Tuesday, January 20, 2009

Miten kaikki voi olla valmista, kun ei oo edes tehty mitään?

Istun tässä Pienen ja hennon otteen äärellä, kuten usein, ja haaveilen toisesta kaupungista. Vaikka tarkemmin ajatellen tämä kaupunki on aika hyvä, en keksi tästä ainakaan paljon vikaa. On helpompi syyttää ympäristöä kuin itseään kun mitään ei tapahdu. Mollattiin eilen aika urakalla toistemme urautuneita elämiä - aina tietää mitä toinen on tehnyt, vaikka ei kysyisikään. Mää luulin voivani yllättää vetämällä kävin mää kirjastossa -kortin esiin, mutta kävi ilmi, että juuri se kortti selättikin mut. Taidan olla aika ennalta arvattava.

Niin yksi asia johti toiseen ja otin vastaan haasteen, jossa pitää joka päivä tehdä yksi asia, jota ei tavallisesti tee. Hetkinen, olinkohan minä sittenkin se haastaja. No nyt koetan keksiä sitä uutta juttua ja astua ulos mukavuusalueeltani, sillä minähän en suostu tätä häviämään! Ahahaa määhän vielä pyyhin sen ylimielisen virneen siltä naamalta, joka tänään huikkasi perääni Tsemppiä!

No comments:

Alvar II

Kymmenisen vuotta, kaksi vakavammin otettavaa parisuhdetta (ja useaa vähemmän vakavasti otettavaa) myöhemmin, unelmieni miehen  Alvar Ainutl...