Olen riemuinnut
1. aurinkoisesta syyspäivästä.
2. kolmenkymmenenkuuden mainion sadun arvioimisesta ja siitä, että neljäsluokkalaisen tytön taikametsään laskeutui rauha, kun prinsessa lupautui kamalan hirviön vaimoksi, sillä ehdolla, että hirviö täten lopettaisi yhteisön hyvän hengen sabotoinnin. Ja niin kaikki elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka. Yritin olla herättämättä hihkunnallani raivoa yliopiston kirjaston tenttipänttääjissä. Joo eiku sori taloustietelijät ja koneteekkarit jatkakaa vaan, ku tää mun opiskelu vaan on kivaa.
Ehkä riemukkainta oli kuitenkin edellisen vuoden tuttavuus, silloinen tokaluokkalainen kunniamaininnan sarjatuotannostaan pokannut heppu, joka oli taas tehtaillut jo tutuiksi käyneille siilihahmoilleen uuden seikkailun. Vitsit mikä tykki, ei voi ko ihailla tapahtunutta kehitystä ja omaperäistä ääntä.
3. asfalttimestarin kanssa kiinalaisessa syömisestä ruokatunnilla.
4. suomenkielen pakollisiin aineopintoihin kuuluvan tekstilajit ja kirjoittaminen-kurssin ensimmäisestä luennosta. Siis ei ois ikinä uskonu. Kurssi vaikuttaa aivan ihanalta. Ensikerraksi kirjoitetaan mielipidekirjoitus ja sitten luetaan toisten tekstit ja arvioidaan niitä, saadaan palautetta ja keskustellaan. Ja sitten kirjoitetaan lisää tekstejä. Ja kurssin lopuksi toimitetaan lehti, jonka teemaksi äänestettiin tänään muisti. Kaikki taittaa. Niin hienoa.
5. kirjastosta tulleesta viestistä: John Mayerin uusi livelevy odottelee siellä.
Ja sillä aikaa...
Sillä aikaa jossakin on ammuttu kuoliaaksi ainakin yhdeksän ihmistä.
Sillai toivois, että nuo ampujat ottais mielummin osaa bb:hen tai kunnallisvaaleihin tai keksis jonku muun väylän tavoitella sitä paikkaansa auringossa. Vaikka tehokkaimman keinon ovat kyllä valinneet ei siinä. Huomenna iltapäivälehtien myynti varmaan kymmenkertaistuu. Minä en ainakaan edes halua lukea mistään, missä se on viettänyt kesälomaansa ja kuinka positiivinen ja suloinen lapsi se on ollut. Väärinymmärretty poloinen. Mai ääs.
No comments:
Post a Comment