Sä avasit oven ja mä tulin sisään

Mitä teen? Lähdenkö lähelle vai kauas? Lähellä olisi paljon...vaan ei sitä opettajankoulutusta, joka takaa mulle työn ja kesälomat lopuksi elämääni.

Ahdistaa. Itkettää. Kuristuttaa. On tukalaa. Kukaan muu ei voi tätä ymmärtää eikä voi auttaa. Mietin, että mitä jos oon syksyllä ihan paskana sitten, en haluais olla paskana ihan yksin. Haluan rakkaimman mukkaan. Mutta ei se tule.
Näissä tilanteissa ja hetkissä rakkain painaa yllättäen enemmän kuin sen muisti tai järjellä ajattelikaan painavan. Aina kun oon valitsevinani, että jyväskylä it is, tuntuu kuin sydäntä tai toista keuhkoa revittäis musta irti. Miten vois lähteä, jos se pitää tehdä noin pahoilla mielin?! Eikö sen opiskelupaikan saamisen pitäny olla ihan mahtava ja ilonen asia?
Kaikki hokee, että lähdet vaan ja katsot sitten, kyllä kaikki järjestyy. Minulla on kyllä ihan toisenlainen kokemus noista ihmissuhteista ja parisuhteista ennenkaikkea, ja ei, ne ei todellakaan aina järjesty!!

En tiedä.

Eilen oli VonHertzenbrothersien festarikeikka Torniossa. Aika vähän yleisöä, mutta hyvä meininki. Tosi mahtava keikka taas jälleen kerran. Ne rokkas ja me rokattiin täysillä! ja mentiin keikan jälkeen juttelemaan. Ne tunnisti heti Mikon ja muisti meidät. Oli kivaa. Myös semmonen yllätys siellä oli ku Timo Räisänen, suomalainen Ruotsin listaykkönen, joka ei kuitenkaan osannut sanoa suomeksi kuin "Hyvä paisti, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, räkä, sauna ja löyly". Nolotti ku siinä oli vaan semmonen 20 ihmistä lavan eessä ja kun se oli ihan TOSI HYVÄ vielä. Se vähän itekki naureskeli, että ettekö te tajua että mää oon parasta mitä täällä tapahtuu näiden kolmen päivän aikana. "You don't just know it yet. Really i'm huge in sweden". Ei tajunneet. En yleensä vaikutu ensikuulemasta, mutta nyt oon ehdottomasti hankkimassa sitä neljättä ilmestyvää albumia ja ehkäpä kolmea aikaisempaakin.

Sitten kun tultiin kotiin kiva loppui. Toinen nukahti heti ja toinen jäi valvomaan miettien sitä, että reilun kuukauden kuluttua tätä mitään ei ehkä ole enää. Ei toista, joka unissaankin pitää tiukasti kiinni ja puhelee "Tarvitko juomista" -En kiitos, Tarvitko sinä? "Noo..en minäkään tarvi".