Monday, May 11, 2009

Viimeiset sanat tunnistaa siitä, ettei niitä koskaan huudeta...

sanoo Terhi Kokkonen ja on oikeassa. Enää ei jaksa huutaa. Enää ei jaksa olla vihainen ja syyttää. Pettymyskin tuntuu helpoimmalta niellä. Koska muulloin ihminen valitsee jotain vain siksi, että se on helppoa? Ei rakastuessaan ainakaan! Helppo on harvoin mielekästä, mutta erotessa ihminen on lamaantuneimmillaan. Helppo on voimattoman valinta.

Lopun tunnistaa siitä, kun näennäisen vilpittömästi voi katsoa toista silmiin ja toivoa tälle kaikkea hyvää. Onnea. Näennäisen siksi, että todellisuudessa tämä onni ei missään nimessä pidä sisällään uutta rakkautta.

Sain pitää Tero-nallen. Tarjouduin kyllä itkuani nieleskellen luovuttamaan sen takaisin juurilleen, mutta ainakin toistaiseksi toinen päätyi olemaan sitä mieltä, että minulle se on kaikkein rakkain. Ehkä se ei vaan raaskinut viedä Teroa, nähdä patojen avautuvan, ehkä voimattomien valinnat ovat senkin mieleen. Tai ehkä toinen on vaan hyvä ja kiltti, ja tiesinhän minä sen - ei sellainen poika voi olla paha, joka rakastaa jäätelöä.

If it be your will
That I speak no more
And my voice be still
As it was before
I will speak no more
I shall abide until
I am spoken for
If it be your will

If it be your will
That there is a voice
From this broken hill
I will sing to you
From this broken hill
All your praises they shall ring
If it be your will
To let me sing

(Leonard Cohen - If it be your will) <3

Illalla mietin (lue: kolmen jälkeen yöllä kun vielä pyörin hereillä sängyssäni) pitäisikö toinen tyynyistä ottaa pois. Saako ylimääräinen tyyny sängyn tuntumaan täydemmältä vai tyhjemmältä?

Päädyn valinnoissani voimattomien vaihtoehtoihin, koska olen nukkunut järjettömän huonosti ja vähän. Venäjä valvottaa, kevät ja levottomuus. Kolmen viimeisen vuorokauden aikana Pietarissa nukuin seitsemän tuntia. Siis yhteensä. Alcoenergyn douppaaminen alkaa potkia takaisin. Lisäksi teen lähes kymmenen tunnin päiviä töissä j o k a i k i n e n p ä i v ä, mistä toisaalta olen kiitollinen, sillä se estää minua joutumasta itkuisena valokuvien ääreen tai kuuntelemaan niitä levyjä, joita ei pitäisi.

Kun Elisa soitti ja kysyi missä olen, vastasin, että kotona. Sitten tajusin, että olen töissä.

2 comments:

Anonymous said...

No... höh... että sellaista Ouluun.

Ootko muuten siellä Oulussa torilla myymässä? Yksi kaveri tulee kesäteologiksi Oulun seurakuntaan, käskin morjestamaan jos näkee... (-:

Ella

annaelinaa said...

Mmm-m sellaista.

Ahaa, jep, oon torilla. :)Sellainen iso valkoinen vaunu, mistä saa k a i k k e a!

Pehmeä on uus kova!

Jarkko kertoo torpanneensa perääni kyselleen ystävänsä aikeet ilmoittamalla, etten olisi kiinnostunut hänestä. Kun naureskelen sille, ettei ...