tuntuu hyvältä

Minusta on tullut viimeaikoina kaksi asiaa. Nettikaupassakävijä ja ylenkeskusteluohjelmienseuraaja. Jälkimmäisestä on ollut ainakin se hyöty, että olen ymmärtänyt kärsineeni sosiaalisesta jännittämisestä. Oli jännä huomata kuinka jollakin on voinut olla juuri samoja tuntemuksia kuin minulla. Näyttelijällä. NÄYTTELIJÄLLÄ! ja hitsaajalla.
Oli jännä huomata, että tosiaan minä jännitin silloin jokaisen kerroksen kohdalla, koska seuraavien portaiden päässä saattaisi olla jälleen jotain ihmisiä joihin en osaisi varautua, joita en osaisi odottaa ja joihin en pystyisi valmistautumaan. Uusi tilanne, jossa en ehkä pystyisi ja jossa paljastuisin. Ja jos joku puhuisi minulle, jos minun pitäisi puhua hänelle - tai vielä pahempaa - heille, joillekin, joille minun ei kuuluisi puhua, en ehkä selviäisi. Jännitin jostain käsittämättömästä syystä, ei sitä voi selittää, se vain oli tunne. Kuinka ihanaa oli oivaltaa, että joskus jossain vaiheessa on tapahtunut huomaamattani jotain sellaista, joka on vienyt tunteen pois. Että en edes muistanut tunteen olemassa oloa, ennen kuin ohjelmassa palautettiin se elävästi mieleeni. Olen varma, että jännittäjää voi ymmärtää vain toinen jännittäjä, koska jännitys on skitsofreniamaisesti täysin järjen vastaista. Mitä jännitettävää hitsaajalla oikein voisi olla?

Jännitän edelleen puheen pitämistä, tenttejä, esiintymistä, toisinaan mielipiteiden lausumista luennoilla, mutta se jännitys on erilaista, se jännitys on hyvää. Se on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, sen otan mielelläni osaksi minua, koska se tuntuu mukavalta ja koska se antaa asioille merkityksen. Jännittyneenä olen sitäpaitsi vähän parempi.

Tänäaamuna kuuntelin kun Erkki Tuomioja ja joku kierrätysvaatetaiteilija keskustelivat ohjelmassa Kymmenen kirjaa lapsuudesta Viisikkokirjoista. En niinkään itse pidä Viisikoista, mutta pidän Erkki Tuomiojasta. (Isi saiko Erkki Tuomiojasta tykätä? Oliko se hyvien vai huonojen puolella? vai tyhmien? vai ahneiden?) Tuomioja on sympaattinen hyvine huomioineen ja lempeä ja tyylikäs ollessaan teilaamatta lähetyksessä paljon mitään ymmärtämätöntä kierrätysvaatetaiteilijaa.

Nyt olen turta eilisestä pämppäämisestä ja kiinalaisesta ruuasta. Minua on viety ulkona, terasseilla ja discoissa ja uusissa kodeissa. Minä olen syöttänyt autoa ajavalle ihanalle poikaystävälle kotimaisia mansikoita ja nukkunut pitkiä aikoja hänen sylissään. Minulla on ollut hyvä tuuri, hyviä ystäviä ja pari vapaapäivää. Huomenna matkustan jyväskylään ja ylihuomenna matkustetaan mökille, joka on äidin sanojen mukaan THE mökki. En ole kirjoittanut pitkään aikaan, mutta olen lukenut paljon ja tehnyt töitä paljon ja jotenkin pystynyt sen ohella nauttimaan asioista. Kun kävin äsken hakemassa itselleni elokuvan ja sipsiä, ilmassa oli syksyä, mutta se ei ahdistanut. Syksy tuntuu hyvältä. Koulu tuntuu hyvältä. Oulu tuntuu hyvältä.