Syyhypunkkari

Joskus asiat ovat sattuneet kohdalleen ja joskus niistä on sitten taas maksettu takaisin.
Ystäväni soitti iloisena löydettyään syyn pitkään jatkuneelle polttelevalle ihottumalleen, jes, syyhypunkki! Vaatteiden ja petivaatteiden pesu- ja pakastus-rumba olivat työläitä ja asunnon desinfiointi oli juuri saatu päätökseen. Iloon tarttumatta huolestuin epäitsekkäänä kaverina heti itsestäni: ja mites tämä syyhypunkki tarttuikaan?

Enkä syyttä.

Käydessämme läpi tartuntatavat: pitempiaikaisen ihokosketuksen, petivaatteiden ja harvoin vaatteiden välityksellä, muistin viettäneeni joulukuussa yön pikkujoulujen päätteeksi ystäväni luona hänen vieressään. Eihän sulla vielä sillon ollu sitä...?

MMM Olihan se!

Epäonnekkaana kaverina löysin ensimmäiset ihottumarakkulat ranteestani tänään. Syyhyshokki tartutetaan nopeasti kuusihenkiseen perheeseen ja muihin läheisiin tahoihin. Punkkiveijari on kerennyt pesiä sisuksissani kolmisen viikkoa ja lisääntyä tuhansittain. Se leviää tavallisesti koko kroppaan päätä lukuunottamatta. Se on kerennyt myös asettua käyttämiini vaatteisiin, pyyhkeisiin ja petivaatteisiin. Sen tarttumiseen toiseen ihmiseen riittää halaus.

Onneksi syyhypunkki on niin pieni, että sitä ei voi nähdä ja mitä ei voi itse nähdä ei ole olemassa. Minussa ei siis vilise miljoonaa kuvottavaa syöpäläistä. Ei ainakaan enää, sillä hankimme apteekista koko porukalle punkkimyrkkyä, jolla rasvasin itseni juuresta latvaan niin että punkkirassukat kärventyvät jälkiä jättämättä omiin onkaloihinsa.

Isi, joka ei siedä valittamista opettaa ajattelemaan tilanteessa kuin tilanteessa positiivisesti. Joo onhan se totta että kahdesta samanalkuisesta syövästä ja syyhypunkista valitsis mielummin syyhypunkin ja joo onhan tämä tosiaan ikävämpi juttu sille syyhypunkille. En ole vaan koskaan ollut sitä tyyppiä joka repii riemun aiheita siitä, että sattuu olemaan itse ihminen eikä syyhypunkki, vaikka näkökulma sekin.

Mulla olikin tossa koko lomani kuudetta päivää kipeänä sängyssä maatessani välillä kuumeillen niiskuttaen köhien likaisena ja tukkoisena sellainen tunne, että nyt menee liian hyvin ja jotain tästä kuviosta vielä puuttuu. En vaan ihan heti keksiny, että mitä se oli. Vaikka nythän se tuntuu ihan kristallinkirkkaalta: syyhypunkkihan se.

Vaatteeni lojuvat takapihalla tämän yön joksi olen tilannut kirpeää pakkasta. Aamulla kun herään, pesen ensitöikseni myrkyn ja punkinraadot iholtani ja vietän tiedostaen elämäni ensimmäistä syyhypunkitonta päivää. Kalevassa oli viimeviikolla juttu Oulussa riehuvasta syyhypunkkiepidemiasta, jonka huipennukseksi lääkkeet olivat loppuneet apteekeista. Niin että vapise Kemi, sinä olet seuraavana vuorossa. Ja vapiskaa kyseenalaisesta tyytyväisyydestä apteekkarit, kun yhden ihmisen hoitoon uppoaa neljäkymmentä euroa!

Makaan nyt karanteenissa vierashuoneessa enkä oo seuralaiseksi sitä suurinta huutoa. Tuleepa nopeasti ikävä ihmisen kosketusta silloin kun sitä ei voi saada. Tällaista on syyhypunkin elämä, epätoivottua. Mikkokin hymyili vaan matkan päästä. Sen mielestä oli varmuuden vuoksi kuitenkin viisainta mennä täksi yöksi kotiin nukkumaan, jos olis olemassa mahdollisuus, että se ei olis saanut vielä tartuntaa.

Niinpä se rontti vaan kaasutti pois ja jätti julkeasti tämän pikkusyyhyn kutiamaan yksin itsensä uneen.