Sydämessä on edelleen sellainen pienen mustan kissan mentävä aukko. Aukko muistuttaa kaiken lainaluontoisuudesta. Minusta onkin aukon ansiosta tulossa super-luopuja. Se, kuinka hanakasti olen kiintynyt myös ympäröivään materiaan, alkoi huolestuttaa vasta, kun siitä oli hankkiuduttava eroon. Vanha asunto, hei hei, pesukone, tervemenoa! Suuren osan vaatekaappini entisestä sisällöstä olen hyvästellyt kirpputorilla ja rikastunut ainakin yhden takaisin perittävän asumistuen verran.
Kurkuma teki alkuviikosta seuraa Jellonalle. Lepää rauhassa kurkuma, rakkauden kukka. Juuri tällä samaisella nanosekunnilla kun makaan sohvalla pimeydessä kuunnellen dramaattisesti Maria Menan ihanaa versiota It must have been lovesta ja katselen lasin läpi parhaillaan kastuvaa Suomen entistä pääkaupunkia en kuitenkaan jostain syystä jaksa olla huolissani kurkuman menehtymisen symboliikasta. Kuin tuo ilmeinen symbolinen taso ei olisi se kaikkein ensisijaisesti huolettavin.
No comments:
Post a Comment