Friday, January 02, 2009

Salaisuuksia veljelle ja muille kerrottavaksi

Neljäs päivä sängyssä enkä ole edes tulossa hulluksi. Kuume on laskenut, mutta nuha on painunut keuhkoihin.

Joulu oli ihana ja lahjat olivat aivan ihania. Paras mieli tulee edelleen antamisesta, vaikka tällä kertaa saamisessakin oli oma hohtonsa. Vuoden vaihteen sairastin. Onneksi olin saanut juuri jouluapulaisen työt tehtyä ja onneksi olin kerennyt juhlia jo etukäteen niin rankasti, etten osannut sitä kaivata. Joulupäivän juhlinta kirvoitti mieleeni lupauksen vuodelle 2009: Ei övereitä. Mistään mua ei seuraavan vuoden aikana kanneta ja mihinkään en oksenna.

Kun myrsky repi puita ja hakkasi ikkunaa olin jopa ihan tyytyväinen osaani sängynpohjalaisena. Ehkä jos toinen olisi ymmärtänyt teeman "uusivuosi rauhassa kotona" hohdon, niin sitten ainakin. Mutta se toinen on tehty menemään. Ja tulemaan onnelliseksi erilaisista asioista kuin minut. Niinpä join kuumaa, nukuin, katsoin elokuvan Kiukun parempi puoli, lueskelin Arto Salmisen Turvapaikan ja rauhoittelin kissaa, joka pelkäsi raketteja.

Onkohan jokin minussa kasvanut pahasti vinoon kun tykkään Arto Salmisesta. Hulluna. Meissä ei ole mitään samaa, ei kirjoittajina eikä ihmisinä. Kirjoittajina siksi, että mää en osaa ja ihmisinä siksi, että mulla on ollu hyvä elämä.

Mutta nyt mun täytyy alkaa ottaa vastaan hellua, tulista rullakebabbia ja frendejä ja simpsoneita. Mitä lomailua.

No comments:

Alvar II

Kymmenisen vuotta, kaksi vakavammin otettavaa parisuhdetta (ja useaa vähemmän vakavasti otettavaa) myöhemmin, unelmieni miehen  Alvar Ainutl...