Thursday, December 09, 2010

Rakas joulupukki, menen suoraan asiaan, toivon 30 erinomaista sivua kirjallisuudentutkimusta, kiitos!

Karhunpoika sairastaa. Ja mikäs siinä kun ihana kultakutri valmistaa sille kanakeittoa, sillä ne kuulemma parantuu aina telkkarissakin. Aijaa meillä oli aina vaan keltaista jaffaa. Tämä kanakeitto ei sitä paitsi ole mitään eilisen teeren poikaa, Thaimaasta on tuotu jotain sellaista chiliä, jota ei varmasti ole tarkoitettu koskaan rajaa ylittämään.

Nyt ollaan taas kotona, onnellisia ja odotetaan joulua. Loman jälkeen entistä enemmän olen ollut olemassa vain monikossa. Sitä haastavammaksi käy tutkimuksen kirjoittaminen. Jotain mikä on tehtävä itse, ihan yksin. Mutta en sairastunut pelkästä ajatuksesta vaan kuudesta työteliäästä tunnista yliopiston kirjastolla ja makuuhuoneen patterista, jota tullaan vasta huomenna korjaamaan.

Meihin iski molempiin loman jälkeen pieni joulumasennus, joka mun kohdalla merkitsee rusketuksesta kuoriutumisen ja miinus 40 celsiuksen muutoksesta aiheutuvan shokin lisäksi sitä että kun teen piparitaikinaa, tiedän että pitäisi oikeasti kirjoittaa ja kun paketoin lahjoja, tiedän että pitäisi oikeasti kirjoittaa ja kun sytytän kynttilöitä ja poltan äitille perinteistä vuoden rakkauslauluista koostuvaa joululahjalevyä, tiedän että pitäisi kirjoittaa. En nyt ihan heti keksi surullisempaa kohtaloa joulueläimelle kuin saapuvan joulun, josta ei voi täysivaltaisesti iloita.

Joulumasennuksen pois ajamiseksi otettiin käyttöön järeät aseet, joista tehokkaaksi on osoittautunut lapsuudessanikin iloa tuottanut vanha kunnon tavarakalenteri. Ketarantien versiossa joulusukka roikkuu tyhjänä katonrajassa. Päivittäin sukkaan sujahtaa jokin yllätys, jolloin se myös piiloutuu. Vuorotellen toinen meistä uhrautuu etsimään yllätyssukan.
Hei, perinteet ovat tärkeitä. Kotimatkaa tekevälle tontulle näpytän viestin, josko se toisi kuitenkin tullessaan vielä pullollisen keltaista jaffaa.

2 comments:

Anonymous said...

Hyvä Anna-Elaine
Pukki tietää jouluvalmistelujen ja kirjallisuuden tutkimuksen aikatalullisen yhteensovittamisen problematiikan omasta nuoruudestaan. Pukkihan tutki nuorena valkohäntänä joululaulujen himokkaan rasvaisen pakanahuurun ja toisaalta kristillisen hienohelmailun suhdetta laulujen suosion funktiona gradun verran, ja oli se perkele niin vaikeaa silloin, kyllä sai Virsiosastoa seminaarissa käsitellä rohversooriksen hymistellessä, mutta ansolla kun puuron nosti seminaarin pöydälle, siinä pukin pakarat paukkuivat, ja arvet jäivät syvät vaikkeihän niitä karvoilta näje.
Son joulu vaan kerran vuojesa ja gradu kerran elämäsä, jotta valmistele vaan rauhassa ja iliman syyllisyyttä molempia yhtä aikaa, lahjahan se on tie'ekkin mailman lapsile, ja ne on tontut kertoneet, jotta olet veljillesi jo suuret lahjat hankkinut, ja mitäpä muista oikeastaan.

Joulupukki

Anonymous said...

Ja paranehan vaan, kun ehdit, ei täsä vielä poron peräsä olla. Son Jaffa hyvvää vaikka hamphaat tok männöö, niinkuin pukillakin meni ennenkuin esikouluun pääsi. Sillon harjoja tietenkhän ollut. Eikä esikoulua, jonka pukki suoritti sitten eläkeiän jälkhen samala kuin armeijan, sielä hamphaita kyselty, huuettiin pakkasesa mitä huuettiin ja hiihettiin ja tykilä ammuttiin. Ja suolainen keitto tekkee hyvvää tietenkin, jos siihen linnun löytää ja kynnii ni sehän mennee lentokyky verrii, sillähän se pukkikin niin ripiästi kulukoo ku se on puoliksi jo lintu. Poro vettää keviästi rekiä, ku pukki lentää itte siinä päälä, ei paina vanhan persus penkkiä. Sei poro sitä huomaa, ko siinä on viltit ja nahat päälä.
T. Pukki

Pehmeä on uus kova!

Jarkko kertoo torpanneensa perääni kyselleen ystävänsä aikeet ilmoittamalla, etten olisi kiinnostunut hänestä. Kun naureskelen sille, ettei ...