Ihanaa. Tänään aamulla kun olin juuri soittamassa vihaista puhelua elisalle, alkoi netti yllättäen toimia. Voi miten kivaa. Edellisestä päivityksestä on kauan. (Taas se aikoo puhua vain itsestään, isoveli huokaa. Niin aikookin.) Ajattelin aloittaa kertomalla epäloogisessa ja eheää kokonaisuutta muodostamattomassa järjestyksessä kaikista mukavista jutuista, joista en ole kerennyt näiden viikkojen aikana kirjoittaa.
Olen huomannut, että on syksy. Se ei ole ollenkaan niin paha juttu, vaikken kerennytkään syödä mansikoita ennen kuin kesä oli jo ohi. Minulla on muutama lämmittävä takki ja asunto, jossa on sauna, lattialämmitys, kynttilöitä ja teetä, jota Mikon sisko toi. Minulle tämä syksy on lämmin. Olen enemmän yksin kuin koskaan, mutten tunne itseäni vähääkään yksinäiseksi. Tyhjään asuntoon on itseasiassa mukava palata.
Viihdyn yliopistolla yleensä hyvin. Pääaineeni tuntuu lottovoitolta. Ruoka on hyvää. Lukemista ja tekemistä on hurjan paljon, mutta ainakaan vielä ei ahdista eikä stressaa. No ei kai, mutta kysy uudestaan marraskuun lopulla, kun on kaikki eräpäivät ja tentit.
Tänään astuin naperofinlandia-kirjoituskilpailun tuomariston saappaisiin, yhtiin niistä. Pääsen arvioimaan ykköskakkosten "punahilkkojen" kirjoitelmia. Tekstit oli jaettu neljään eri pinoon, yksi per tuomari, ja omaani alan tahkota heti kohta junaan noustuani. Juna vie minut siis Kemiin tänään, ihan mukavaa sekin. Otin osaa myös "Kaunokirjallisuuden tilaratkaisuja"-kurssille, jossa käsitellään arkkitehtuurin, kirjallisuuden ja kuvan kohtaamista. Pyrin kerkeämään myöhemmin syksyllä alkaville lyriikkakurssille ja sanataidekurssille, mutta niistä en juuri osaa vielä kertoa enempää. Nämä "sokerikurssit" kirjallisuuden praktikum 1:n ohella ovat lemppareitani. Myös (ainakin runojaan julkaisseen) professori Kari Sallamaan "kirjallisuuden tutkimuksen perusteet" vaikuttaa hyvältä. Suomenkielestä valitsin vain sanaston ja nimistön kurssin ja jätin suosiolla Viron alkeet ensivuodelle. Kirjallisuuden periodit ja genret tuottaa pieniä vastenmielisyyden väristyksiä runebergeineen ja seitsemine veljeksineen, taidan tutkimus tutuksi sen sijaan menee välillä yli ymmärrykseni kilometrikaupalla, mutta sitä suuremmalla syyllä olen kai sitten sen tarpeessa. Miten nuo ihmiset on omaksuneet kaikki nuo sanat? Vaikea osallistua keskusteluun, jos puhuu ihan erikieltä. Ostakaa minulle sivistyssanakirja nimipäivälahjaksi?!
Oulussa sataa aina. Oulussa ihmiset mielummin seisovat linja-autossa kuin istuvat kenenkään viereen. Jos bussipysäkillä seisoo jo joku (minä), jää toinen ihminen pysäkin ulkopuolelle ja seuraava taas kymmenen metrin päähän hänestä. Arvatkaa onko kivaa hämmentää pakkaa toimimalla vastoin kaikkia odotuksia ja sysäytymällä liian lähelle, ehkä aloittamalla keskustelunkin! Oulussa saa aina kuitenkin keskustelun aikaan valittamalla vielä aiempaakin huonommista muuttuvista bussireiteistä. Se on täkäläinen sammumaton lumilinnakeskustelu.
Iltamenoja riittäis, jos jaksais niissä juosta. Narrasin vaan, jaksanhan minä.
Eräänä iltapäivänä väsynyt Anna ei saanut oveaan auki tullessaan koulusta. Postinkantajapoika tuli hätiin. Yhdessä he kääntelivät avainta, tönivät ovea ja päivittelivät lukot toisen poissaollessa vaihtaneen talonmiehen käytäntöä. Anna oli juuri näpyttelemässä vihaisena talkkarinsa numeroa, kun postinkantaja keksi kysyä, missä kerroksessa Anna asuu. - No siis (haloo mitä se tommosta kyselee pitääkö se mua ihan blondina) tässä nelosessa!
-Tämä on kolmonen!
Eilen sensijaan oli tosi mukavaa tulla koulusta, kun postiluukusta oli tippunut lappu: "En saanut jätettyä kirjettä, koska se ei mahtunut postiluukustanne. Voitte noutaa sen postista." Ooh joku paketti! Siis meikäle! Samalla junaanmenoreissulla noudan. Kivvaa. Nyt paistaa aurinkoki selkään kuumasti ja sugababesit laulaa summertimesista jottain. Viikonloppu tuntuu niin hyvältä. Ikkunani edessä seisovan nostokurjen yläosa (sekö se on sitten se kurki) ei liiku enää. Se on kelloni ja kalenterini. Kaverini. Tosin nyt tänään, perjantaina, he ovat lopettaneet tavallista aikaisemmin. Kolina on loppunut. Silti mies istuu vielä ylhäällä ohjaamossa. Soisin hänenkin jo menevän kotiinsa pihaltani. Nähdään maanantaina!
1 comment:
Ihana opiskelijasyksy. Miksi kaikki kirjallisuudenopiskelijat muuten lainailee Ultra Brata ja rakastaa nostokurkia? Nämä kaksihan tietenkin liittyvät yhteen.
Mutta joka tapauksessa, niin paljon muksempaa olisi hengata kirj.tieteen perusteet -kursseilla kun vaikkapa korjata yo-aineita. Esim. ufoaiheiset esseet ei mitenkään tunnu liittyvän superiin pääaineeseemme. Mitä on tehtävissä? Entie. Pidä kivaa.
Post a Comment