Tuntui hassulta kun postiluukusta kolisi postia Mikko Einarille.
Kuka se on? Ainiin se on se joka käy täällä nukkumassa ja pesettämässä bensalle ja asvaltille haisevat työvaatteensa. Mestari painaa omia kuusitoistatuntisia päiviään ja sillä välin minusta on tahtomattani kuoriutunut kodinhoitaja. Milkan pesukone muutti meille asumaan kesäksi ja tuossa se on hyrrännyt kodikkaasti kylpyhuoneessa samalla kun olen tehnyt totaalisen vaatekaappi-inventaarion, tiskannut, järjestellyt kuiva-ainekaapin, viikannut pyyhkeet, siivonnut vessan, kiillottanut peilit. Viimeaikoina olen tehnyt yksin kaiken meidän molempien edestä, katsonut jalkapallonkin kun toinen nukahtaa ensimmäisen minuutin aikana kesken oman lauseensa. Poloinen.
(Go Venäjä)
Kiukutellakin pitää vain itsekseen. Toista ei uskalla kuormittaa, kun pelkää, että se millä hetkellä hyvänsä hajoaa. Sen sijaan herään aamuyöllä vartioimaan, että toinen herää oman kellonsa soittoon, ja suunnittelemaan mitä toinen voisi tänään ottaa evääkseen.
Onneksi tämä on vain väliaikaista. Onneksi tulossa on yhteinen viikon loma, jolloin autoillaan tai moottoripyöräillään ristiinrastiin eteläsuomessa tapaamassa sisaruksia. En voi kuvitella parempaa tapaa repiä mestari juurineen irti palkanlaskemisresseistään ja massantilaamisresseistään kuin asettaa sen alle muutama rengas, paljon vauhtia ja mäkinen suomi, jonka järviä reunustavien kallioisten metsien raoista kurkistelee aurinko. Mestari kun on reissussa juuri aivan omimmillaan.
Tulossa on myös Von Hertzen Brothersin teatrian keikka ja ulkomaan matka syksyllä, eli paljon tappelua lomapäivistä työpaikallani. Itseänikin ressais kyllä, mutta ei näissä 29 ja puolessa neliössä tällä hetkellä vain millään ole tilaa minun ressilleni, todellakaan. On ahdasta, ei tule puhdasta. Kun asvalttihommista on vapaata, torikahvilassa paiskitaan töitä ja toisinpäin. Kaivataan kipeästi yhteistä rytmiä. Kun on vielä tämmöiset ilmatkin, syksy on lämpimästi tervetullut!
No comments:
Post a Comment