Monday, September 15, 2008

Remontti

Jos hiljentäisin draamakuningattaren äänen hetkeksi, saisin sanotuksi, että kaikkea tuskin on puhallettu savuna ilmaan, vaikka toisinaan tuntuiski siltä. Pikemminki kaikki on ehkä levitelty ojan pientareelle, joten takaisin keräämisessä voi kestää hetki varsinkin jos täytyy miettiä myös sitä haluaako keräillä ees, jaksaako. Kaikkea ei kuitenkaan saa ihan samanlaisena takaisin, likaisena ehkä ja jotain voi mennä pysyvästikin hukkaan.

Toisaalta se osa, jonka takia kaikki alunperinkin viskattiin pitkin pientareita, saa ehkä jäädäkin hukkaan. Lentää pois tuulen mukana. Ja jos löytäis tilalle jotain uutta, niin olishan se hienoa. Jos tommoseen uskoo siis. Minusta realiteetit on masentavia.

Viimeaikoina on ollut kuitenkin pelkkää kivaa. Olen ottanut kuukauden aikana takaisin kaikki kesällä väliin jääneet kemut ja nauttinut täysin siemauksin vapaudesta, jonka olen saanut hetkeksi minuun kohdistuvista odotuksista. Jollekin toiselle täysin siemauksin saattaisi hyvinkin tarkoittaa jotain ihan muuta kuin Riikka Pulkkisen Rajaa, Anne B. Ragden Berliinin poppeleita, Claire Castillon Äidin pikku pyöveliä ja Emily Giffinin Rakkautta lainassa. Tai jotain muuta kuin niin paljon Viettelysten saarta ja Huippumallia ja Beebeetä ja myötäelämistä ja maksamakkaravoileipää kuin huvittaa. Ja vilttiä, jonka alla mähöttää. Ja elokuvia. Tai toisaalta rajuista rajuimpia akateemisia haalariremuajaisia ja muita remuajaisia ystävien kesken.

Opiskelut ovat alkaneet. Viroa, suomea, enkkua, mediatutkimusta, elokuvatutkimusta, tekstioppia, tekstilajeja ja kirjoittamista ja mahdollisesti lyriikan opetustyöpaja. En päässyt kaikille kirjallisuuden kursseille, joille olisin halunnut, mutta jossain välissä on nämä pakollisetkin puurrettava. Ja jee olen taas naperofinlandian tuomaristossa, tänä vuonna 3.-4.-luokkalaisten sarjassa ja nyt lähden takaisin koululle suunnittelemaan suunnistusrastia fukseille. Elämä on.

4 comments:

Mari said...

Jes, Anna! Meikku kannustaa sua keräilemään, rumsteeraamaan, rakentamaan, remppaamaan ja vadevö, koska sää ruletat ja oot helmi. Ja itseäni lainatakseni: jos joku ei sitä tajua, niin saa sitte syyttää itteään. Mahetsua opiskelijasyksyä toivottelee uuvahtanut opetäti Helsingistä. (Tuu lukeen nää seiskojen novellinjatkeet pois.)

Anna said...

Siis venevö! seiskojen novellijatkeet kuulostaa kivoilta. Saan huomenna luettavaksi aika monta herttaista kolmas- ja neljäsluokkalaisen naperofinlandiapalkintoa tavoittelevaa satua luettavakseni enkä vois olla siitä enemmän innoissani!
Tänks kannustuksista, niitten eessä ihan hämmentyy ja sitten voimaantuu myös :)

Anonymous said...

Tästä tulee vaan mieleen se kirjoituskilpailu, jossa me "menestyimme" ala-asteella, toisella tai ensimmäisellä luokalla? ja sitten piti lukea keskusradiosta ne kirjoitukset ääneen.
Ja minun jutussa luki, että olin saanut TAIKALOHIKÄÄRMEEN ja muistan miten nolotti; vähän lapsellista. Ja mietittiin voisinko hypätä koko kohdan yli ettei koko koulu saisi tietää...

Voivoi miten sitä nyt naurattaakaan.
En ymmärrä miten me edes niin yritettiin kasvaa nopeaa :)

Voi ei, tarkistin. Se oli YK-viikon kirjoituskilpailu ja vuosi 94. Ei me oltu silloin vasta kuin ekaluokkalaisia. :D

Anna said...

Hahaa joo muistan! Äiti löysi sen mun kirjotuksen joskus puoli vuotta sitten jostain - se kerto metsämansikkaheinistä, joita tehtiin vaarin kanssa kallioilla.

Tuota keskusradiojuttua en ois muistanu, mutta nyt kö sannoit tosta taikalohikäärmeestä niin muistan että joku semmonen nolo homma siinä oli. Mutta kuitenki sitä oli keskusradiossa niinkö kala vedessä vielä nuihin aikoihin :D

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...