tää hetki on hauras. Ja lyhyt. Ja merkityksellinen. Ja kipeä. Ja väsynyt. Ja tukala.
Oon surullisin pikkubiisoni tässä elämässä tällä hetkellä. Chris Cornellin Arms around your love on hyvä, mutta surullinen. Se on tän pikkubiisonin biisi. Oh no, here comes the pain that you can't ignore. Oh no, here goes Anna, the little sad biison, to get really drunk with her friends cause she just can't take it.
1 comment:
Sinulla on vaikeita kysymyksiä. On eri asia, mitä Mari tekisi ja on oma asiansa, mitä Anna tekee. Sitä voi yrittää kuunnella sydämensä ääntä(ei se aina kuulu) tai ajatella järkevästi (järjen äänikään ei aina kuulu, jos sydämen ääni on kauheen kova). Tai sitten voi kokeilla plussia ja miinuksia, mutta sekään ei toimi, jos yks on aina muita isompi plussa ja miinus.
Mari varmaan lähtisi järkisyistä akateemisesti helpommalle tielle, mutta ei sekään välttämättä olisi oikea ratkaisu. Mutta niin minä olen jokseenkin aina tehnyt, mennyt kun mentävä on.
Koska taas rakkaus ja ystävyys kestävät jos ovat kestääkseen. Helpommin nekin kestävät jos on tyytyväinen omiin ratkaisuihinsa.
Ei ole helppoa, mutta on se samalla jotenkin kutkuttavaa tehdä päätöksiä. Ja kun päätöksen tekee, niin on vain luotettava siihen, että asiat menevät kuten pitääkin mennä.
Kerro sitten miten kävi.
Post a Comment