Tällä kuukaudella on ihan väärä nimi. Tylsyyskuu tai Kylmäinhotuskuu sopisivat paljon paremmin. Tai ehkäpä tekemättömien-asioiden-vielä-pitemmäksi-aikaa-tekemättä-jättämisen-ja-siitä-ahdistumisen-kuu.
Anna ei nyt hoida. Ei sitten mitään. Herääminen aamulla on jo suoritus sinänsä. Klementtiinien päätön douppaaminenkin alkaa kääntyä käyttäjäänsä vastaan. Väsyttää ja masentaa ja kyllästyttää. Nää tämmöset siirtymät on jostain syystä minulle jotenkin vaikeita. Syksy ja kevät. Voi levottomuus. Laskujakin työnnetään postiluukusta sisään varmasti enemmän kuin kuin muina kuukausina.
Kun on liikaa tekemistä, ei tiedä enää yhtään mistä aloittaa ja sitten sitä menee vaan feisbuukkiin.
Esiintymistaidon kurssilla sentään esitelmöin sanataidekasvatuksesta. Kun myöhemmin katsoin itseäni videolta saatoin todeta, että en ollutkaan niin nolo ja kömpelö kuin kuvittelin, en itse asiassa ollenkaan hassumpi. Äiti ja isi sanoivat videon katsottuaan, että kyllä minusta tulee sitten hyvä opettaja. Mikko sanoi, ettei anna mun enää koskaan valittaa mistään jännittämisestä. Hö. Miksi tuota esiintymisen videointia ei voitu tehdä yläasteella tai lukiossa? Olisin säästynyt monen vuoden paniikilta ja häpeältä ja itseinhossa märehtimiseltä.
Mun elämä on nyt, ainakin tässä kuussa, pysäkillä. Onko siis ihme ettei ole mitään kirjoitettavaa? Vaikka jos olisikin, kädet kokevat kirjoittamisaktin liian haastavaksi tehtäväksi. Aivoista lähtevä signaali hyytyy liian pitkälle kiitoradalleen ylettääkseen käden keskukseen saakka. Onneksi tätä flegmatiikkaa tahdittaa Zen Cafeen minun kaupunkini, koska esimerkiksi tuo Children of bodom ei toimis nyt yhtään.
1 comment:
testaan nyt osaanko käyttää tätä ollenkaan! hi.
susta varmasti tulee maailman paras opettaja, semmoinen pieni josta lapset tykkää!
Post a Comment