Joo tottakai sun täytyy lentää. Minä voin istua tässä yksin aamuteellä ja äitin tekemällä ja lähettämällä omenahillopullalla, joka tuntuu tällä hetkellä olevan paras asia maailmassa.
Luin Arto Salmisen Ei-kuori. Onneksi maailma ei näyttäydy minulle niin kurjana kuin se siinä esitetään. Äiti on leiponut minulle omenahillopullia.
Tyly mutta hyvä kirja. Tai hienosti kirjoitettu. Jostain syystä olen pitänyt parhaimpina sellaisia teoksia, joissa on jotain kamalan banaalia, oksettavaa, hurjaa ja kurjaa, insestiä tai raiskauksia, pahoinpitelyitä, raakuutta, kuolemaa. Sellaisia, joita olen joutunut vähän selittelemään, enkä ole oikein ymmärtänyt itsekään miksi ne ovat niin hyviä. Niin kuin nyt Margaret Mazzantinin Älä Liiku. Tosin kuulin myöhemmin, että se oli voittanut sellaisen italian finlandiapalkinnon, niin että ilmeisesti se oli koskettanut joitain muitakin.
Joo tottakai mun täytyy mennä töihin. Ja tulla myöhään illalla kotiin, joka on juuri nyt sellainen sodan jäljiltä myllerretty savuava, kuoleman hiljainen ja pysähtynyt aukio, jossa lepää murskattu unelma poikineen ja kuolleet sanat, jotka saavat jäädä sanomatta. Ja täytyy ylettyä itse sokeripussiin ylähyllyllä ja miettiä sitä miksi toisen tavarat lähtiessään jättävät suurempia aukkoja nurkkiin kuin koskaan täyttivätkään.
No comments:
Post a Comment