Vähän lomafiilistä sullekki hei

Ookei mistä aloittaisinkaan, Sunny beach, hohhoijaa. Meillä oli Elinan kanssa hauska reissu, oikein kiva, mutta siitä ei todellakaan käy kiittäminen sunny beachia. Koko paikka on ihan kamala. Turistirysä, siihen olin varautunutkin, mutta en rumaan, likaiseen, katkeroituneeseen ja korruptoituneeseen, epäystävälliseen, tylyyn ja oksettavaan turistirysään. Siellä olis varmaan pitäny olla koko viikko kännissä että vois olla ihan tyytis olo nyt, ja kivat klubit siellä oliki ja halvat drinksut, mutta en sitte tiiä kelle se riittää. Ja ranta oli tietysti aivan ihana. Ihan valkoista hiekkaa ja joka päivä +35. Otettiin siitä ihan kaikki irti ja nautittiin lämmöstä ja kirkkaan vihertävästä merestä. Käytiin ajamassa ensin sohvalla, jota vedettiin vesiskootterin perässä ja sitten myöhemmin saatiin ilmaseks ajaa vesiskootterillakin, Wou. Ehkis kantsii olla blondi joskus.

Toisinaan ei ois taas kantsinu yhtään. Ei ketään voinu loppujen lopuks kattoa silmiin eikä päinkään, kun ne oikeesti tarttu kiinni muuten. Se alko loppulomasta ihan hirveesti etomaan. Englannin taitokin niillä oli pahasti ränsistyny. Esimerkiks kukaan ei tienny mitä sana BOYFRIEND tarkottaa, tai suurin osa pysty alkeelliseen "Yeah, but he's not here." Kuinka voi alistua edes tapailemaan keskustelun tapaista näiden bulgarialaisten kanssa? Kun mentiin kyseltiin paikallisten ravintoloiden ja illanviettopaikkojen perään ja selitettiin että "We are not here to see swedesh, if we were interested in them we'd go to Sweden" viikko Bulgariassa sai rasistin nostamaan meissä päätään ja viimeisinä päivinä vain scandinavian partyt ruotsalaisessa Grabbarna bussissa tulivat kyseeseen ja söimmekin teatraalisesti mäcissä. (Banaanikaupassa, sanoisi Olspanen, koska mäcin keltainen M näyttäytyy sille kahtena banaanina)

Ensimmäisenä iltana myöhemmin psykopaattinakin tunnettu vastapäisen ravintolan tarjoilija ja sisäänheittäjä (28v)houkutteli meidät herkullisille uuniperunoille ja pippuripihveille. Myöhemmin hän istuutui pöytäämme juomaan olutta ja löyttäytyi mukaamme Lazur-klubille. Vaikka siellä oli monta kerrosta ja teimme kaikkemme eksyttääksemme hänet, mikään ei auttanut, psyko pysyi kannoillamme! Jos olisimme tienneet silloin mikä viikko meillä on edessä olisimme ehkä hukuttautuneet suosiolla yhteen Lazurin uima-altaista.

Koko loman ajan Psyko väijyi hotellimme uloskäynnin edessä kytäten liikkeitämme. Mihin olemme menossa, mistä olemme tulossa, olemmeko syöneet jo, mitä, miksi emme ole tulleet hänen ravintolaansa syömään?! Myöhemmin allaspoika aloitti saman väijynnän, emme siis voineet livahtaa enää edes takakauttakaan.

Sitä kysyisin myös mielelläni Finnmatkoilta minkä ihmeen takia Sunny beachia mainostetaan shoppailijan paratiisina. Ei yhtään ainoaa liikettä, jossa olisi katto, ovi ja seinät. Koju kojulta aitoa nahkaa ja pradaa ja guccia viidellä eurolla silmän kantamattomiin. Miten tuollaista voi olla? Miten siihen ei kukaan puutu?! Burgasin ostosmatka sitten...Voi hyvä luoja. Miten voisinkaan kuvailla sitä riittävän todenmukaisesti. Oli kuin olisimme tulleet Venäjälle. "Maineikkaat merkkiliikkeet, joista voi tehdä upeita edullisia löytöjä" osoittautuivat Playboypupu-logoilla varustettuja t-paitoja ja lumileopardi-seepra-kirahvi-tiikeri-sekoitus-kuosi-farkkuja kauppaaviksi Fiorelloiksi. Ou mai kaad. Täältä huorat siis löytävät vaatteensa! En ole koskaan -ja tarkoitan sitä- nauranut itseäni niin hengiltä kuin tuolla tajutessani miten meitä oli jysäytetty. Voiko tällaista olla! Onko tämä TOTTA?! Myös asuinrakennukset olivat sitä stereotyyppistä pahinta Pietari-slummia.

Ei ostettu mitään. Ei myöskään pystytty pitämään naamaa peruslukemilla kun ihmiset saapuivat bussille muutamien ostoskassien kanssa. Uteliaisuus kutkutti, mitä he ovat voineet täältä ostaa!! Linja-autossa kuuluin kuitenkin kovasti nurinaa Burgas-pettymyksestä.

Paitsi, että ostettiin muuten! Torilla oli ihania vanhoja mummoja, jotka virkkasivat käsin pitsiä. Näky oli niin liikuttava ja palvelu niin herttaista, ettemme raaskineet edes tinkiä ostamistamme pitsimekoista.

Ihmiset yleensäkin bulgariassa, toisin kuin olimme kuulleet ja luulleet, olivat erittäin töykeitä ja suorastaan röyhkeitä. Sinä iltana kun saavuimme poliisi oli raiskannut 15- vuotiaan. Se ei tuntunut Bulgariassa enää mitenkään käsittämättömältä vaan muuttui hyvin ymmärrettäväksi.

Ruotsalaisten bileet osoittautuivat huippukohdiksi ja niihin olimmekin valmiita sijoittamaan kalliin lipun hinnan verran, kun meille kerrottiin ettei yksikään ainut bulgarialainen ole tervetullut. Scandinavian ladies night. Naisille tervetuliaismalja ja shamppanjatarjoilu. Ruotsalaiset pojat strippasivat. Me tanssimme, joimme sex on the beacheja ja humalluimme. Juttelimmekin. Ruotsalaisten kanssa se sujuu. Niillä on nättejä tyttöjä omastakin takaa niin niiden ei tarvi iskeä kuin sika limppuun. Opetin yhtä Svenska pojkea sanomaan "Sinä olet kaunis" ja yhtä tyttöä sanomaan "ala laputtaa!" en keksinyt osuvampaakaan Fuck offia siihen hätään. Kuulin tytön huutavan kadulla mennessään "Alala phuttaa!" se kuulostikin paljon paremmalta, aika eksoottiselta, hawaijilta ehkä.

Yöllä juoksimme Elinan kanssa mereen. Se tuntui hyvältä illalta ja päätettiin antaa lomalle vielä mahdollisuus.

Jatkot Orangeklubilla. Hiekkaiset kengät painoivat ja jätimme ne baaritiskille hoivaan. Yllättäen humaltuessani liiaksi laitoin ellulle viestiä että jos et nyt tule ja hae minua pois täältä, herään aamulla ilman munuaisia. Ellu ymmärs yskän ja haki meiän kengät. Sillä erolla, että siellä oli nyt vaan yhdet. Arvatkaa vaan kumman kengät oli hävinny. No..meitsin. Ehkä järjestettiin kohtaus ja ehkä meitä piettiin hulluina ja yritettiin saada ulos sieltä, koska mitään kenkiä siellä ei ollut. Tietenkään ketään ei myöskään kiinnostanut etsiä kenkiä cause that's just how the bulgarians are. Ei minkäänlaista myötätuntoa eikä halukkuutta auttaa.

Seuraavana päivänä palattiin tiukkina ja tyttö alaovella ilmoitti, ettei siellä mitään kenkiä ole ja että hän tietäisi jos olisi. Sekin ah niin hyvä kuvaus perus bulgaarialaisesta luonteesta. Mutta voi nolo, mehän marssittiin sisälle ja haettiin kaikki tiskit läpi ja sama baarimikko, joka edellisenä iltana sanoi meitä hulluiksi, antoi minulle takaisin tiskiltänsä löytyneet kengät.

Ei edes anteeksipyyntöä. Mutta, palattiin voittajina ja se oli tärkeintä.

Päätettiin, että loma saa vielä yhden tsänssin: Scandinavian Vaahtopileet! Jippii. Päästiin melkein perille asti, kunnes huomattiin, että se paljon puhuttu rikollisuus oli nyt kohdannu mut, käyny mun laukulla, joka oli mun kainalossa kokoajan ja varastanut sen arvokkaimman; kameran. Isin kameran. En voi sanoin kuvailla sitä pettymystä. En myöskään halua kuvailla sitä miten seuraavien minuuttien aikana kerroin jokaikiselle bulgarialaiselle mielipiteeni heidän maastaan ja heistä siinä sivumennen sanoen. Allasbaarimme baarimikon kanssa jutellessani myöhemmin kerroin kamerasta. Ja olin aivan "This is not possible, it can't be". "No everythings possible in bulgaria". "Ooh, you must be so proud of your country."

Yö oli kaaos. Vaahtopileet menivät sivu suun. V*tun kalliit liput polttivat taskussa ja tyhjäksi v*tun kalliista kamerasta jäänyt kolo laukussa poltti sitäkin enemmän. Kyllä tästä selvitään, tämän jälkeen olemme vahvemmat. Ja niin ryntäsimme tunnekuohun vallassa poliisilaitokselle, johon satuimme ilmeisesti huonoon aikaan, sillä heidän lempiohjelmansa oli menossa ja he heittivät meidät siksi kylmästi ulos, viitottuaan ensin astumaan pois television edestä.

Mikään ei kuitenkaan pysäytä kahta raivonsekaita suomineitoa. Rynnimme takaisin ja löin television kiinni. Järjestimme ehkä kohtauksen ja huusimme ja itkimme, mutta ei se herra raiskaajia silti liikuttanut. Come tomorrow poliisisedät ärähtivät, johon ärähdimme takaisin "WE ARE FUCKING LEAVING TOMORROW!" Tajutessamme ettemme tosiaankaan saa rikosilmoitusta tehtyä emmekä muutakaan tukea tai empatiaa kerroimme poliiseille mikä on oikeasti heidän työtään ja mihin he voivat puolestamme työntää virkamerkkinsä. Saatoimme myös lisätä muutaman ylimääräisen ruman sanan, koska meidät ajettiin ulos, jälleen kerran. Ehkä he olivat kuitenkin liian väsyneitä tai me olimme liian vaarattomia, koska emme joutuneet putkaan tai muihin toimenpiteisiin. Hassua myöskin se, että vaikka ne väittivät "No english", näytti you fucking pig menevän perille ihan tehokkaasti.

Seuraavana päivänä tulimme kahdesti takaisin. Jälkimmäisellä kerralla minut otettiin kuulusteluihin, ALONE. Ellu oli ihan varma, että ne kiduttaa mua siellä. En tiedä miksi sen hirvittävän naistyrannin piti huutaa kokoajan. Istuin semmoisessa pienessä takahuoneessa kuuntelemassa kun minulle huudettiin ja vastasin kysymyksiin minkä kerkesin ja uskalsin suutani avata. Naisella ja hänen "Fuck-games" paitaan sonnustautuneella sihteeripojullaan tuntui olevan erittäin hauskaa mun passin kustannuksella. Ne pilkkasivat kuvaa, nimeä, synnyinpaikkaa ja mitä ikinä. Lopulta jouduin allekirjoittamaan bulgarian kielisiä papereita, enkä saanut tietää mitä niissä luki, puhumattakaan kopioista, joita pyysin. Onneksi olkoon nyt sää oot testamentannu niille sun munuaiset, Elina sano kun lopulta pääsin ulos sieltä. Älä huoli Elina, allekirjoitin kahdet kappaleet, joten siinä tais mennä sitten sinunki.

Okei, olen unohtanut varmaan sata ja yksi muuta epäkohtaa, joista olisi tarkoitus kertoa, mutta niska kipeytyy niin lopetan. Tästä lähin elämäni päätehtävä on tyrehdyttää Bulgarian matkailu, kuten huomaatte. En kuitenkaan tee sitä oman terveyteni uhalla.

Sen voisin lisätä, että tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Helsingin lentokentälle elävänä pääsy kirvoitti kansallisen yhteenkuuluvuuden tunteen huippuunsa ja seuraavan päivän shoppailimme henkemme edestä.