Jossain Oulussa haisee aivan lapsuudelle, tai sille vuodelle, jonka asuimme paattiossa tehtaan lähellä. Eikä se edes ole paha haju ollenkaan. Se haisee Tuukan ja Jonin heinäpaalivillisioille, leikkikentälle ja kauppareissuille, joita tehtiin naapurien autolla, koska omaa ei ollut. Punaiselle mökille ja perunamaalle ja siniselle ja vihreälle keinulle. Pertulle, joka oli vasta vauva ja neljävuotiaalle minulle, joka suutuin, jos hävisin konttauskilpailussa. Tämä on siis vain hajuaistin täydellistyttämä tilakokemus i suppose. Tai ei voi sanoa vain, humaaneille arkkitehdeille hajuaistin täydellistyttämä tilakokemus on tärkeä, ainakin pitäisi olla. Ehkä muillekin.
Oli ensimmäinen pakkasyö. Aamulla taivas oli vaaleansininen ja pinkeä, ikäänkuin sininen ilmapallo, joka on puhallettu niin täyteen, kireälle, että väri alkaa haalistua.
Siivoaa, imuroi, tiskaa, ostaa kasviksia, kanaa ja jäätelöä, vie kesäkengät varastoon, menee saunaan, nyppii kulmat, tuulettaa petivaatteet, hakee elokuvaliput, hieroo itseensä tuoksuvaa rasvaa, tekee ruokaa ja sytyttelee kynttilöitä. Kaikkea tyttö tekeekin odotellessaan poikaystäväänsä saapuvaksi, ja vielä mielellään!
Minua häiritsee Paulan ja Terhin yhteispiisi. Hyvä se on, tykkään ja tykkään molemmista hirveesti, muttei niitä vaan sais sotkee! Ja miks se pitää sanoa, että osaa laulaa kuin enkeli? Blääh. No silti marraskuussa ihanaa SMG oulussa ja anna ja essi ja milka SIELÄ!
Meillä oli toissailtana fuksisuunnistus. Elämässä voi ehkä olla pohjemmallakin kuin vuokrattu minnihiiripuku päällä sitskupullo kädessä istumassa rappukäytävässä odottamassa kahdenkymmenen euron arvoista huoltomiestä avaamaan ovea ja löytää hajonnut raaka kananmuna laukusta. En tiiä, mulle se oli aika semmonen mieleensyöpyvä lowpoint-kuva. Suunnistuksessa oli kyllä huippuhauskaa. Kaupungilla oli pisteitä, missä meidän piti räpätä, tehdä eroottinen näytelmä, juoda viestissä, osallistua tietokilpailuun, muodostaa sanoista runo, säilyttää kananmuna laukussa e h j ä n ä, hakea eniten lasinalusia ja niin edelleen. Eräällä rastilla keksittiin uusi haalarimerkki. Paras luvattiin toteuttaa. Liekö se meidän asiaankuuluvasti riitaahaastava "Parempi humanisti pivossa, kuin kymmenen teekkaria oksalla".
Elämä täällä on mukavaa, rahat vain alkavat huveta. Kaikki muu lisääntyy ja kasvaa. (kts. maha, toim. huom.) Ikkunasta näkyy ruska. Pidän ihmisistä, joilla on järkeä ja niistä joita katsotaan kadulla. Oijoi, mutta nyt tulee jo kiire ton broilerikasvisvuoan kanssa.
ps. Marille tehtis! selitä paradigma niin että anna ymmärtää? Oon jäljillä, mutta en silti löyä paradigmaa vaikka "Lumi teki enkelin eteisestä"? kuolema? suru ja onnettomuus? kristillisyys? -kö?
2 comments:
No, onpa aika haastava lauantaiaamu. Mutta sanoisin, että paradigma Lumi teki enkelin eteiseen -biisissä voisi olla lähteminen (kuolema ja suru ovat aivan yhtä hyviä vaihtoehtoja, paradigmoja voi olla rinnakkaisiakin). Paradigmalla voidaan tarkoittaa esimerkiksi jonkin verbin eri taivutusmuotoja, kaikki muodot ovat verbin paradigmoja. Hectorin runossa on lähtemisen eri paradigmoja: äiti menee taivaasee, isä Ruotsiin, pappi juomaan kahvia ja velikin katoaa omaan maailmaansa.
Lumen tekemä enkeli eteisessä on pikkeus tästä paradigmasta, jokin joka jä. En tiedä, menisikö se noin, omasta paradigma-ajasta kun on ainakin kuusi vuotta aikaa. En ole edes ihan varma, että tarkoitatko nyt tätä paradigmalla. Kun se on myös tieteellinen viitekehys, mutta jos kyse on runosta, niin ymmärtäisin sen noin.
Ja huomaa tyylikkäät kirjoitusvirheet edellisessä.
Post a Comment