Sunday, January 25, 2009

Sunnuntaimussutusta

Kahden viikon täydeltä uusia asioita. Hymy tähän.
Olen pelannut epäeettisesti X-boxia, uusinut jäukkäkouristusrokotteeni ja suojautunut A-hepatiitilta seuraavien kahdenkymmenenviiden vuoden ajaksi. Olen leiponut korvapuusteja, rehkinyt salilla, varannut kampaamoajan (ensimmäisen kahteen vuoteen), sopinut kesätöistä ja käynyt luistelemassa ja leikittämässä kultaisennoutajan pentua. Olen porhaltanut esiintymistaidon kurssillani eteenpäin ja tuntenut itseni vuoroin hyväksi vuoroin huonoksi.

Aijoo, ja sitten sain tietää, että musta tulee opettaja.

Nyt kuuntelen SMGn hölmö rakkaus, ylpeä sydän -levyä ja muistan eläneeni ja hengittäneeni sitä joskus. Puisto humisi, katu päättyi aurinkoon ja kuisti tuntui kylmältä paljaiden jalkojeni alla. Korvalehteni läpi kuulsi valo. Aamut olivat kauniita, sinä niitä vasten. Nyt en löydä tästä musiikista itseäni, olen vain kömpelö ja arkinen sen vierellä.

Vieläkin kömpelömmäksi minut tekee se, että alaruumiini on täysin invalidisoitunut toissapäiväisen salilla punttaamisen seurauksena. Jokaikinen lihas kramppaa, ja se ja kipu tekevät kävelemisestä uskomattoman vaikeaa. Pystynpähän ainakin sanomaan ei talviauringon ikkunasta esittämälle ulkoilukutsulle, sillä mun onkin tehtävä valmiiksi esitelmä sanataidekasvatuksesta. Rajauksen kanssa on ongelmia. Ei kymmenessä minuutissa kerkeä yhtään mitään. Turhauttaa.

Esiintymistaidon kurssilla eräs taloustieteilijä-nuorukainen huomautti pitämäni alustuksen talvi- ja jatkosodan vaietusta historiasta päätteeksi, että jos olin innostunut aiheesta, olisinhan voinut tietysti näyttääkin sen. Aha.

Sama taloustieteilijä piti oman esitelmänsä aiheesta "Haluatko miljonääriksi" jossa hän esitteli omaa rikastumismentaliteettiaan ja kertoi ihailevansa amerikkalaista viestintäkulttuuria. "Ku se on niin siistiä, ku vaikka markkinoinnissa, ei sun periaatteessa tarvi tietää ees siitä tuotteesta mitään, jos sää vaan osaat esiintyä ja myydä sen tuotteen oikeen".

Jotain toista häiritsi se, että en osannut käyttää sitä semmosta diatykkiä ja kysyin mistä napista pitää painaa että saan powerpointin näkymään. Tekniikka pitäis kuulemma ottaa haltuun uskottavuuden luomiseksi. Näin on, kaikkea ei voi saada.

Eilen Kaisa tarjoili superduperihania amerikkalaisia pannukakkuja. Jotain hyvää ovat jenkitkin keksineet. Ne olivat paksuja kuin muumilaaksossa ja maistuivat taivaallisilta vaniliajäätelön ja siirapin kera. Mussuti. Ilta päättyi baariin, vai aamuko se jo oli? Siihen nähden olen varsin pirteänä. Tai pakotan itseni olemaan, sillä baari ei kuulunut suunnitelmiin, esitelmän teko kuului. Häpeä. Nyt päivän työt ovat armotonta pyykkäystä vaille pulkassa ja ansaittu mähötys kirjan, ruuan ja leffan merkeissä voi alkaa.

5 comments:

Mallu said...

Tää oli kiva bloggaus. Ja mä oon ihan vasta ihastunut tuohon Hölmö rakkaus -biisiin<3

Ja onnea vielä opeksi tulemisesta!

annaelinaa said...

Kiitos ja kiitos. Joo se on ihana, koko smg on ihan...sanoinkuvaamaton! <3

Anonymous said...

Missä on ensi kesän työpaikka?
Miia

Ville said...

Hei hei
Rakkaus on hölmön kivaa ja sota rumaa. Jännä, että jaksat lukea tuollaista. Jännä et kaikki ei jaksa.
Toisaalta se kirja on kirjastoissa nyt aika menossa.
Luin näitä hyviä tekstejäsi. Tuo kirjallisuuden lukeminen ihan työn puolesta taitaa tehdä hyvää. Ei niinkään tekstille sinänsä, kirjaimille, mutta sille, mitä näkökulmia tulee mieleen vertautumaan ja assosioitumaan. Ainakin se helpottaa pahasti paatuneen lukijan tehtävää. Huomioin nimittäin lähinnä huomiota, ja huomio on teoriasidonnainen.
Soitin käskystä yhdelle eläkkeensaajapiirijärjestön puheenjohtajalle, jolla ei ollut mitään puhuttavaa, sillä häntä oli haastateltu lehteen juuri vuosi sitten. Jututin häntä väkisin vartin ja tartuin kahteen viimeiseen lauseeseen ja kirjoitin niistä jutun, ja eläkeläisten keskisuomen piirijärjestöjen neuvottelukunnan muistioista. Tuli hyvä, mutta toimitussihteeri lyhensi sen. En tiedä vielä miten. Se on tässä lehtihommassa vaikeinta, että on kolo, ja siihen koloon pitää laittaa jotain, mikä täyttää sen kolon täytteen kriteerit. Täähän vaanii tieteessäkin, mut täs touhussa istuu hartioille, kuin apina.
Jonkun sivun pitää olla aina samanlainen.
-Kolumni puuttuu tosta kolumnisivulta, mitäs nyt tehdään, mistä kolumni?
- No hei, tosta mieenterveysjutustahan jäi just kolmannes pois tilan puuttuessa, ei muuta kuin...
- Ei kolumnin paikalle voi laittaa uutismateriaalia.
- Ei vai? Sen kuin laittaa vaan.
- Ei hyvänen aika, katsos vaikkapa siinä ja siinä lehdessä, ei esimerkiksi pääkirjoitussivulla ole ikinä uutisia, se vaan on niin...
-Täytyykö niiden sivujen olla aina samanlaisia?
- Joo, sellaista se on.

Tuo taloustieteilijähuomio oli aika kuvaava. "Kun sä pidät esitelmää, niin sä pidät esitelmää."
Kokeile sijoittaa esitelmän pitämisen paikalle mikä tahansa toiminto, jolle on annettu suht vakituinen nimi. Ihmiset on yleensä vähän liian yksinkertaisia. Kielen käyttäminen saa ne hämääntymään pöljästi. Sitä kutsutaan sosiologias reifikaatioksi. Filosofias realismiksi.
Hyvää kevättä. Ja opettajan uraa.
Kuunneltiin muuten SMG:tä. Mukavan keveää ja nuorellista.

V

annaelinaa said...

Kiva kun otatte osaa.

Kesätyöpaikka on sama kuin edellisenä kesänä. Tyttö voi lähteä torikahvilasta, mutta torikahvila ei lähde tytöstä. Ainakaan tämä torikahvila, ainakaan vielä tulevana kesänä.

Lehtihommassa on kyllä juurikin se. Mutta toisaalta rajallisuus laukaisee usein luovuuden. Jos olis rajattomasti tilaa ja aihe vapaa niin kävis helpommin niin, että ei syntyisikään mitään tai ainakaan mihinkään ei vois olla tyytyväinen kun aina ois voinu syntyä jotain parempaakin.

Minulle ainakin sopii se, että on joku aika tarkoin rajattu haaste, johon vastata. Silloin tietää mitä odotetaan ja mitä voi odottaa itseltään. Tehdä parhaansa tietyissä puitteissa.

Ja sitten voi kans syyttää puitteita, jos ei onnistukaan.

Hyvää kevättä!

Voittaja ei välitä. Eiku.

Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...