Nostalgista Maija Vilkkumaata ajalta, jonka keskeisimpiä kysymyksiä ja ongelmia oli se miks anssi tykkää sinistä eikä marjukasta ja moneltako voi ottaa viimeisen hörpyn niin, että suu ei haise viinalta enää kotona ja mille puolelle myllyn mäkeä polkupyörät kannattaa jättää. Tänään olen kiertänyt koko väsyneen kaupungin tupaten itseäni töihin. Jotkut esittivät kiinnostustakin kyllä ja antoivat ymmärtää ottavansa yhteyttä. Minussa asuu epäilys silti. Tämän kesätyönsaamisprojektin kanssa olen kyllä kaikkeni antanut. Pilkon kiiwejä, siivoan scandiccia, leikkaan hautausmaan nurmea tai myyn vaatteita, tai tällä menolla itseäni kohta. Nii, ei hätä ole tämän näköinen.
En jaksaisi enää uhrata ajatustakaan sille. Huomenna soitan vielä yhteen paikkaan, sitten vaikenen ja hiissaudun sossun kassalle.
Itkettää kun isi lähettää suklaalevyn tuliaisiksi. Itkettää kun joku voittaa oscarin. Itkettää joka kerta kun kuulee hellun huolestuneen äänen puhelimen päässä. Kamalaa huolestuttaa joku, mutta kun huolestuttaa itseäkin. Taloudellinen tilanne. Turhauttavuus. Rappio on kierre.
ja appelsiinien syönti.
Onneksi pää on kohonnut hiukan pystyyn sitten armottoman maanantain. Onneksi itsesuojeluvaisto pakottaa liikkeelle ja pakottaa tykkäämään itsestään ja olemaan vahva ja käymään suihkussa ja vaihtamaan vaatteet ja harjaamaan tukan ja kuorimaan appelsiinin.
OTTAKAA TÖIHIN!!!!!!!!!!!!!1
1 comment:
Voi vitsi, niin just. Ottakaa töihin.
Ymmärrän kyllä, myös appelsiinit, joita en ees ite jaksa kuoria. Luokkakokoukselta odotan hyvyyttä, saa nähä. Mutta Umayya Abu-Hannaa suosittelen. Kepeää. Myös Nurinkurin oli hyvä, siitä kannattaa aloittaa. Ja niin: Paasilinnan elämäkerta Mukasta on klassikko. Kaikkien kirjallisuuden opiskelijoiden t ä y t y y lukea se.
Toivottavasti saat töitä.
Post a Comment