Ruttaantunu auto ja muuta sälää, mitä ilman ois parempi!

Tänään on vähän semmosta, että ärsyttää. Ei, ei vähän, tänään ärsyttää olan takkaa. Ärsyttää kun pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille, enkä tarkoita tällä ainoastaan sitä, että allekirjoittaneen porkkanapiirakan päällystä onnistui kolmannella yrityksellä. Just semmoset ihmiset joutuu kolareihin, joiden sinne vähiten tarvis joutua. Pitää varmaan ajatella vaan, että ehkä se oli muistutus siitä, että olkaa onnellisia toisistanne. Niin jos siitä nyt jonkun tälläsen hyvän puolen löytäis. Tietenkään se ei aina kauheesti lohuta, että vois olla huonomminkin. En mää ainakaan löyä ite lohtua siitä, että porkkanapiirakan päällystän tekemiseen ois voinu joutua ostamaan vielä neljännet ainekset. Ehkä kuitenkin silloin voi lohuttaa, jos hengenlähtö on lähellä, mutta en tiiä siitä mitään. Mun hengenlähtö ei oo tietääkseni koskaan ollu.

Sitten ärsyttää kun toiset antaa aina odotella itseään, aina! Ja että sitä on niin hölmö että odottelee ja tekee oman aikataulunsa toisen mukkaan, niinku sitä ei vois mennä lenkille yksinkin. Ja sitte ku se toinen ei ees pysy siinä aikataulussa siis siinä mikä on nimenomaan sen ittensä sanelema. Huoh. Eikä pysy muuten yks toinenkaan, joka soittaa lähteneensä aikaisemmin töistä keretäkseen pelaamaan jotain lasten pelikonsolia! AAA. Ai nyt se aikaisemmin lähteminen onnistu no onpa hyvä. Huoh huoh huoh.

Ja sitte ärsyttää kun Napero-finlandian tuomaristo ei ollu yhtään yksimielinen vaan puhkes tunnekuohu ja nyt on vaarassa, että ihan väärä voittaa ja hyvä häviää, vaikka niin ei pitäis olla. Jätin eriävän mielipiteen pöytäkirjaan. Toivottavasti sillä olis jokin painoarvo, joka liikauttaisi herra ylituomarin mieltä.

Ja sitte ärsyttää yks suomenkielen opettaja, jonka mielestä kaikki on aina IHAN HYVÄ. Jos kerta annetaan palautetta niin annetaan nyt sitten sitä palautetta! Ja miten sellanen opettaja voi osata sanoa, että älä tee näin koska sää aliarvioit lukijaa tällä selittelyllä ihan kauheesti. Eihän se voikaan. Ja sitte kö mää sanon sen sen puolesta, niin se ei ymmärrä yhtään mitä tarkoitan, ja olin vähällä sanoa, että en mää sitä ihmettele yhtään että sää et ymmärrä kun sää ite teet sitä samaa kokoajan. Kyllä me tiietään jo mikä on tutkija tai mikä on mielipidetekstin ja uutisen ero ihan oikeesti älä viitti!
Eikä tarvi erikseen käyä kappale kappaleelta läpi jotain kahen sivun tekstiä ja kerrata, että mikäs tässä kappaleessa oli nyt se missä on huomioitu jo vasta-argumentti valmiiksi, eikö sen voi yleisesti vaan todeta, että tässä tekstissä oli hyvää se, että vasta-argumentit oli huomioitu.TÄ?! Ja jos joku ei tajua tai osaa ite kattoa mitä ne oli niin mitä se tekkee ees tossa laitoksessa?! Herranen aika. Tää ero on just suomenkielen ja kirjallisuuden kursseissa ja opettajissa ja opiskelijoissa ja mulla on ikävä mun pääainetta!!!!!!!!

Niin ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä ärsyttää tietenkin nuo hääkutsujen lahjalistat. Siitä kirjoitin mielipidetekstinkin. Näin...

Helikopteri, kiitos!

Tätä hienoa aikaa, jossa elämme, kuvaa mielestäni hyvin eräs yleiseksi muodostumassa oleva käytäntö, hääkutsujen mukana lähetettävät lahjalistat. Yhä useammat parit näkevät häissään hienon tilaisuuden hankkia jokin kallis astiasto tai muuten vaan mukavaa sälää Stockalta. Oma paikka häävieraana lunastetaan valitsemalla pääsylippu lahjalistalta. Ystäväni puolustelee häälahjalistoja rationaalisesti siten, että ei halua häälahjakseen kolmatta mehulinkoa ja sisustukseen sopimatonta fleecehuopaa. Lahjassa on aina kuitenkin kyse myös antajasta, sillä lahjan on tarkoitus tuottaa iloa molemmille osapuolille. Lahjalistan kirjoittaminen on yksinkertaisesti paitsi mautonta ja kuvottavan häikäilemätöntä ahneutta, myös mitä räikeintä epäkunnioitusta sekä lahjan antajaa, että itse lahjan funktiota kohtaan.
Kaukana ovat ajat, jolloin ajatus oli tärkein. Tuntuu merkilliseltä, että kesken suuren rakkauden ja yhteen liittymisen juhlan, keskeiseksi huolenaiheeksi voi nousta vääränlaisen materian saaminen. Onko olemassa enää mitään niin pyhää, että siitä ei yritettäisi repiä hyötyä juurineen irti?

Hei vaan ja anteeks kauheesti, mua ehkä vihataan koulussa. Ehkä muuallakin. Ehkä jo ilman tätäkin, joten olkaa hyvä, tässä tarjoilen taas yhden syyn. Oon ilkeä ihminen, niin oonki (kato otin jo vasta-argumentin huomioon, jotaki on opittu) ja narsistikin, dääm right.

Puuh, ja sitte lenkille.