Päätä särkee ja silmiin sattuu. Ja joskus sattuu aika arvaamatta. Ja tapahtuu.
Asuntooni kantautuu pyttipannun tuoksu ilmastoinnin kautta ja yllätän itseni haaveilemasta siitä vesi kielellä. Olen opiskellut kokopäivän ja tiedän varmasti just nyt enemmän Haanpäästä kuin kukaan. Kysykää mitä vain.
Muusta en niin paljon. Mutta jostain onkin aina luovuttava toisen takia. Yksi sulkee usein pois toisen. Ainakin ajatuksista. Ainakin on sulkevinaan.
On turhauttavaa väitellä tai yrittää nätisti keskustella asioista sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tunnu ymmärtävän sanaakaan oikein. Jotka ovat puhuvinaan samaa kieltä, mutta eivät itseasiassa sinne päinkään. Muutkin kuin saamelaiset, jotka eivät itseasiassa turhauta yhtään vaan ovat ainoastaan satumaisen epätodellisia ja hassuja.
No comments:
Post a Comment