Todettuani ettei minulla ole pitkää kesälomaa eikä mansikkamaata, keitin teet ja sanoin irti asunnon Oulusta. Naps. Napanuora katkaistu.
Pikkuveli kiertää eurooppaa. Viimeksi tuli viesti Budapestista huokean tuopin äärestä. Minä en kierrä mitään vaan asetun. Tai no raitiovaunussa liputta matkustamisesta tulleen sakon maksamista olen kiertänyt vähän, mutta nyt ne ilmoittivat, että pitää maksaa. Ei muuten sitte auta että on turkulainen. Siitä saa varmaan lisämaksun.
Asettumisen vahvikkeeksi aloin pestä ikkunoita, mutta koska en ole avovaimoudessa niin kala vedessä kuin kaikki muut ovat, pelkkä ikkunan auki saaminen aiheutti kohtuuttomasti luonnotonta tuskaa, jonka nielemistä ei helpottanut keskelle epäidyllisyyttä rientänyt uninen semi-huvittunut avomies, joka hoiti homman sekunnissa. Ja jonka ikkunoita en senkään jälkeen osaa pestä. Ai pitäisikö ikkunan tulla puhtaammaksi pesun jälkeen? Aijaa.
Tunnen talouskoulun käyneen ihanan äidillisen äitini, jonka korvapuustit ovat täydellisiä ja joka ei varmasti olisi polttanut silitysraudalla reikää mekkoonsa, moittivan katseen näinkin paksussa liassa olevien ikkunoiden läpi ja koetan selittää. Ajat ovat muuttuneet. En tiedä minne tämä omena on vierinyt, mutta ei ainakaan talouskouluun.
Kurkumakin pitäisi kastella.
Moni aamu päältä kaunis, mutta sen voi aina pilata heräämällä. Haikailemalla meetwurstileivän perrään ja tulemalla kovapintaisten ikkunoiden ilkkumaksi. Mutta...oma syy. Oma pilaus. Apinakin tietää että ikkunoita kannattaa alkaa pestä vain niinä hetkinä, joina on kykenevä nauramaan itselleen. Ja sille, kun pesuvesi valuu kättä pitkin niskaan.
No comments:
Post a Comment