Tähän asti olen ollut sairaanhoitajien lakon puolella. Tästä päivästä lähtien en. Hoitoa tarvitsevalle ja onnellisena hoitoon lähdössä olevalle syöpää sairastavalle ihmiselle ilmoitetaan, että hänet onkin rajattu hoidon saajien ulkopuolelle. Hoidon, joka on ainoa pelastus ja helpotus, turvallisuutta lisäävä tekijä, pelottavassa ja kaoottisessa taistelussa elämästä. Tätä tapahtuu, kuvitelkaa, SUOMESSA! En minä ainakaan voisi surutta nostaa suurempaa palkkaa tietäen, että tilanteeseen syyttömät sairaat ihmiset ovat saaneet maksaa siitä hengellään. Jonkun äiti, jonkun vaari, jonkun lapsi. Kuinka monen läheisen kuolema on parinsadan euron kuukaudessa arvoinen? En tiedä ketä pitäisi syyttää, muttei tähän tilanteeseen olisi koskaan pitänyt joutua. Tähän tilanteeseen tuskin oltaisikaan jouduttu ilman uutta entistä ehompaa hallitusta. Toivotan Niinistön ja muiden idioottien vaimoille hyvää sairastumista rintasyöpään!
Oli tarkoitus kirjoittaa ihanan ihastuttavasta vauvasanataidekerhosta, jossa olin aamulla, ensilumesta ilman sua, suuresta koulu-urakasta, jonka sain valmiiksi, kartongeista, joita kävin ostamassa tehdäkseni lisää kortteja ja joulusydämistä, joilla koristelin pikkuista asuntoani. Oli tarkoitus kirjoittaa ilosta ja onnesta, mutta en pysty. En pysty kun olen niin vihainen. Niin täynnä vihaa, että toivon juuri nyt, että Pekka-Eric Auvinen olisikin mennyt eduskuntatalolle hallituksen kokoukseen avaamaan tulensa.
No comments:
Post a Comment