Monday, November 27, 2006

Juankoski here i comeeeee

Nöyrimmät pahoitteluni edellisestä kirjoituksesta. Vihaisena olen todella typerä se on ihan totta.

Olli Viljami Saarelan veli nimettiin eilen Onni Samuel Saarelaksi. Naispappi puhui varmasti niin kauniisti kuin ristiäisissä pappi vain voi puhua. Ihan itku oli tulla, mutta hillitsin itseni. Onni ei. Kyllä se sitten viimein nukahti ja hymyili ja näytti tyytyväiseltä kasteveden kostuttaessa sen hikistä pientä päälakea, jonka Olli sai kuivata. Sulosta niin sulosta. Nämä lapset on maailman parhaat.

Tänään ei tunnu maanantailta. Ei edes vaikka taitoin eilen yhteensä noin 900 km matkan autossa istuen enkä malttanut heti yhdeltätoista nukahtaa kun oli niin kiva nähdä sitä ihanaa, joka täällä odotti. Ja sen voin sanoa että takapuolen puutuminen ei ole vitsi. Se on hyvin tukala ja tuskallinen tila ihan oikeasti. Ei auttanut kuin purra hammasta yhteen ja yrittää huijata itseään "jos liikahdan näin niin tämä asento ei satu ihan niin paljon". Ei vissiin!

Autossa oli muuten mukavaa. Ihme kyllä tämä perhe, tai kaksikolmasosaperhe itseasiassa, oli hyvällä tuulella. Kuunneltiin Juicea muistokseen ja hoilattiin mukana. Oli nostalgista. Isi osti sipsejä huoltsikalta. Äiti koitti syöttää niitä sille, mutta se oli virhe, tietysti.

Isä: Lopeta. Eläimiä syötetään..
Äiti: Niin niin, mutta sillon ku ajaa autoa eikä voi itse ottaa niin kai sitä sillon saa syöttää
Isä: Riippuu eläimestä

Käytiin kattomassa perjantaina muuten leffassa se uus Bondi. Vaikka en yleensä niin ymmärräkkään sellaisten elokuvien päälle, joissa ammutaan ja lyödään liikaa kyselemättä niin nyt osui ja uppos. Erityisesti elokuvan alku sai mut haukkomaan henkeäni ja mikä parasta yllättymään ja säikähtämään aidosti muutaman kerran. Pitkäkin se oli, mutta en pitkästynyt. Miinusta siitä, etteivät naiset olleet kauniita. Mister Bondin ulkonäköä sensijaan on kritisoitu aivan turhaan. Ei nimittäin hävinnyt edeltäjilleen mistään kohtaa..olkoonkin että hiukset märkinä vedestä noustessaan se muistutti (ja kyllä muuten muistuttikin!) bodannutta presidentti Putinia. En mää ihan nuin isoroppasta miestä ottais itele. Eihän se mun viereen mahtuis edes nukkumaan. Mikollakin on jo ahdasta. Mutta enivei tällai mää sille antasin ***½

Wednesday, November 22, 2006

no yks idiootti tapahtu

Olin reipas ja kävin kelalla ja Milkalla ja koruliikkeessä ja kirjastossa ja tiimarissa ja euromarketissa ja hoidin asioita.
Viuuuuh. (yksi sellainen ylikorostettu teeskennelty helpotuksen huokaus niinku tiiätte).
Miksi ei oikeesti helpota? Asiat eivät mene järjestykseen vaikka niitä kuinka väkisin koettaisi tunkea. Ehkä tartuin kiinni vääriin asioihin. Olisiko pitänyt aloittaa jostain aivan muualta. Vai teenkö näitä asioita vain turhautumistani asioihin, joihin en oikeasti voi vaikuttaa tai ehkä vain vähän. En saa näitä sanojakaan aivan niin kuin tahtoisin. En oikeastaan sinnepäinkään. En osaa järjestää edes tätä tekstiä. Harmittaa vaan niin hirveesti. Sallinette minun irtautua hetkeksi tarhantätin roolistani -Paskapaskapaska- kiitos. Mihin jäinkään? Niin siis todella harmittaa.

Meillä on töissä semmonen joku keski-ikänen aikuisopiskelija harjoittelussa. Se kehui mua täysin arvaamatta ikäistäni paljon kypsemmäksi. Hämmennyin kovasti. Enkä pelkästään siitä että minua kehuttiin vaan myös ja erityisesti ristiriitaisesta informaatiotulvasta koskien käytöstäni ja minua. Vai onko siinä jotain hassua että samana aamuna viimeksi kuulin siitä kuinka hiton lapsellinen olen. Ja siitä kuinka naurettavan helposti suutun. Ja kuinka turhasta. Ja kuinka typerä olen.
Hetkinen jonkun on oltava väärässä? Ehkä minun...väärässä seurassa nimittäin...?!

Mikä niiden asioiden oikea järjestys edes olisi? En enää tiedä miten ne asiat edes haluan järjestää? Olenko joskus tiennyt? Hyvä pointti.

- Miks paha mieli? eikös sulla eilen ollu vielä loistava mieli? Vuoristorata!
- niin oonkin mitäs sitte. Saatto mulla ollakki en mää muista enää.
- No j oli sulla! Mitä tapahtu?
- Yks idiootti

Thursday, November 16, 2006

Näin minä rentoudun..

Taistelu väsymystä vastaan on julistettu alkaneeksi. Äidin mulle tilaamat Omegakolmoset tulivat postista ja olen täynnä positiivista energiaa. Luulisin. En olisi millään lähtenyt kotiin töistä. Viihdyn siellä, enkä siksi ettenkö viihtyisi valtavasti täälläkin.

Tuula oli koulutuksessa, joten sain yksin hoidella lasten ruokailut ja laulaa luokan edessä "Kaikki lapset kuunnelkaa minulla on asiaa (kerro se kerro se) Tyhjät massut ruokaa saa, ruokakello kilkattaa (kiitos kutsusta kiitos)" Yllätyin siitä että voin tuollaisessa ympäristössäkin löytää vielä jotain jännittämisen aihetta. Se on se tilanne kun seisot siellä edessä yksinäsi jakamattoman huomion kohteena ja vastuunkantajana. Ja silti siitä tilanteesta nauttii. Onneksi, pientä riitaa keittiön porukan ja itseni välillä lukuunottamatta, kaikki sujui hienosti. Joonaksen ruokavalio kun on maidoton huolimatta iltapäiväkerhonvetäjän mielipiteestä ja keittäjä otti kovasti nokkiinsa kun kehtasin huomauttaa asiasta. "Niin meille sanottiin. Ei me täällä keittiöllä höpötetä" Ei mekään täällä päiväkotiryhmissä höpötetä. Huolehditaan vain että maidoton saa maidontonta ruokaansa. Tsiisus miten yksinkertaista porukkaa. Sitä on niin vaikeaa myöntää olleensa väärässä..varsinkin niissä tapauksissa, joissa haralainen on se joka on oikeassa!

Teen hennesin tilausta kun tuo uusi joululehti kolahti laatikkoon. Tosi nätskyjä vaatteita pitkästä aikaa. Näin minä rentoudun. Sain eilen valmiiksi ja lähetettyä äännerakenteen tehtävät, en ole tosin aivan tyytyväinen vastauksiini, koska ne eivät jääneet aukottomiksi. Luentopäiväkirja, kielentutkimistyö ja kirjallisuustutkielma odottavat tekijäänsä, mutta ajattelin pitää muutaman päivän luovan ja ressittömän tauon tähän väliin ensimmäisestä etapista suoriutumisen kunniaksi. Eikös se olekin vain ihan kohtuullista? Tenttiin lukemisenkin aloitan ensiviikolla. Varppina alotan!

Uhmattiin Mikon kanssa eilen väenpaljoutta ja tungosta ja tärkeintä kirjoittamatonta käskyä, "Älä missään nimessä hyvä ihmisraukka mene Ikeaan ainakaan sen avajaispäivänä", ja mentiin Ikeaan sen avajaispäivänä. Näinkin minä rentoudun. Tykättiin ihan hulluna. Ulos oli vaikea päästä, mutta kannattaa oikeasti katsoa niitä karttoja mitä siellä on. Tunnelmallinen paikka. Ostin neljä tyylikästä vaaleaa mukia ja naureskeltiin vähän kun ne kassalla ilmoittivat yhteissummaksi 45 centtiä. Ne hinnat oli siis ihan oikeasti kruunuina eikä euroina, vaikka matkan aikana epäilys heräsi monta kertaa. Multa puuttuu enää asunto.

Illalla tulee kaikkien aikojen parhaimman sarjan kaikkien aikojen viimeinen jakso. Everwood päättyy. Onkohan jotain oleellista tässä elämässä menny multa ohi, koska mulla on ihan oikeesti paha mieli kun ajattelen että se LOPPUU. Anteeksi vaan mutta jos Ephram ei nyt saa Amya niin en tiiä kuinka kauan mulla kestää toipua siitä. Honestly.

Nyt meen opettelemaan kahvien keittämistä kun Mikko ja Seppo ovat tulossa tänne kohta omenapullien kera häviämään aliaksessa mulle ja Ellulle. (:

Tuesday, November 14, 2006

epäpä

Minusta tulee kummi maailman parhaalle vauvalle. Pienelle tuhisevalle tiuhtiviuhtille, jota ei saa laskea pois sylistä, kun se tykkää olla mielummin läsnä. Se tuoksuu aivan ihanalle uudelle ihmiselle. Ja näyttää sellaiselta kanssa. Ehkä siksi että se on sellainen. Juu.

Mitä mää antasin maailman parhaalle vauvalle ristiäislahjaksi? Mitä sää antasit?
Entä maailman parhaalle poikaystävälle syntymäpäivänään?

Ei mulla ole mitään tämän kummempaa kun elän vissiin valittamisesta, eikä ole valitettavaa..ainakaan suurissa määrin
. Ahdistaa hulluna oma saamattomuus ja tylsyys. Siis ei tylsyys niin etteikö olisin tekemistä, vaan niin kuin terävyyden vastakohta epäterävyys. Ärsyttää olla epäterävä ja epähauska ja epäkekseliäs ja epäinnokas. Onneksi mulla on sentään tuo mun hyvä ystävä valitus. Väsymyksen piikkiin on helppo pistää, mutta milloin se väsymys oikeastaan loppuu?

Ei ikinä sanon minä.

Thursday, November 09, 2006

anteeks vaan mutta ei vois niinkö paremmin ennää mennä!

Hirveetä ku en oo oikeesti kerenny blogittaa. Hyi.
Oon saanu avoimen tehtäviä tehtyä hitaasti ja varmasti aina vähän kerrallaan ja kohta ne ovat valmiit. Huomenna vielä vähän opiskelua ja sitten. Lauantaina jää luento välistä, sillä lähden viimein pikkuhaisulia tapaamaan jyväskylään. JES.

Viimeajat on olleet tosi hauskoja ja huippuja. Olin viimeviikonlopun Oulussa Anskulla ja oli kivaa. Perjantaina käytiin sassissa ja testasin kahden peräkkäin nautitun tequilan vaikutusta itseeni. Ei se heti iske..tunnin päästä kuitenkin ja lujaa! Onneksi sassissa sattui olemaan sen verran tilavat vessakopit että mahduin sinne nukkumaan tappiin saakka, joksi saatiin kyyti. Anskulla ei ehkä ollu sitte niin kauheen kivaa.
Lauantaina kuolin essin ja veikon kanssa nauruun ripulipitsalla. No vähemmästäki. Meeppä ite essin ja veikon kanssa yhtään mihinkään niin ymmärrät! Lauantaina nousi myös kuume illalla, joten jätin baarikierroksen kuuliaisesti väliin ja tyydyin pelaamaan juomapeliä Anskulla. Tavaroita jäi joten on palattava pian. :)

Mikko on ihana. Niin ihana että se oli pakko kirjoittaa ylös. <3 Ollaan pelattu paljon kimbleä ja voittaja saa aina illalla hipsutuksen. Oon Mikolle 2 velkaa, kun tyhmyyttäni vaadin uusintaottelua eilen hävittyäni lähes ensimmäistä kertaa. Hävisin tietenkin sen toisenkin. Mutta totuushan on että taitoa on mulla ja Mikko puolestaan saa kaikki kutoset.

Teen isille sellaista käsin kuvioitavaa ja ommeltavaa silmälasipussia, joka tulee kaulaan roikkumaan. Sillä kun on aina lasit hukassa...ja eskarit teki sellaset kännykkäpussit tarhassa. Tein isänpäiväkortin kanssa tännään. Tuli aika hieno.
Samuel, mun lellikkieskarini sinitiaisista, on kans lähössä Jyväskylään huomenna kattomaan niitten jotaki vauvaa ja ne on kans siellä 2 yötä.

Samppa: Me lähetään sinne huomenna ajamaan 12 aikaan ja silti ollaan vasta illalla myöhään perillä..sinne on niin pitkä matka! Sää teitenki ajat meiän perässä! :D
Anna: Eiku me lähetään kanssa huomenna mutta vasta myöhemmin kun te.
Samppa: Mutta sinne kanttii lähtä kaheltatoista eikö kanttikki?
Anna: niinnojoo..mutta me ei päästä lähteen viellä sillon. Päästään vasta sen jälkeen kun pääsen töistä
Samppa: aijaa...missä sää oot töissä?

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...