun ei osata sitä niitten kieltä. Kirjotuksissakin osasin vain B:n verran, joten mitä olisin voinut odottaakaan. Englantia onneksi hyvin, mutta olo tuntui tietysti ihan yber turistilta. Hennesin kassajonossa mikko morkkas ylinypittyjä ja ylimuotoiltuja kulmakarvoja. Intouduin tietysti mukaan keskusteluun ääntäni säästelemättä.
Minä: Niin onki ihan kauheet
Mikko: ei ku mää tarkotin tota toista
Minä: No mutta onhan tollaki ihan kauheet. SIIS TOLLA VAALEELLA. TOLLA VANHALLA!
Mikko: (kuiskaa) Niin ai tolla joka puhuu suomea.
FUCK!

Elisan tupareissa oli letkeetä. Baarissa päädyin allekirjoittaneelle itselleen tuntemattomasta syystä lavalle tanssikilpailuun. Eerikkilän Ville voitti huutoäänestyksellä hotelliyön Merihovissa. Tuota iltaa en olis vaihtanu hotelliöihin, mutta kaupan kantimiksi olisin tietysti huolinut. Oli mahtavaa. Onneksi muillakin tuntui olevan. On aina antoisampaa olla irti yhdessä kuin yksin.

Tänään pää on usvainen ja liikkeet hitaita. Luultavasti asia korjaantuu unella. Hävisin isille shakissa. Luovutan aina kun jään alakynteen. Taistelutahtoa ja uskoa omaan nousuun puuttuu.
Mikolla on syntymäpäivä. Katsotaan kohta "loveactually", yks mun kaikkien aikojen lempielokuvista ja näkisin että mulle tarjoillaan voileipäkakkuakin. Nam kuulostaa kyllä ihan mun syntymäpäivältä. Mutta nyt meen pukeen eli hei.