Ding dong

Olin juuri laittautumassa kouluun lähdölle kun ovikello rimpsahti.
Hui.
1. Mun ovikello ei rimpsahtele.
2. Mun ovikellon taakse ei pitäis edes kenenkään päästä kun se on ton summerioven takana.
3. En oo maksanu tv-lupamaksua. Ehkä. Riippuu ihan siitä oletko tv-lupatarkastaja.

Kun rimpsahti uudelleen supisin uniselle Mikolle että ei avata. Kun postiluukusta tungettiin kolme postin "Paketti ei mahtunut luukustasi, joten voit noutaa sen postista" -korttia, vetaisin kengät jalkaan ja avaimet mukaan ja juoksin postimiehen perään. Päässä risteilivät olin suihkussa niin en kerennyt avaamaan selitykset. Postimies hymyili kuitenkin aika ymmärtäväisesti kun sain sen kolmannessa kerroksessa kiinni ja sanoin etten uskaltanut avata, koska luulin sitä yheksi toiseksi. Sain paketit. Reilut 500 digikuvista tehtyä paperivalokuvaa!

Koulussa alkoi esiintymistaidon kurssi. Voi vapinatutina, mää en nauti improvisaatiopuheista sitten yhtään. Luennolla oli kuitenkin ihan hyvä henki, ja olo sen jälkeen oli reipastunut. Ensikerraksi pitää laatia oma esiintymisura-aikajana. Tein sen jo. Hirveän monessa paikassa sitä onkin kerennyt esiintyä kissana tai variksena tai itsenään. Itsenään on kaikkein vaikeinta. Ja puhuminen vaikeampaa kuin laulaminen. Puhuessa täytyy ajatella ja jännittää yhtä aikaa. Yleensä on vaikea pitää molemmat kasassa. Jos jännityksen pitää kurissa niin ajatus karkaa. Siksi yleensä annan jännityksen rönsyillä miten tahtoo ja tarraudun ajatukseen.

Yllätyttiin. Rööperi oli poikkeuksellinen suomalainen elokuva. Siitä puuttui kokonaan se hetki keskiosasta, jolloin katsotaan kelloa. Peter Franzen on aivan ihku, se sais myytyä mulle laitonta alkoholia millon vaan. Sitä katsellessa sielu kuiskaa "Oh ku tuo vaan osaa tollee..!" Ohjaus ja lavasteet ja käsikirjoitus ja sen sellainen toimi hyvin, vaikka tarina ei ollutkaan ehkä niin puhutteleva ja koskettava kuin esimerkiksi Käskyssä. Tätä ei oltu osattu lopettaa ajoissa, mutta suomalaista ei toisaalta kannata päästää elokuvista kotiin synkillä mielin. Viihyttävä ja hyvä, hyvä hyvä.

Nyt laitan saunan ajastimen tunnin päähän lämmittymään ja lähden reippaan talviselle lenkille Papun ja Kaisan kanssa. Kerkeän juuri käydä saunassa ja leipasta sopiviksi sulaneet joulutorttuset, kun Greyn anatomian uudet jaksot pärähtävät käyntiin. Voi elämä, jos jotain rakastan niin suunnitelmallisten aikataulujen loksahtelua kohdalleen.