Sunday, May 24, 2009

Oman elämänsä sankari

Annan teiniritsailu-ilta syntyy seuraavista aineksista:

3 lasillista Casal Garciaa
2 hanalonkeroa
1 fisu (VIRHE, AINA VIRHE, OPI JO OPI JO!)
Asiatonta jostain käsittämättömästä aivojen mutkasta kumpuavaa vaatimista, huutoa ja itkupotkuraivaria oman maun mukaan
Purkillinen pahaa oloa
4 kauhallista kyyneliä
1 suututettu ihana poika
Hyppysellinen vessan lattialla äxänä makoilua
15 dl oksennusta
Ripaus apuun hälytettyjen ystävien ja henkilökunnan riesana oloa
44 kg paikasta toiseen siirreltyä velttoa tiedotonta lihaa

Lopuksi päälle ripotellaan lentäminen sylistä pää edellä asfalttiin, aivotäräys, kuhmu, tajun menettäminen, ensiapukurssin käynyt ohikulkija ja puhelimen hukkaaminen.

Nautitaan kylmänä. Maustetaan muistinmenetyksellä. Tarjoillaan mielellään sellaisen pikkuveljen kanssa, joka on haltuunsa ottamallaan puhelimella soittanut kaikki puhelinluettelosi pojat läpi koettaen saada itselleen kyytiä neljän aikaan yöllä. Esimerkiksi kaikille exille, jotka ovat nukkuneet tässä vaiheessa jo rakkaiden uusien tyttöystäviensä vieressä eivätkä juurikaan siksi ole vastanneet eivätkä juurikaan siksi ole tietoisia siitä kuka puhelimen toisessa päässä oikeasti on ollut ja millä asioin.

Nää vapaaviikonloput eivät siis olleetkaan meikäläistä varten. Paljon kerkeää saada aikaan, jos on Anna. Nyt tais rysähtää uudenvuodenlupauskin rikki. Harmi. Kyllähän tätä aikuisuutta kestikin jo melkein viisi kuukautta. Koska oppis? Sitten kun lakkaa naurattamasta?
Onneksi sitä ei ole mokailujensa kanssa yksin. Todettiin puhelimessa juuri Essin kanssa, että ollaan ihan liian viisaita ja ihania tähän elämään.

1 comment:

Anonymous said...

Kerrassaan legendaarista!

Pehmeä on uus kova!

Jarkko kertoo torpanneensa perääni kyselleen ystävänsä aikeet ilmoittamalla, etten olisi kiinnostunut hänestä. Kun naureskelen sille, ettei ...