Annan päkiät ja varpaat ovat muusia. Eilen tanssittiin koko yö, koska milka är äntligen hemma. Mää tahtoisin kovasti pyhittää lepopäivän jonkun hyvän leffan ja ruuan, kirjan, viltin ja villasukkien kera, mutta sen sijaan heitän niskaani hehkeät valion kuteet ja lähden töihin. Kohta. Tulee ihan itku kun miettii sellaista sunnuntaita, jollaisia oli ennen mahdollisuus viettää ja joita ennen yleensä vihasi.
Onneksi pilvet ja tumma taivas ovat mun puolella.
Ainiin mää en voi muuten k ä s i t t ä ä sellasia ihmisiä, joille tulee mieleen itselleni luontevan ohikävelyn sijaan tulla potkimaan kyykyssä laukustaan ystävälleen laastaria etsivä pieni tyttö kumoon. Jollekkin maastohoususelle tytölle tuli eilen. Mää toivon sen elämään kaikkia tosi huonoja asioita. Aikaista kaljuuntumista, huonoa rytmitajua, pettävää poikakaveria, kyyliä naapureita ja selluliittia. Ehkä se on seuraavassa elämässä pieni tyttö, tässä elämässä ei ollut.
Tämän takia minulla on ennakkoluuloja sotapelikonsolityyppejä, hevityyppejä, maastohousutyyppejä ja raudanpumppaajia kohtaan. Tämän takia suhtautumiseni on kielteinen kaikkea väkivaltaa ihannoivaa, ja siitä muistuttavaa, kohtaan. Kuulitko potkija, sinun kaltaistesi vuoksi en vieläkään riisuudu ennakkoluuloistani! Olet iäksi pilannut maastohousuisten maineen. Tämän takia tappelen edelleen erään kanssa siitä, soitetaanko kotonani Children of bodomia ja siitä millaisia vaikutuksia sillä täytyy olla ihmisen hermostoon. Kuulitko potkija, sinun takiasi.
2 comments:
toivottavasti maastohousutyttö on tosiaan lukenut tämän paasauksesi ja tuntenut puukon iskun pakarassaan (koska sellaisilla ei ole sydäntä). uutta matskuu nyt munki plokisa! sitä muistanki mainostaa.
sanon ihan nopsaa vaan:
kuulen arnon itsekin itsessäni ja pyrin aina supistamaan sisäisen kotroni minimiin jotta teikari pääsisi valloilleen - workin on it! :D vaikuttajilleen antaa herkästi liikaa tilaa..
kiitos leffavinkistä ja lipuista. pus sinne!
Post a Comment