Omassa nahassa olo voi tulla tosi tukalaksi, sitä en muistanutkaan. Yksi poika kuitenkin kirjoitti: "Ää meikä tykkää Anna tosta että nää elät aina nii täysillä joskus <3" Sitä parempaa lohdutusta en ole ikinä kuullut. Sen kanssa oli hyvä mennä nukkumaan.
Työnantajani halusi tukea osaltaan mokailujeni ehkäisemistä lätkimällä minulle koko viikon töitä ilman ainoatakaan vapaapäivää. Kannatetaan. Mitä vähemmän kerkeän ajatella ja toimia, sen parempi.
Oli kiva kun Espa ja pojat olivat odottamassa, kun pääsin töistä. Minulle on aika harvinaista herkkua nautiskella kiireettömästä olemisesta ja jäätelöstä auringonpaisteisella terassilla. Poikiakin huvitti. Olivat rohkaisevia. Eivät lyöneet lyötyä. Paitsi ulkonäköpaineidenluoja Kiffe vähän.
Hätäiltiin helluntain lähestymisestä. Tulevaa sunnuntaita silmällä pitäen olin mukava todella todella söpölle pojalle. Se oli ehkä neljätoista. Meidän henkiset iät saattaisivat hyvinkin kohdata siis. Ehkä se pitelis mun tukkaa kun seuraavan kerran makaan vessan lattialla pää roskiksessa. Eivätkö neljätoistavuotiaat sitä tee?
Ensiksi suunnittelin ryhdistäytyväni ja kirjoittavani esseen narratologiasta, mutta en taida saada selkää nyt niin suoraan, että voisin sanoa mistään yhtään mitään. Siispä vertaistukiryhmä kokoontuu: sauna, saunasidukka ja viiltävä Closer eli Clivea ja Judea, joiden rinnalla kaikki tuntemamme miespuoliset henkilöt voivat lentää ilman happilaitetta avaruuteen viettämään helluntaitaan ja mielellään ihan kaikkia muitakin tulevia päiviä.
1 comment:
hei tulee varmaan noi avaruuden postikulut vähän halvemmiksi jos pakataan pari kikkeli haaroissaan ja aivoissaan syntynyttä samaan pakettiin lisää?
Post a Comment