Aika hiljaista. Olen yksin kotona, on ilta ja tulin 9 tunnin työvuorosta äsken. Tai tunti sitten. tai kaksi tuntia. Tai kolme. En osaa sanoa kauanko olen istunut tässä ja miettinyt että vois syödä. Pitäis. Aivot ovat niin turtuneet, että jos avaan suun sieltä kuuluu vain kiitos, kiitos ja hei hei. Olen näinä päivinä usein ajatellut, (en tiedä montako niitä on mutta samalla kaavalla menevät, syön, käyn töissä ja nukun,) että pitäisi kirjoittaa. On ollut jotain asiaakin ja ajatuksia jostain, mutta en ole ehtinyt.
Jos milka olisi täällä tehtäisi lettuja juuri nyt. Mutta minä sokeroisin, koska muuhun en kykene.
Huomenna on minun viikon ainut vapaapäiväni ja asvalttimies on Simossa. Ei se ollut vitsi. Niin minustakin se kuulostaa ihan vitsiltä. Jos jaksaisin voisin vähän hekotella päälle. Ei olisi niin hiljaistakaan sitten enää.
Rakas opiskeluelämä, tule takaisin.
No comments:
Post a Comment