now i stress less

Nyt alko se loma. Ja tuli se joulu. Ihan paikallaan molemmat, mutta erityisesti ensimmäinen. Ollaan tällä viimesellä viikolla istuttu sinitiaisten osastolla työntekijöiden kanssa pimeässä huoneessa koomaringissä ja annettu lasten nukkua vähän pitempään. Pimeys alkaa lannistaa. Oon ihan kaikkeni antanu kun pääsen kotiin, josta syystä tämäkin blogi seisoo. Muut hommat oon kyllä hoitanu jokseenkin hyvin.

Tänävuonna meillä on joku hienoin joulukuusi kun haettiin se äitin kanssa itte. Siis sahan ja taskulampun kanssa. Oli jännää. Äiti lietsoi paniikkia vielä peittelemällä meiän jälkiä siellä metsässä ettei kukaan osais jäljittää meitä. Oikeestaan se oli aika koomista. Mutta keskellä pimeää metsää kykenen vain yhteen tunnistettavaan tunteeseen; kauhuun!

Olli- ja Onni-beibet tullee tänne kohta jyväskylästä. Ne tuo tullessaan joulun. Niitten jälkeen joulussa on tänävuonna parasta kinkku ja laatikot. Ja joulukirkko tietysti. Huonointa se, ettei ole lunta eikä omia lapsia :D
Ja Mikkobeibe sais tulla kans hyväntuulistuttaan mut pikimmiten! Mikkobeibellä on muuten joku 16 siviiliaamua vielä. Valmistautukaa lukemaan murheenmurtaman sotalesken blogia sitten tammikuun kahdeksannesta alkaen.

Sain muute tarhalaisilta kortteja ja joulupaketteja. Oon ollu kilttinä.

sellainen sunnuntaihetki

Taikinat TOP 3
1. torttutaikina (voitaikina)
2. pullataikina
3. ruskea piparitaikina

Mää syön nyt tota ensimmäistä. Koitan pysyä kohtuudessa, koska olen viimeaikoina kärsinyt pahasta olosta taikinaa vedettyäni. Nukuttiin pitkään. Selasin tiimarin mainoksen, mikko citymarketin. Juotiin teetä. Villasukat jalassa yökkärissä luin joulunovelleja dekkarinovellisteilta (osa hyviä, ei kaikki!) ja ladoin torttutaikinat leipomisliinalle sulamaan. Damien Rice soi. Olen flunssainen, mutta silti lämmin ja pehmeä.

Laitan saunan päälle.

Parin tunnin päästä meen kattoon Mikon säbäpelin ja illalla Von hertzen brothersin keikan telkusta! Niiden lisäksi ohjelmassa vain vapaata olemista. Jes. jesjesjesjesjes!

Ainakaan en ollut se, joka palautti sen paperin heti puolentunnin jälkeen!

Niin mää otin sitte selvää siitä konsonanttivartalosta ja kävi ilmi, että se olikin ihan helppo asia, huonosti selitetty vaan siinä kirjassa. Ja kävipä sitten ilmi myös, että ei sitä edes kysytty tentissä. Muuten aika hyvin kysyttiin kaikkia niitä asioita, jotka arvelinkin pääasioiksi ja joita opettelin edellisenä päivänä. Kuitenkin kun aloin tekemään niitä tehtäviä, huomasin, että pelkkä periaatteen osaaminen ei riittänyt vaan piti myös pohtia ja syventyä vähäsen. O-ou. Kolmen tunnin jälkeen usvaiseen Kemiin sukeltaessani mulla oli aika hyvä mieli siitä tentistä. Helpottunut ja ehkä onnistunutkin olo. Ylpeä. Mutta näin jälkeenpäin tilannetta tarkkaillen huomaan, ettei minulla ole mitään takuita päästä sitä edes läpi. Ei sinnepäinkään. Liian monta ongelmallista kohtaa jäivät tyhjiksi. Puhutaan siitä lisää sitten kun ne palautetaan.

Viimenen uimakoulupäivä huomenna. Ja autokoulun toinen vaihe (ihan turha!). Tänään lepään ja paketoin lahjoja. AH
Ei mulla muuta. Tyhy j/m ä pää.

vartaloita vedessä ja tentissä

Tänään oli toinen päivä eskareitten uimakoulua ja olen molemmilla kerroilla joutunut lasten sekaan altaaseen. Kloorivedessä polskiminen on yllättävän uuvuttavaa. Nyt olin kuitenkin ensimmäistä kertaa sellaisessa seurassa, jossa en ole se huonoin uimaan. Koska oltiin vaan siinä lasten matalassa altaassa, eivät heikkouteni päässeet esiin, enkä joutunut turvautumaan kertaakaan hyvään ystävääni, ainoaan tyyliin, jonka hallitsen; alkeisselkään! Oli siis ihan hauskaa ja hykertelin onnesta, kun pääsin myyrätyylilläkin ensimmäisten joukossa altaan päästä päähän. Ja siis mää ounasin sen meritähtikellunnan! Lasten hihkuntaa ja riemua vesihipassa oli kiva katsella. Niin sulosia pikkunaamoja. Millon oon alkanu ajattelemaan näin? Missä välissä oon alkanu tykkäämään lapsista, siis ihan kaikista niistä? En tiedä se kyllä tulee hiipien..ne vaan vievät mukanaan. Uinnin jälkeen Joonas vakavoitui. - Anna, onko tyttöystävät ja poikaystävät hyvä asia?

Huomasin saman just taas minkä oon huomannu näissä samoissa tilanteissa aina ennenkin, että oon ihan surkuhuono pänttäämään. Mulla on suomenkielen morfologian tentti huomenna ja sitte on tuo paniikki kans. Se vaan, että se on nyt jo tänään. Oikeastaan se on ollu jo koko viikon, mutta oon hiljentänyt sen taidokkaasti kokkaamalla ja kehittelemällä kriisejä muille elämän alueille. - Pitäis lukea tenttiin... Ai, mutta hitsi vie mullahan oli nuo joulukortit vielä kirjottamatta. Niin joo ja äitiähän on ihan pakko käyttää ikeassa, koska se ei ole vielä käynyt siellä ja isä on töissä, siis sitähän varten tyttäret ovat. Niinjoo ja sitte nyt on makuunissaki se viikko millon saa kaikki leffat kahella eurolla, sattupa pahaan saumaan, mutta tyhmä jättää tämän tarjouksen käyttämättä. Ja juurikasvukin vaivaa just pahasti niin kampaamoonhan oli mentävä, mitä sitä huonolla tukalla tenttiin se on sama ku ei menis ollenkaan sitte.

Voi itku. Mää vaan sanon että se olis kirjallisuus sittenki enemmän mun juttu. Ei vaan riitä ymmärrys sille, että mitä varten joku konsonanttivartalo on hankaloittamassa opiskelijan elämää. Eikö ne vahvat ja heikot vokaalivartalot riittäis? Ne menee jakeluun, mutta mikä konsonanttivartalon tehtävä on? Vartalo ku vartalo..niihä? huhuuu.....?! niihä?

..meen lukemaan!

romahusta ootellessa

Se on ollut jännittävää huomata että kun on lasten kanssa, joulu kyllä tulee. Tänään vietettiin joulujuhlaa meiän eskariryhmän kanssa ja esitykset menivät hyvin. Oon askarrellu kotonaki joulukortteja ja illalla teen torttuja. Päiväkodissa kuunnellaan joulumusiikkia, poltetaan kynttilöitä ja jutellaan tontuista, lähinnä pelotellaan niillä, koska se on hyvin tehokas keino saada lapsi olemaan "nätisti". En tiiä tuputetaanko tota nätisti olemista ihan liikaa (päättele itse) kun ihan sama mitä niiltä kysyy, että miten jonossa ollaan tai miten uimahallissa ollaan tai miten ruokapöydässä käyttäydytään niin vastaukseksi saa aina kuorossa ton nätisti eikä niillä kellään tunnu silti olevan hajuakaan siitä miten silleen nätisti sitten oltiinkaan. Kamalan typerä sana ees. Jos mää saisin kasvattaa unohettas tuo nätisti oleminen kokonaan. Jonossa ei ohitella tai tönitä, uimahallissa ei juosta eikä hukuta ja ruokapöydässä muistetaan sanoa kiitos ja ole hyvä ja pyytää ja ojentaa ja maistaa kaikkea. Ja jos nämä säännöt eivät olleet riittävän perusteelliset tai kattavat niin kysykää aina niin kerron kuinka toimitaan. Ei tarvitse viitata.

En oo edes kovin ärtynyt vaikka kuulostankin ehkä siltä. Oon ärtynyt vain koska mun täytyy käydä kelalla ja työkkärissä TAAS. Niinkuin mun nyt ainakin kerran viikossa täytyy. Ja sen jälkeen jään viettämään lomaa. Toisinsanottuna lukemaan tenttiin. Mutta oikeasti tämän blogituksen nimi viittaa siihen, että oikeesti kaikki on aivan liian hyvää ja ihanaa ollakseen totta ja olen onnellinen. Tähän hetkeen voisin jäädä. Näihin ihmissuhteisiin. Tähän työhön. Tähän elämänvaiheeseen. Tähän oloon. Tähän minuun.

turistit

No aivan ihana viikonloppu! Käytiin lauantaina Luuleåssa Migen kanssa ja ostettiin molemmille pillit. Mikon on tosi hienot. Ne mun alkoi heti kotona arveluttaa. Jouduin tyytymään vähän liian vähän tiukkiin, koska pienempää kokoa ei ollut.
Turhauttavaa ja noloa kun ei osata sitä niitten kieltä. Kirjotuksissakin osasin vain B:n verran, joten mitä olisin voinut odottaakaan. Englantia onneksi hyvin, mutta olo tuntui tietysti ihan yber turistilta. Hennesin kassajonossa mikko morkkas ylinypittyjä ja ylimuotoiltuja kulmakarvoja. Intouduin tietysti mukaan keskusteluun ääntäni säästelemättä.
Minä: Niin onki ihan kauheet
Mikko: ei ku mää tarkotin tota toista
Minä: No mutta onhan tollaki ihan kauheet. SIIS TOLLA VAALEELLA. TOLLA VANHALLA!
Mikko: (kuiskaa) Niin ai tolla joka puhuu suomea.
FUCK!

Elisan tupareissa oli letkeetä. Baarissa päädyin allekirjoittaneelle itselleen tuntemattomasta syystä lavalle tanssikilpailuun. Eerikkilän Ville voitti huutoäänestyksellä hotelliyön Merihovissa. Tuota iltaa en olis vaihtanu hotelliöihin, mutta kaupan kantimiksi olisin tietysti huolinut. Oli mahtavaa. Onneksi muillakin tuntui olevan. On aina antoisampaa olla irti yhdessä kuin yksin.

Tänään pää on usvainen ja liikkeet hitaita. Luultavasti asia korjaantuu unella. Hävisin isille shakissa. Luovutan aina kun jään alakynteen. Taistelutahtoa ja uskoa omaan nousuun puuttuu.
Mikolla on syntymäpäivä. Katsotaan kohta "loveactually", yks mun kaikkien aikojen lempielokuvista ja näkisin että mulle tarjoillaan voileipäkakkuakin. Nam kuulostaa kyllä ihan mun syntymäpäivältä. Mutta nyt meen pukeen eli hei.

Juankoski here i comeeeee

Nöyrimmät pahoitteluni edellisestä kirjoituksesta. Vihaisena olen todella typerä se on ihan totta.

Olli Viljami Saarelan veli nimettiin eilen Onni Samuel Saarelaksi. Naispappi puhui varmasti niin kauniisti kuin ristiäisissä pappi vain voi puhua. Ihan itku oli tulla, mutta hillitsin itseni. Onni ei. Kyllä se sitten viimein nukahti ja hymyili ja näytti tyytyväiseltä kasteveden kostuttaessa sen hikistä pientä päälakea, jonka Olli sai kuivata. Sulosta niin sulosta. Nämä lapset on maailman parhaat.

Tänään ei tunnu maanantailta. Ei edes vaikka taitoin eilen yhteensä noin 900 km matkan autossa istuen enkä malttanut heti yhdeltätoista nukahtaa kun oli niin kiva nähdä sitä ihanaa, joka täällä odotti. Ja sen voin sanoa että takapuolen puutuminen ei ole vitsi. Se on hyvin tukala ja tuskallinen tila ihan oikeasti. Ei auttanut kuin purra hammasta yhteen ja yrittää huijata itseään "jos liikahdan näin niin tämä asento ei satu ihan niin paljon". Ei vissiin!

Autossa oli muuten mukavaa. Ihme kyllä tämä perhe, tai kaksikolmasosaperhe itseasiassa, oli hyvällä tuulella. Kuunneltiin Juicea muistokseen ja hoilattiin mukana. Oli nostalgista. Isi osti sipsejä huoltsikalta. Äiti koitti syöttää niitä sille, mutta se oli virhe, tietysti.

Isä: Lopeta. Eläimiä syötetään..
Äiti: Niin niin, mutta sillon ku ajaa autoa eikä voi itse ottaa niin kai sitä sillon saa syöttää
Isä: Riippuu eläimestä

Käytiin kattomassa perjantaina muuten leffassa se uus Bondi. Vaikka en yleensä niin ymmärräkkään sellaisten elokuvien päälle, joissa ammutaan ja lyödään liikaa kyselemättä niin nyt osui ja uppos. Erityisesti elokuvan alku sai mut haukkomaan henkeäni ja mikä parasta yllättymään ja säikähtämään aidosti muutaman kerran. Pitkäkin se oli, mutta en pitkästynyt. Miinusta siitä, etteivät naiset olleet kauniita. Mister Bondin ulkonäköä sensijaan on kritisoitu aivan turhaan. Ei nimittäin hävinnyt edeltäjilleen mistään kohtaa..olkoonkin että hiukset märkinä vedestä noustessaan se muistutti (ja kyllä muuten muistuttikin!) bodannutta presidentti Putinia. En mää ihan nuin isoroppasta miestä ottais itele. Eihän se mun viereen mahtuis edes nukkumaan. Mikollakin on jo ahdasta. Mutta enivei tällai mää sille antasin ***½

no yks idiootti tapahtu

Olin reipas ja kävin kelalla ja Milkalla ja koruliikkeessä ja kirjastossa ja tiimarissa ja euromarketissa ja hoidin asioita.
Viuuuuh. (yksi sellainen ylikorostettu teeskennelty helpotuksen huokaus niinku tiiätte).
Miksi ei oikeesti helpota? Asiat eivät mene järjestykseen vaikka niitä kuinka väkisin koettaisi tunkea. Ehkä tartuin kiinni vääriin asioihin. Olisiko pitänyt aloittaa jostain aivan muualta. Vai teenkö näitä asioita vain turhautumistani asioihin, joihin en oikeasti voi vaikuttaa tai ehkä vain vähän. En saa näitä sanojakaan aivan niin kuin tahtoisin. En oikeastaan sinnepäinkään. En osaa järjestää edes tätä tekstiä. Harmittaa vaan niin hirveesti. Sallinette minun irtautua hetkeksi tarhantätin roolistani -Paskapaskapaska- kiitos. Mihin jäinkään? Niin siis todella harmittaa.

Meillä on töissä semmonen joku keski-ikänen aikuisopiskelija harjoittelussa. Se kehui mua täysin arvaamatta ikäistäni paljon kypsemmäksi. Hämmennyin kovasti. Enkä pelkästään siitä että minua kehuttiin vaan myös ja erityisesti ristiriitaisesta informaatiotulvasta koskien käytöstäni ja minua. Vai onko siinä jotain hassua että samana aamuna viimeksi kuulin siitä kuinka hiton lapsellinen olen. Ja siitä kuinka naurettavan helposti suutun. Ja kuinka turhasta. Ja kuinka typerä olen.
Hetkinen jonkun on oltava väärässä? Ehkä minun...väärässä seurassa nimittäin...?!

Mikä niiden asioiden oikea järjestys edes olisi? En enää tiedä miten ne asiat edes haluan järjestää? Olenko joskus tiennyt? Hyvä pointti.

- Miks paha mieli? eikös sulla eilen ollu vielä loistava mieli? Vuoristorata!
- niin oonkin mitäs sitte. Saatto mulla ollakki en mää muista enää.
- No j oli sulla! Mitä tapahtu?
- Yks idiootti

Näin minä rentoudun..

Taistelu väsymystä vastaan on julistettu alkaneeksi. Äidin mulle tilaamat Omegakolmoset tulivat postista ja olen täynnä positiivista energiaa. Luulisin. En olisi millään lähtenyt kotiin töistä. Viihdyn siellä, enkä siksi ettenkö viihtyisi valtavasti täälläkin.

Tuula oli koulutuksessa, joten sain yksin hoidella lasten ruokailut ja laulaa luokan edessä "Kaikki lapset kuunnelkaa minulla on asiaa (kerro se kerro se) Tyhjät massut ruokaa saa, ruokakello kilkattaa (kiitos kutsusta kiitos)" Yllätyin siitä että voin tuollaisessa ympäristössäkin löytää vielä jotain jännittämisen aihetta. Se on se tilanne kun seisot siellä edessä yksinäsi jakamattoman huomion kohteena ja vastuunkantajana. Ja silti siitä tilanteesta nauttii. Onneksi, pientä riitaa keittiön porukan ja itseni välillä lukuunottamatta, kaikki sujui hienosti. Joonaksen ruokavalio kun on maidoton huolimatta iltapäiväkerhonvetäjän mielipiteestä ja keittäjä otti kovasti nokkiinsa kun kehtasin huomauttaa asiasta. "Niin meille sanottiin. Ei me täällä keittiöllä höpötetä" Ei mekään täällä päiväkotiryhmissä höpötetä. Huolehditaan vain että maidoton saa maidontonta ruokaansa. Tsiisus miten yksinkertaista porukkaa. Sitä on niin vaikeaa myöntää olleensa väärässä..varsinkin niissä tapauksissa, joissa haralainen on se joka on oikeassa!

Teen hennesin tilausta kun tuo uusi joululehti kolahti laatikkoon. Tosi nätskyjä vaatteita pitkästä aikaa. Näin minä rentoudun. Sain eilen valmiiksi ja lähetettyä äännerakenteen tehtävät, en ole tosin aivan tyytyväinen vastauksiini, koska ne eivät jääneet aukottomiksi. Luentopäiväkirja, kielentutkimistyö ja kirjallisuustutkielma odottavat tekijäänsä, mutta ajattelin pitää muutaman päivän luovan ja ressittömän tauon tähän väliin ensimmäisestä etapista suoriutumisen kunniaksi. Eikös se olekin vain ihan kohtuullista? Tenttiin lukemisenkin aloitan ensiviikolla. Varppina alotan!

Uhmattiin Mikon kanssa eilen väenpaljoutta ja tungosta ja tärkeintä kirjoittamatonta käskyä, "Älä missään nimessä hyvä ihmisraukka mene Ikeaan ainakaan sen avajaispäivänä", ja mentiin Ikeaan sen avajaispäivänä. Näinkin minä rentoudun. Tykättiin ihan hulluna. Ulos oli vaikea päästä, mutta kannattaa oikeasti katsoa niitä karttoja mitä siellä on. Tunnelmallinen paikka. Ostin neljä tyylikästä vaaleaa mukia ja naureskeltiin vähän kun ne kassalla ilmoittivat yhteissummaksi 45 centtiä. Ne hinnat oli siis ihan oikeasti kruunuina eikä euroina, vaikka matkan aikana epäilys heräsi monta kertaa. Multa puuttuu enää asunto.

Illalla tulee kaikkien aikojen parhaimman sarjan kaikkien aikojen viimeinen jakso. Everwood päättyy. Onkohan jotain oleellista tässä elämässä menny multa ohi, koska mulla on ihan oikeesti paha mieli kun ajattelen että se LOPPUU. Anteeksi vaan mutta jos Ephram ei nyt saa Amya niin en tiiä kuinka kauan mulla kestää toipua siitä. Honestly.

Nyt meen opettelemaan kahvien keittämistä kun Mikko ja Seppo ovat tulossa tänne kohta omenapullien kera häviämään aliaksessa mulle ja Ellulle. (:

epäpä

Minusta tulee kummi maailman parhaalle vauvalle. Pienelle tuhisevalle tiuhtiviuhtille, jota ei saa laskea pois sylistä, kun se tykkää olla mielummin läsnä. Se tuoksuu aivan ihanalle uudelle ihmiselle. Ja näyttää sellaiselta kanssa. Ehkä siksi että se on sellainen. Juu.

Mitä mää antasin maailman parhaalle vauvalle ristiäislahjaksi? Mitä sää antasit?
Entä maailman parhaalle poikaystävälle syntymäpäivänään?

Ei mulla ole mitään tämän kummempaa kun elän vissiin valittamisesta, eikä ole valitettavaa..ainakaan suurissa määrin. Ahdistaa hulluna oma saamattomuus ja tylsyys. Siis ei tylsyys niin etteikö olisin tekemistä, vaan niin kuin terävyyden vastakohta epäterävyys. Ärsyttää olla epäterävä ja epähauska ja epäkekseliäs ja epäinnokas. Onneksi mulla on sentään tuo mun hyvä ystävä valitus. Väsymyksen piikkiin on helppo pistää, mutta milloin se väsymys oikeastaan loppuu?

Ei ikinä sanon minä.

anteeks vaan mutta ei vois niinkö paremmin ennää mennä!

Hirveetä ku en oo oikeesti kerenny blogittaa. Hyi.
Oon saanu avoimen tehtäviä tehtyä hitaasti ja varmasti aina vähän kerrallaan ja kohta ne ovat valmiit. Huomenna vielä vähän opiskelua ja sitten. Lauantaina jää luento välistä, sillä lähden viimein pikkuhaisulia tapaamaan jyväskylään. JES.

Viimeajat on olleet tosi hauskoja ja huippuja. Olin viimeviikonlopun Oulussa Anskulla ja oli kivaa. Perjantaina käytiin sassissa ja testasin kahden peräkkäin nautitun tequilan vaikutusta itseeni. Ei se heti iske..tunnin päästä kuitenkin ja lujaa! Onneksi sassissa sattui olemaan sen verran tilavat vessakopit että mahduin sinne nukkumaan tappiin saakka, joksi saatiin kyyti. Anskulla ei ehkä ollu sitte niin kauheen kivaa.
Lauantaina kuolin essin ja veikon kanssa nauruun ripulipitsalla. No vähemmästäki. Meeppä ite essin ja veikon kanssa yhtään mihinkään niin ymmärrät! Lauantaina nousi myös kuume illalla, joten jätin baarikierroksen kuuliaisesti väliin ja tyydyin pelaamaan juomapeliä Anskulla. Tavaroita jäi joten on palattava pian. :)

Mikko on ihana. Niin ihana että se oli pakko kirjoittaa ylös. <3 Ollaan pelattu paljon kimbleä ja voittaja saa aina illalla hipsutuksen. Oon Mikolle 2 velkaa, kun tyhmyyttäni vaadin uusintaottelua eilen hävittyäni lähes ensimmäistä kertaa. Hävisin tietenkin sen toisenkin. Mutta totuushan on että taitoa on mulla ja Mikko puolestaan saa kaikki kutoset.

Teen isille sellaista käsin kuvioitavaa ja ommeltavaa silmälasipussia, joka tulee kaulaan roikkumaan. Sillä kun on aina lasit hukassa...ja eskarit teki sellaset kännykkäpussit tarhassa. Tein isänpäiväkortin kanssa tännään. Tuli aika hieno.
Samuel, mun lellikkieskarini sinitiaisista, on kans lähössä Jyväskylään huomenna kattomaan niitten jotaki vauvaa ja ne on kans siellä 2 yötä.

Samppa: Me lähetään sinne huomenna ajamaan 12 aikaan ja silti ollaan vasta illalla myöhään perillä..sinne on niin pitkä matka! Sää teitenki ajat meiän perässä! :D
Anna: Eiku me lähetään kanssa huomenna mutta vasta myöhemmin kun te.
Samppa: Mutta sinne kanttii lähtä kaheltatoista eikö kanttikki?
Anna: niinnojoo..mutta me ei päästä lähteen viellä sillon. Päästään vasta sen jälkeen kun pääsen töistä
Samppa: aijaa...missä sää oot töissä?

tuu beibe syömään salaattia

Paljon syömistä ja Mikkoa + vähän kimblen pelailua + tyytyväisenä ja kylläisenä sohvalla viltin alla makoilua + muutama elokuva + 1 humala (+yks posarin pihalta takki auki ja ilman kaulaliinaa löydetty ulos heitetty huonostikäyttäytyvä mutta hellyyttävä ja hyvännäkönen poikaystävä) + 1 aika mahtava makroonisalaatti + muutama lämmitetty sauna + yks hoideltu puukuorma + romanttinen lumimyrsky + muutama viikonloppusavuke + lisää ruokaa ja paisuva anna + keskusteluja + hyviä kavereita + tarjottu ateria shamaanissa + onnellinen kehräävä musta kissa + mukava lautapeli-ilta ellun ja tytin kanssa = melko tyypillinen, mutta niin ihana syysloma

Sanoisinko että on melkein mukava palata töihin huomenna. Ja sanoisinko että olen oppinut tykkäämään talvesta nyt kun ei tarvi enää pyöräillä. Nyt lähden tästä selvittelemään ensin toisen ystävän asioita ja sitten toisen. Ehkä koitan usuttaa omien asioideni selvittelyn sinne johonkin väliin myös. Vaikka toisaalta asiani taitavat kyllä vaatia melko vähän selvittelyä tällä hetkellä. Elisan kanssa tapojeni vastaisesti tupakkia kirpeässä talvi-ilmassa. Annukan kanssa leffa ja jotain hyvää ja kokemuksesta voisi melkein arvella, että paljon nauramista.

Mietittiin Mikon kanssa suomenkielisiä sanoja. Mun tämänhetkinen lempisanani tuntuu olevan "mauton" kaikessa tehokkuudessaan ja selkeydessään. Mikon suosikki oli tuo "mitäänsanomaton", jos oikein muistan. Kamalimman sanan miettimisessä taidettiin jäädä yksimielisiksi siitä, että "Naaras" jäi ainakin toistaiseksi ehdotetuista johtoon.
Ilmoitan muutoksista.
Heihei

taivas lyö tulta yläpuolellamme kaikuu kallioilla ääni totuuden

Pahoitteluni siitä, että edellinen kirjoitus jäi kovin rikkinäiseksi, mutta ajatuksia oli paljon ja ne olivat hajallaan..enkä kerennyt oikolukea koska Mikko keskeytti.

Toimin makutuomarina vaativassa tehtävässä kun isille piti valita uudet silmälasien kehykset..taas, ja sitten ne ihmettelee miten minusta on tullut niin turhamainen. Ha. Toivottavasti se päätyy niihin neutraalimpiin mustasankaisiin, sillä yhdet oli tosi Liisa-kummit 80-luvulta (eli semmoset, missä on semmonen leopardikuosi), yhdet semmoset limaset vamppilasit, joita äiti jostain tutkimattomasta syystä kannatti, ja yhdet ihan liian isot ja mauttomat. Semmoset hengettömät.

Tänään oli päiväkodissa valokuvaus. En vieläkään saa pidettyä silmiä auki ryhmäkuvassa. Käytiin myös eskareitten kanssa tutustumassa koululuokkiin ja aivan liikutuin, kun pikkuiseni esittivät intoa puhkuen luokan edessä "Taivas lyö tulta" niin lujasti kuin pienillä keuhkoillaan suinkin pystyivät (ja se on,joskus valitettavastikin, hyvin lujasti) kaikkien ässä- ja ärrävikojen suhistessa ja päristessä. Tämä meni mun todistamien sulosimpien asioiden listalle vieläpä aika kärkeen. Olin herkästi liikuttuvalla tuulella tosin jo valmiiksi kun tiesin pääseväni jo kahdelta töistä ja pääseväni suoraan syyslomalle. Siitäkin sai vähän tapella ja juosta virastoissa, mutta katsos mua lomalaista :)
Nyt muumiäiti vaatii mua kanssaan kauppaan. Katso nyt sitä..kuka voisi sanoa muumille ei?
HEIPPA
ps.
päiväkodissa:
Joonas6v: Niinku joillain tytöillä voi olla jo hellu...
Sofia5v: Aaa-a, niinku mulla on! ..mutta..se ei vaan tiiä sitä ihan vielä..

it hurts to grow up

Äiti on parhaimmillaan juuri tuollaisena. Villatrikoot hassun lyhyissä muumijaloissaan tekemässä mulle munakasta, kun mua heikottaa (enkä halua syödä lohta, koska söin sitä jo eilen) kyselemässä saako suolakurkkua laittaa, jos sen paloittelee aivan pieneksi silpuksi. Ihana äiti kullan kallis.

Kävin Sepon kanssa ajelemassa ja moikkaamassa Raunoa. Olivat päässeet kasvamaan jossain välissä isoiksi molemmat ihanat pikkupojat. Minun pienet keinupalloilijat. Tui. Rauno oli muuttanut kaupunkiin vaimonsa kanssa ja Seppo, (joka ei tule koskaan asumaan omillaan :D) puhui jokseenkin järkeviä ja aikuismaisia juttuja. huh huh. Missä minä olen ollut kun tämä kasvu on tapahtunut? Liiaksi kiinnittyneenä itseeni?
Olenko minä kasvanut ajan mukana myös? Vai unohdinko kasvaa, kun en huomannut katsella ympärilleni ja pysyä perässä? Säikähdin kun huomasin ajattelevani eräänä aamuna sitä miten paljon kurjemmalta tuntuu ajaa talvirenkailla. Se on aikuisen ajatus..eikö ole? Vai pitäiskö olla vaihtanut ne renkaat kanssa itse? Toisaalta mulla on kyllä poikaystävä, joka vaihtoi talvirenkaat niitten mersuun.NIIIN! Kai sekin nyt on jotain ! (:

Joskus ehkä kasi-luokalla (juuri silloin kun kaikki ihmiset tahoillaan ovat kamalimmillaan) tunsin olevani paljon aikuisempi kuin nyt. Osasin nauttia elämästä. Silloin vapaus oli mahtavaa ja tiesin kaikesta kaiken.Erityisesti siitä kuinka väärinymmärretty olin. Kuinka tyhmiä opettajat ja vanhemmat olivat. Kuinka tulisin pelastamaan maailman ja siinä ohessa myös siitä kuinka itsemurha ja itsensäviiltely ovat armollisia keksintöjä.
Niin tosiaan..ehkä se elämästä nauttiminen tuli vasta tämän vaiheen, missä ainut asia, josta kirjoittamattomien angstisääntöjen mukaan oli lupa nauttia ovat päihteet, jälkeen. Noh..sanotaan ysiluokan lopulla, kun ollaan koulun vanhimpia ja naureskellaan itkeskeleville ja protestoiville angstikaseille. Juuri silloin kun huudellaan onnesta soikeina "Mikäs se olikaan se peruskoulu?!" ja vedetään kamalan pahaa ja paksua sikaria koulun portailla sen merkiksi että on todella vapauduttu auktoriteeteistä. "Meitä ei estä mikään!!!"
Sekin oli sitten yllättävä takaisku kun poliisit pysäyttivät juhlivan nelikon ja vähääkään hetkahtamatta uholleni lakimiesisästäni kaatoivat pois luvattomat nautintoaineet. Ja kokemusta viisaampana olen raapustanut silloiseen päiväkirjaani "On se kumma miten yksi naurettava välikohtaus voi pilata kaiken peruskoulun loppumisesta aiheutuvan riemun." Voi se.

Opetus on; älä iloitse siitä mitä sinulla on tai se viedään sinulta pois. Tämä kasvaminen tekee minut epävarmemmaksi ja pelokkaammaksi. Ehkä se on sitä itsesuojeluvaiston kehitystäkin osittain. Ja kokemusta tietysti. Yläasteella olin varma siitä että LOVE FOREVER ja BEST FRIENDS FOREVER ja julistin molempia auliisti ja mitä suurempaan ääneen sen parempi. Nykyään..noh..edellä mainittu opetus pätee yhä.

Eskari Vilman mielestä on tavattoman hassua, kun se tuntee yhden Antin, joka ajaa skootterilla ja on mua pidempi. "Niin mutta aattele 16-vuotias..se ei oo vielä edes aikuinen ja silti se on sua pitempi!" Paljon keskustelua on myös herättänyt se että "RITVAAA (ohjaava lastentarhanopettaja)...Onko totta että Anna ei kasva ennää tosta? mutta miten se voi jäädä noin pieneksi?"

Ihastuttava muumiäitini on kuitenkin aina tavannut sanoa:
"Mitä pienempi itse on, sitä suurempi joulu tulee"

sunnuntaiaamu

Maassa on lunta. Kuuntelen Lily Allenia ja tykkään siitä. Ja siitä, että on sunnuntai eikä tarvitse liikkua, jos ei jaksa eikä halua. Vain näistä asioista tykkään tänään. Ja ystävistä, jotka toivottavasti eivät ole vain lainassa niin kuin kaikki muu..


"...i wish could change the ways of the world,
make it a nice place,
untill that day, i guess we stay
Doing what we do,
Screwing who we screw

Oh yes i'm fine
Everythings just wonderful
i'm having the time of my life! "

nii ettäs tiiätte

Vihaan odottamista..................................................................................!

loving is fine if you have plenty of time

Tällä hetkellä loving is parempaa kuin hyvää. Ja niin on kaikki muukin. Paitsi tukka. On se kumma että, vaikka Kemi on parturikampaamojen luvattu kaupunki, ei kukaan täällä osaa värjätä minun hiuksiani enää?! Oma kampaajani muutti. Mutta se on pientä. Onhan? Ei nää ole niin keltaset..eihän?

Avoimen luennot kirjoittamisesta äännerakenteiden jälkeen tuntuivat oikein mielekkäiltä. Töissä on ihanaa. Sinitiaisissa on muutama aivan syötävä eskaripoika, joille luen ja joiden kanssa pelaan ulkona ja sisällä..tänään jalkapalloa ja sen jälkeen piirreltiin. Rankkukisan Joonas vei tiukasti 5-4, mutta mulla paistokin aurinko silmään!! (Oon edelleen huono häviäjä vastustajan koosta ja iästä riippumatta.)

Olen ympäröity ihanilla miehillä, joten en voi valittaa eikä tee edes mielikään. Eräskin oikein ihana, jonka kanssa tehdään tänäiltana tacoja ja soitetaan ja lauletaan jotain, jos kerkeän hakea nuotteja kirjastosta kohta, saa mut yhä vaan uudestaan mullistamaan käsitystäni hyvyydestä. --Sitäkin on.

Jyväskylässä muutama ihana lisää, joiden tapaamista en malta odottaa. Turussa yksi. Ikävä.

Viikonloppuna oli muuten myös ihan huiput tuparit, joissa oli teemana 80-luku ja joissa mentiin, juotiin, tanssittiin ja juteltiin lujasti! pojat mukavia sielläkin :) tytöistä ei valitettavasti voi sanoa samaa, mutta siihen on jo totuttu. Eivätkä suinkaan kaikki tytöt ole typeriä, ilkeitä ja kateellisia. Minun ystäväni esimerkiksi eivät ole. Monet ovat nimittäin huomanneet että se tekee omasta elämästä vain hankalampaa ja kurjempaa. Ja eikös sen pahan saama palkka olekin juuri siinä?

surrounded by the best

Jes. Silmä ei oo ennää punanen. Antibiotit siis toimivat. Viinan kanssa viikonloppuna ne toimi niinkin hyvin että oksensin ja sammuin kottiin ennen ku kerkesin edes lähtä täältä mihinkään. Voi pientä noloa idioottia. Onneksi Elisa oli ihana, kantoi omaan sänkyyni ja siivoili. Kun oon ihan niin terve ku pukki, alotan juoksemisen. Siis varmasti alotan kunhan vaan katon jonku hyvän reitin tästä, ku metsään en taho mennä, ku joku siinä pelottaa mua.

Tomi kehui pukeutumistani tänään töissä. "Sininen sopii sulle". Siis Tomi 6vee :D ihana! Olin taas reipas ja hain kirjat avoimeen kirjastosta. Kohta pitäisi olla reipas lisää ja avata ne. Oli tarkoitus mennä Annukalle kylään, mutta sillä olikin töitä. Huomenna meen ja vien jotain hyvää kun se raukka elää ihan köyhyydessä nyt.

...Vai kuulostaako Keskiviikko teistäkin paljon paremmalta opiskelupäivältä. Niin minustakin. Ainakin paremmalta kuin Maanantai ja ehdottomasti monta kertaa paremmalta kuin "tänään".

Sain muuten kauneimman ihanimman viestin ikinä. Luin sen ainakin viiesti työpäivän aikana ja hymyilin hymyilin.
"Anna sää oot kyllä just sellane että ei sua voi ku rakastaa"

Samoin <3>

silmätulehus strikes back! :D

Nyt maistuu suussa ihan yläasteelta. Ostin semmosen ihanan huulirasvan mikä mulla oli joskus ehkä kasilla ja se palauttaa sen ajan tunnun ihan aitona mieleen kokoajan. Nam. Unikin liitty ilmeisesti niihin aikoihin jotenkin vaikka se ei palaakaan mieleen ihan kokonaisena. Nam nam nam.

Soitin eilen meiän Villelle ja kuulin ääniä ideaalisesta tavoiteltavasta tulevaisuudesta. Onnellisen perheen ääniä. Ville oli haltioissaan vauvasta, Miiasta ja Ollista. Vauva oli, Olli kiljui vauvalle, Miia jutteli ja luki kaivurikirjaa Ollille ja Ville hymyili äänestä päätellen taukoamatta. En jaksa odottaa että pääsen vierailemaan ja hymyilemään itsekin. Olli täytti eilen 2 vuotta. Se puhuu kuulemma mitä tahansa oikeissa sijamuodoissa ja korjaakin itse jos menee väärin. <3 On se tätinsä veljenpoika!
Tein eilen joulutorttuja! Citimarketissa oli sitä luumuhilloa! jes! Aivan naurettava juttu muuten, silmätulehus tuli taas..tällä kertaa vaan tohon toiseen, "terveeseen" silmään. Töissä särki päätä ja kuume nousi, joten ne päästi mut kotiin lepäämään vähän aikasemmin. Nukahin olohuoneen sohvalle muutamaksi tunniksi, ja sillä aikaa äiti ja isi oli lähteneet back to 60's -bileisiin Vuokattiin. Ne on siellä koko viikonlopun eli jotain pitäisi keksiä. Heta ja Elisa ja Annukka ja Linda ja muita tyttöjä saattaa olla huomenna tulossa tänne. Ihan riippuu mun silmän kunnosta nyt. Olisi mukavaa.
Tänäänkään ei tarvitse olla yksin, koska Perttu alottelee täällä ystävineen. Yrttipatonkeja paistetaan. Ne kattoo Eddie Murphy on stage- lavakomiikkaa, mutta minä olen nähny sen jo kahdesti. Siis kirjoitan.. Ja kuuntelen Damien Ricen The Professoria. Sain sen Oulun Joonakselta, joka tykkää oikein hyvästä musiikista ja on vaivautunut lähettämään sitä minullekin.

Minä kuulemma nipotan. Onko siinä jotain nipotusta, jos sulkee raolleen jääneen oven, kun se häiritsee? Millaisia ne ihmiset ovat, joita raolleen jääneet ovet eivät häiritse? Ei sellaisia ole. Ne ovat vaan niin laiskoja, etteivät viitsi nousta sulkemaan ovea, joten uskottelevat itselleen ettei se häiritsekään oikeastaan NIIN paljon. Tai onko siinä jotain nipotusta jos pyytää toista olemaan säpäsähtelemättä kokoajan, koska jatkuva säikähtäminen alkaa pitemmän päälle nyppiä. Tai että käskee laittamaan hyvin rikkinäiset sukat roskikseen, ja senkin ihan myönteisellä ja huvittuneella äänensävyllä. Tai että... Okei nipotan vähäsen!

tiiäks anna että sää oot aika mahoton

tiiän kyllä :D