Nyt alko se loma. Ja tuli se joulu. Ihan paikallaan molemmat, mutta erityisesti ensimmäinen. Ollaan tällä viimesellä viikolla istuttu sinitiaisten osastolla työntekijöiden kanssa pimeässä huoneessa koomaringissä ja annettu lasten nukkua vähän pitempään. Pimeys alkaa lannistaa. Oon ihan kaikkeni antanu kun pääsen kotiin, josta syystä tämäkin blogi seisoo. Muut hommat oon kyllä hoitanu jokseenkin hyvin.
Tänävuonna meillä on joku hienoin joulukuusi kun haettiin se äitin kanssa itte. Siis sahan ja taskulampun kanssa. Oli jännää. Äiti lietsoi paniikkia vielä peittelemällä meiän jälkiä siellä metsässä ettei kukaan osais jäljittää meitä. Oikeestaan se oli aika koomista. Mutta keskellä pimeää metsää kykenen vain yhteen tunnistettavaan tunteeseen; kauhuun!
Olli- ja Onni-beibet tullee tänne kohta jyväskylästä. Ne tuo tullessaan joulun. Niitten jälkeen joulussa on tänävuonna parasta kinkku ja laatikot. Ja joulukirkko tietysti. Huonointa se, ettei ole lunta eikä omia lapsia :D
Ja Mikkobeibe sais tulla kans hyväntuulistuttaan mut pikimmiten! Mikkobeibellä on muuten joku 16 siviiliaamua vielä. Valmistautukaa lukemaan murheenmurtaman sotalesken blogia sitten tammikuun kahdeksannesta alkaen.
Sain muute tarhalaisilta kortteja ja joulupaketteja. Oon ollu kilttinä.
No comments:
Post a Comment