"Lomila saa jos on herra alikersantti!"

..JOOJOO IHAN TOSI! tommosta ne alikessut laitto ne alokkaat huutamaan ja piti niitä kaikin puolin ihan pilkkanaan. Mulle tuli just sellanen olo, että oiskohan pikkupojille annettu vähäsen liikaa valtaa?! Kävin siis vierailulla tyttöystäväpäivänä Someroharjun sotatantereilla ja oli se sillälailla mukavakin juttu, että huomasin että ei se niin hirveen totistakaan ole..ainakaan kokoaikaa. Ja mikko oli ihan samanlainen tuttu kuin aina ennenkin, mitä nyt vielä komeampi kuin muistin.

Tänä yönä olis todella mahtavaa olla heräämättä keskellä yötä pahaan uneen ja alkaa herättämään mikkoa selittääkseni sille että lohuta mua ku näin pahaa tämmöstä unta, ja tajuta että sehän lähtiki sinne takasin jo eikä se oo täällä nyt enää, eikä mua todellakaan oo kukaan lohduttamassa. Ja pyöriskellä siinä tunti kyyneleitä niellen saamatta unta ku on niin epäreilua ja ku on niin paha mieli.

Viikonloppu meni hyvin. Mää vaan jotenki jo luulin että oisin saanu pitää sen täällä itellä ja sitte petyin ku se lähtiki takasin sinne. Ei se oo kyllä kivaa näinkään. Aika perseestä suorastaan.

Joo ei multa nyt muuta irtoa. Lähen jumpalle. Siellä irtoaa!

Valaiden äänien tarpeessa

Jos 6-vuotias poika päättää olla syömättä porkkanaa,se kans on. Oon tapellu tämän aiheen parissa yhen eskarin kanssa ja juuri kun sain sen laittamaan suuhunsa porkkanaraastetupon, se sylki sen mun päälle. Meni heemo. Hyvä on ole maistamatta porkkanaa tai muitakaan vihanneksia ja se kyllä näkkyy sun naamasta. En mää sille nuin sanonu. Oon mää sen verran ammattimainen että pilkkaan sitä sitten täällä selän takana, blogissani. Tarinan opetus on että älä aliarvioi kuusivuotiasta tai jotain. Tai sitten, että elä syle sitä porkkanaraastetta tätin päälle, koska täteillä on tapana kostaa selän takana!

Huomenna meillä on aistipäivä päiväkodissa. En tarkalleen tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kuulostaa ainakin hyvältä. Kierretään lasten kanssa kaikkien eriosastojen pisteissä, joissa käytetään jotakin näistä aisteista mitä meillä on. Meidän osastolla on hajuaisti, ja meillä on semmosia erilaisia purkkeja missä on erihajuja..en osaa sanoa siitäkään oikeen, kun en ole osallistunut sen suunnitteluun. Yhellä osastolla maataan katsellen "tähtitaivasta" ja kuunnellaan valaan ääniä. Nää on niitä semmosia juttuja, missä yläasteella ei millään pitäny pokka vaan piti aina tirskua, mutta mitä nykyään oikeasti kaipaa ja tarvitsee. Tai jos ei ihan tarvitse niin haluaa ainakin.

Oon ollu aika kireä nämä viimeset päivät. Väsynyt ja ylienerginen vuorotellen. Jotenkin jännittynyt. Ehkä se liittyy jotenkin siihen että alokas tulee ylihuomenna. Se tuntuu jo ihan epätodelliselta. En usko koskaan pääseväni sinne. Kauhia paine, enkä edes tiedä mistä. Odotan että jotakin inhottavaa tapahtuu eikä ylihuomista tule. Vitsi ku en just nyt haluais esimerkiks yhtään kuolla :D Se on hengissä pysymisen painetta. Kun on jotain mitä odottaa. Jotain mitä menettää.

Loppukevennykseksi tarjoan seuraavaa:
Meiän jumppaohjaaja luuli mua tännään jumppaohjaajaksi. Se jäi kyseleen tunnin jälkeen. Jotain kehitystä on siis täytynyt tapahtua, sillä kuukausi sitten kukaan ei olisi erehtynyt tästä edes hyvällä mielikuvituksella.

ha ha ... haa. Hyvää yötä.

kilometri välisä

Noniin. Sietokykyä koetellaan. Mikko soitti eilen että "Arvaa MITÄ mää tuun huomenna Kemmiin!" Ja sitte pienen Jeejeen jälkeen se huomas lisätä että "..Niin mutta mää en kerkee nähä sua, koska mut tuuaan täältä vaan niinku reeneihin ja heti niitten jälkeen taas takasin. Ku sain semmosia harjotusvapaita." Ehotti se että olisin voinu tulla sinne tervahallille kattoon niitten reenejä ja jos kerettäs sitten vähän jutellakki ehkä, mutta en kai mää nyt sinne lähe väijymään. Minkä se musta tekis? Väijyjän?!

Sitäpaitsi mulla oli kampaamo äsken ja illalla cirquitti, jonne haluan iha hirveesti ku se oli viimeks niin rankka. Oon nyt ehkä vähän shokkivaaleata taas, mutta ei paha verrattuna viimeaikaisiin kampaamokokemuksiini. Tänään elämä on kaikesta huolimatta tuntunu ihan kivalta. Pääsin kuin pääsinkin shoppailemaan lauantaina ja ostin kengät. Pääsin kuin pääsinkin uloskin silloin illalla ne kengät jalassa ja oli niin mukavaa että ihan :)

ei maistu

Hirvee kasaantunut tarve shoppailla vähän. Tai ihan kattelukin riittäis. Aika ei.
Enkä minä riitä jokapaikkaan, vaikkakin aika moneen kuitenkin. Menin aamulla muka luennolle eikä missään ollutkaan ketään. Ilmeisesti se oli peruttu, mutta en ole saanut ilmoitusta siitä. Ja nyt kun mulla oliskin aikaa niin jollain muulla, jonka pitäisi lähteä mun kanssa, ei ole. Ainiinku sillä on se hellu. Ainiinku mulla ei.

Eniten ÄRSYTTÄÄ ihmiset, joilla on joku vaikeus siinä puhelimeen vastaamisessa. Tai ennen kahtatoista heräämisessä lauantaina. Tähän aamuun on mahtunut jo kaksi sellaista ja se saa mut turhautumaan jotenkin.
Katoin "Geishan muistelmat" äsken. Miksi sitä on kehuttu ja kohuttu? Musta se oli vaan ihan sairas. Ja tyhjänpäivänenkin. Ja aivan liian pitkä.

Sotatantereille kuuluu ihan hyvää. Pienin on siellä vaan kuumeessa, kun ne oli eilen kontanneet metsässä lumihangessa koko päivän. Mummo ihmetteli puhelimessa miksen mennyt sen mukaan sinne armeijaan kun se olis kuulemma ollu mullekin ihan paikallaan. Voi mummo. Kuuden aamun päästä menenkin...en tosin konttaamaan vaan hakemaan alokkaani kotiin.

Äidin kanssa haettiin eilen kuumaa kanaa perheelle ja kissalle. Tehtiin salaattikin. Maistui.
Tänään Linda tulee tänne. Illalla mennään Annukalle ja sieltä jonnekin. Pitää päästä ulos.

ampukaa anna

12 aamua Lapin ilmatorjuntarykmentin 3. patterin tyttöystäväpäivään.

Toissayönä heräsin siihen, että joku mies huutaa mun huoneessa. Kävi sitten ilmi, että se oli Coldplayn Chris Martin, koska levy oli jäänyt pyörimään nukahdettuani. Ikävää herätä ikävään. Onneksi en ole joutunut sitä montaa kertaa tekemään kun en ole paljon nukkunutkaan. Töissä väsyttää. Tänään aion kokeilla Juhon taikakeinoa, pitkää saunaa, kuumaa kaakaota ja tylsää kirjaa. Pitäisi tulla uni.

Viikonloppuna käytiin ankkurissa minttukaakaoilla ja oltiin Hetalla tyttöjen kanssa yötä, katsottiin kaksi komediaa ja pelattiin iskelmäpeliä. Eilen käytiin katsomassa jääkiekkopeli. Lämärit voitti sarjan vimpan Sopan 9-2. Omalla tasollaan pärjäävät ihan hyvin siis. Sain kirjastosta lisää kirjoja tutkielmaesseeni tueksi, joka on auttamatta tyssähtänyt sinne kahden sivun paikkeille. Jatkaminen tuntuu vähän vaikealta. Pitäisi saada jonkinlainen ajatus. Ehkä ensin pitäisi kuitenkin saada se uni.

Siivoilin äsken ja kohta lähetään Ellun kanssa kävelylle. Illalla mennään kattomaan Tornioon isin kans säbäpeliä. Perttu pääsee ehkä paikkaan Mikkoa. Mielenkiintosta nähdä miten niille käy.

Päiväkodissa viihdyn edelleen oi niin hyvin..

Samppa: Määpä kerron teille hyvän tarinan..olipa kerran Anna..ja se saa poikaystävän..jonka nimi on...Mikko!
Joonas: Ei oo ku Joonas!
Samppa: Ei oo ku Mikko!
Joonas: Ei oo ku Joonas!
Santeri: Mää tiiän..ammutaan Anna niin siitä ei tartte tapella!?

kantaa laineet laivatkin..

Näin iltasin on ehkä pahinta. Kun ei saa unta ja kun oikeesti käärii epätoivosena jotain peittoa siihen viereensä rullalle. Ja kuuntelee coldplayn levyä ja puree huulta "i'll do my best and i'll see you soon" ja yrittää olla hajoamatta. Ja huolettaa kun sen teepaidan hajut ovat haihtumaisillaan.
Ja sitte huolettaa ku tajuaa että tää on vasta mikä?..kolomas päivä. Ja sitte hävettääki ku on niin vaikeeta viihtyä omillaan, ja kai se on vaan tottumiskysymys, mutta ko en mää halua ees tottua tämmöseen elämään ilman sitä. Mutta kai se helpottaa kun se on nyt saanu soittaa ja laittaa viestinki.
Se rakastaa mua. Joo kyllä se helpottaa.


Heti kö mennee hyvin niin eikö joku valtion armeija keksi tulla siihen välliin.

Tulisiks kotiin kulta?
<3

Emmää oo yksin. Ommulla t-paita.

On se ihmeellistä. Toisen tuoksun ihanuuden ymmärtää vasta sitten kun se toinen on poissa. Se tuoksu on kyllä täällä kun mulla on sen t-paita päällä. Oli se tuoksu ihana aikasemminkin, mutta tajusinko mää että NÄÄÄIN ihana!? No en.
Toinen itse on armeijassa. Pahinta on että en tiedä sen oltavista siellä mitään kun näyttäs siltä että ne ei saa soittaa sieltä tässä alussa. Niin ainaki pojat sanoi. Nuo, jotka tietää kun ne on ite jo käyny sen. Ne kerto että tässä alussa on kaikista kovin kuri siellä ja niitä pelottaa ja ne ei saa soitella välttämättä eikä niillä ole aikaakaan ku niitten pittää tehä niitä juttuja mitä siellä tehhään, soditaan ja semmosta jotain mitä siellä nyt tehdäänkään. Millonkohan se alku sitten loppuu..en jaksa odottaa. Soitti se silti eilen sen verran että sai sanotuksi että ei saa soittaa ja että nähhään kolmen viikon päästä seuraavan kerran. Lohtu sekin.

Yöllä en saanu unta millään, mutta muuten mulla ei ole mitään hätää. Oon tehny itestä kovin kiireisen. Alotin taas uudestaan sen airopikin ja koitan jaksaa käyä siellä neljä kertaa viikossa. Eilinen pikki meni ainakin tosi nopeasti eikä musta tunti viistoista riittäny oikeen mihinkään ko just sain vasta lihakset lämpimiksi. Vatsalihakset vaan oli tosi nolossa kunnossa. Emminä pääse ylös siitä matolta niin että jalat pysyis maassa ja kädet pään takana! Siis väkisinki irtoaa jalat. En vaan ymmärrä miksei niillä muilla irronnu..?!

Tänään kuntopiiriin. Siellä on miehiäki vissiin. Jaiks. En oo ikinä jumpannu miesten kanssa, mutta onneks mulla on Heta siellä kaverina niin se vie kaiken huomion ja minä saan kaikessa rauhassa keskittyä suoritukseen. heh. Ei vaan siis musta nuo jumppaavat miehet on vaan just niitä samoja, jotka ois alkaneet gynegolokeiksi, mutta pää ei vaan riittäny. Ollaan aina äitin kanssa epäilty niitten ammatinvalintamotiiveja. Naisvoimistelijoiden jumpalla käyvä mies vois olla yhtälailla epäilyksiä herättävä. Ehkä.

Huomenna menen taas töihin loman jälkeen. Aika jännää nähä pikkusia. Monta syliintulijaa. Osaan sanoa siitä enemmän sitten huomenna. Tämän aamun oon paahtanu Soveltavan kielentutkimus- tutkielmaesseen parissa. Olen monta tuntia kirjoittanut vasta ensimmäistä sivua siitä, mitä soveltava kielentutkimus on ja miten se eroaa yleisestä kielentutkimuksesta. Vaikeaa kirjoittaa pohdiskelevaa ja kriittistä tutkimusta aiheesta, josta ei ole itsellä selkeää mielipidettä tai kokemusta, koska se on niin uusi ja vielä vieras. Niin ehkä sitä omaa kantaa voisikin tutkia siinä, mutta en ole varma haetaanko sitä vai ehkä jotakin tuloksia. No kuitenkin olen alkanut tehdä mahdottomasta tehtävästä nyt pala palalta mahdollisempaa taas. "Jos olisit tutkija, millaiset kielentutkimuksen kysymykset Sinua kiinnostaisivat? Perustele." Taas kerran törmään siihen ongelmaan, että olen mielummin kielen käyttäjä ja huoltaja ja sillä leikkijä ja sitä hengittävä ja siitä elävä ja mitä vain, kuin sen ominaisuuksien tutkija.

tiedotusluontosta

tsattsadatsatsadaa tentti meni läpi ja sain siitä kolmosen. Sydän hakkas aivan hirveenä kun soitin sitä tulosta. JES.

vaikka olen nainen niin ISKEN NIINKUIN MIES :D

No siis vautsi. En varmaan osaa puhua saati kirjottaa näin pitkän tauon ja tommosen päähän junttaamisen jälkeen. Heitettiin kaveriporukalla tommonen neljän päivän uudenvuodenvietto Levillä. Aivan huippu reissu. Siis loistava. Ei tullu edes riitoja, vaikka meitä oli 6 tyttöä ja 8 poikaa kymmenenhengen mökissä. Sopu anto kyllä sijaa ja sitä piisas muutamalle ulkopuoliselle jatkoilla hiipuneellekin. No yks joku dude oli hakattu reilusti yhdeksän vastaan yksi, mutta sitä kai se oli sitte tullu hakemaanki yksin vaan kutsumatta meiän mökkiin haastelemaan. Sitä paitsi se oli isompi. En sitte tiiä itsehän olin jo unessa näiden tapahtumien aikoihin. Huh hah huli turpaan tuli. Areenalla kävin katsomassa Bleakkia ja sit uudenvuodenyönä Beats and stylesia, joka olikin ihan hyvä, mutta hikinen, koska siellä oli vaan se viiskytä astetta lämmintä yleisön tiiviydestä johtuen.

Uusivuosi vaihtui huomaamatta. Lupasin alkaa jumppaamaan. Palautuminen on tällä hetkellä vaikeaa. Tähän hetkeen palautuminen siis. Jotenkin kerkesin tottua jo semmoseen, että kokoajan tapahtuu ihan hulluna. Olli ja Onni on täällä. Onni hymyilee aurinkoisesti ja juttelee. Me tunnetaan toisemme jo.

Ainiin ennen leville lähtöä tehtiin coveri tosta Hurriganesin I will staysta. Siis nuo soitti kitaroita ja pianoa ja marakassia ja sitten laulettiin. Villellä on ne vehkeet millä äänitetään. Oli ihan hauskaa ja jännää. En tiedä oikeen kuulostaako se hyvältä, mutta joltain ainakin. Se on olemassa nyt.

Mikko lähtee viikon päästä armeijaan. Ennen sitä täytyy tehdä sille oikeen hyvää lasagnea. Tai sen kanssa.

now i stress less

Nyt alko se loma. Ja tuli se joulu. Ihan paikallaan molemmat, mutta erityisesti ensimmäinen. Ollaan tällä viimesellä viikolla istuttu sinitiaisten osastolla työntekijöiden kanssa pimeässä huoneessa koomaringissä ja annettu lasten nukkua vähän pitempään. Pimeys alkaa lannistaa. Oon ihan kaikkeni antanu kun pääsen kotiin, josta syystä tämäkin blogi seisoo. Muut hommat oon kyllä hoitanu jokseenkin hyvin.

Tänävuonna meillä on joku hienoin joulukuusi kun haettiin se äitin kanssa itte. Siis sahan ja taskulampun kanssa. Oli jännää. Äiti lietsoi paniikkia vielä peittelemällä meiän jälkiä siellä metsässä ettei kukaan osais jäljittää meitä. Oikeestaan se oli aika koomista. Mutta keskellä pimeää metsää kykenen vain yhteen tunnistettavaan tunteeseen; kauhuun!

Olli- ja Onni-beibet tullee tänne kohta jyväskylästä. Ne tuo tullessaan joulun. Niitten jälkeen joulussa on tänävuonna parasta kinkku ja laatikot. Ja joulukirkko tietysti. Huonointa se, ettei ole lunta eikä omia lapsia :D
Ja Mikkobeibe sais tulla kans hyväntuulistuttaan mut pikimmiten! Mikkobeibellä on muuten joku 16 siviiliaamua vielä. Valmistautukaa lukemaan murheenmurtaman sotalesken blogia sitten tammikuun kahdeksannesta alkaen.

Sain muute tarhalaisilta kortteja ja joulupaketteja. Oon ollu kilttinä.

sellainen sunnuntaihetki

Taikinat TOP 3
1. torttutaikina (voitaikina)
2. pullataikina
3. ruskea piparitaikina

Mää syön nyt tota ensimmäistä. Koitan pysyä kohtuudessa, koska olen viimeaikoina kärsinyt pahasta olosta taikinaa vedettyäni. Nukuttiin pitkään. Selasin tiimarin mainoksen, mikko citymarketin. Juotiin teetä. Villasukat jalassa yökkärissä luin joulunovelleja dekkarinovellisteilta (osa hyviä, ei kaikki!) ja ladoin torttutaikinat leipomisliinalle sulamaan. Damien Rice soi. Olen flunssainen, mutta silti lämmin ja pehmeä.

Laitan saunan päälle.

Parin tunnin päästä meen kattoon Mikon säbäpelin ja illalla Von hertzen brothersin keikan telkusta! Niiden lisäksi ohjelmassa vain vapaata olemista. Jes. jesjesjesjesjes!

Ainakaan en ollut se, joka palautti sen paperin heti puolentunnin jälkeen!

Niin mää otin sitte selvää siitä konsonanttivartalosta ja kävi ilmi, että se olikin ihan helppo asia, huonosti selitetty vaan siinä kirjassa. Ja kävipä sitten ilmi myös, että ei sitä edes kysytty tentissä. Muuten aika hyvin kysyttiin kaikkia niitä asioita, jotka arvelinkin pääasioiksi ja joita opettelin edellisenä päivänä. Kuitenkin kun aloin tekemään niitä tehtäviä, huomasin, että pelkkä periaatteen osaaminen ei riittänyt vaan piti myös pohtia ja syventyä vähäsen. O-ou. Kolmen tunnin jälkeen usvaiseen Kemiin sukeltaessani mulla oli aika hyvä mieli siitä tentistä. Helpottunut ja ehkä onnistunutkin olo. Ylpeä. Mutta näin jälkeenpäin tilannetta tarkkaillen huomaan, ettei minulla ole mitään takuita päästä sitä edes läpi. Ei sinnepäinkään. Liian monta ongelmallista kohtaa jäivät tyhjiksi. Puhutaan siitä lisää sitten kun ne palautetaan.

Viimenen uimakoulupäivä huomenna. Ja autokoulun toinen vaihe (ihan turha!). Tänään lepään ja paketoin lahjoja. AH
Ei mulla muuta. Tyhy j/m ä pää.

vartaloita vedessä ja tentissä

Tänään oli toinen päivä eskareitten uimakoulua ja olen molemmilla kerroilla joutunut lasten sekaan altaaseen. Kloorivedessä polskiminen on yllättävän uuvuttavaa. Nyt olin kuitenkin ensimmäistä kertaa sellaisessa seurassa, jossa en ole se huonoin uimaan. Koska oltiin vaan siinä lasten matalassa altaassa, eivät heikkouteni päässeet esiin, enkä joutunut turvautumaan kertaakaan hyvään ystävääni, ainoaan tyyliin, jonka hallitsen; alkeisselkään! Oli siis ihan hauskaa ja hykertelin onnesta, kun pääsin myyrätyylilläkin ensimmäisten joukossa altaan päästä päähän. Ja siis mää ounasin sen meritähtikellunnan! Lasten hihkuntaa ja riemua vesihipassa oli kiva katsella. Niin sulosia pikkunaamoja. Millon oon alkanu ajattelemaan näin? Missä välissä oon alkanu tykkäämään lapsista, siis ihan kaikista niistä? En tiedä se kyllä tulee hiipien..ne vaan vievät mukanaan. Uinnin jälkeen Joonas vakavoitui. - Anna, onko tyttöystävät ja poikaystävät hyvä asia?

Huomasin saman just taas minkä oon huomannu näissä samoissa tilanteissa aina ennenkin, että oon ihan surkuhuono pänttäämään. Mulla on suomenkielen morfologian tentti huomenna ja sitte on tuo paniikki kans. Se vaan, että se on nyt jo tänään. Oikeastaan se on ollu jo koko viikon, mutta oon hiljentänyt sen taidokkaasti kokkaamalla ja kehittelemällä kriisejä muille elämän alueille. - Pitäis lukea tenttiin... Ai, mutta hitsi vie mullahan oli nuo joulukortit vielä kirjottamatta. Niin joo ja äitiähän on ihan pakko käyttää ikeassa, koska se ei ole vielä käynyt siellä ja isä on töissä, siis sitähän varten tyttäret ovat. Niinjoo ja sitte nyt on makuunissaki se viikko millon saa kaikki leffat kahella eurolla, sattupa pahaan saumaan, mutta tyhmä jättää tämän tarjouksen käyttämättä. Ja juurikasvukin vaivaa just pahasti niin kampaamoonhan oli mentävä, mitä sitä huonolla tukalla tenttiin se on sama ku ei menis ollenkaan sitte.

Voi itku. Mää vaan sanon että se olis kirjallisuus sittenki enemmän mun juttu. Ei vaan riitä ymmärrys sille, että mitä varten joku konsonanttivartalo on hankaloittamassa opiskelijan elämää. Eikö ne vahvat ja heikot vokaalivartalot riittäis? Ne menee jakeluun, mutta mikä konsonanttivartalon tehtävä on? Vartalo ku vartalo..niihä? huhuuu.....?! niihä?

..meen lukemaan!

romahusta ootellessa

Se on ollut jännittävää huomata että kun on lasten kanssa, joulu kyllä tulee. Tänään vietettiin joulujuhlaa meiän eskariryhmän kanssa ja esitykset menivät hyvin. Oon askarrellu kotonaki joulukortteja ja illalla teen torttuja. Päiväkodissa kuunnellaan joulumusiikkia, poltetaan kynttilöitä ja jutellaan tontuista, lähinnä pelotellaan niillä, koska se on hyvin tehokas keino saada lapsi olemaan "nätisti". En tiiä tuputetaanko tota nätisti olemista ihan liikaa (päättele itse) kun ihan sama mitä niiltä kysyy, että miten jonossa ollaan tai miten uimahallissa ollaan tai miten ruokapöydässä käyttäydytään niin vastaukseksi saa aina kuorossa ton nätisti eikä niillä kellään tunnu silti olevan hajuakaan siitä miten silleen nätisti sitten oltiinkaan. Kamalan typerä sana ees. Jos mää saisin kasvattaa unohettas tuo nätisti oleminen kokonaan. Jonossa ei ohitella tai tönitä, uimahallissa ei juosta eikä hukuta ja ruokapöydässä muistetaan sanoa kiitos ja ole hyvä ja pyytää ja ojentaa ja maistaa kaikkea. Ja jos nämä säännöt eivät olleet riittävän perusteelliset tai kattavat niin kysykää aina niin kerron kuinka toimitaan. Ei tarvitse viitata.

En oo edes kovin ärtynyt vaikka kuulostankin ehkä siltä. Oon ärtynyt vain koska mun täytyy käydä kelalla ja työkkärissä TAAS. Niinkuin mun nyt ainakin kerran viikossa täytyy. Ja sen jälkeen jään viettämään lomaa. Toisinsanottuna lukemaan tenttiin. Mutta oikeasti tämän blogituksen nimi viittaa siihen, että oikeesti kaikki on aivan liian hyvää ja ihanaa ollakseen totta ja olen onnellinen. Tähän hetkeen voisin jäädä. Näihin ihmissuhteisiin. Tähän työhön. Tähän elämänvaiheeseen. Tähän oloon. Tähän minuun.

turistit

No aivan ihana viikonloppu! Käytiin lauantaina Luuleåssa Migen kanssa ja ostettiin molemmille pillit. Mikon on tosi hienot. Ne mun alkoi heti kotona arveluttaa. Jouduin tyytymään vähän liian vähän tiukkiin, koska pienempää kokoa ei ollut.
Turhauttavaa ja noloa kun ei osata sitä niitten kieltä. Kirjotuksissakin osasin vain B:n verran, joten mitä olisin voinut odottaakaan. Englantia onneksi hyvin, mutta olo tuntui tietysti ihan yber turistilta. Hennesin kassajonossa mikko morkkas ylinypittyjä ja ylimuotoiltuja kulmakarvoja. Intouduin tietysti mukaan keskusteluun ääntäni säästelemättä.
Minä: Niin onki ihan kauheet
Mikko: ei ku mää tarkotin tota toista
Minä: No mutta onhan tollaki ihan kauheet. SIIS TOLLA VAALEELLA. TOLLA VANHALLA!
Mikko: (kuiskaa) Niin ai tolla joka puhuu suomea.
FUCK!

Elisan tupareissa oli letkeetä. Baarissa päädyin allekirjoittaneelle itselleen tuntemattomasta syystä lavalle tanssikilpailuun. Eerikkilän Ville voitti huutoäänestyksellä hotelliyön Merihovissa. Tuota iltaa en olis vaihtanu hotelliöihin, mutta kaupan kantimiksi olisin tietysti huolinut. Oli mahtavaa. Onneksi muillakin tuntui olevan. On aina antoisampaa olla irti yhdessä kuin yksin.

Tänään pää on usvainen ja liikkeet hitaita. Luultavasti asia korjaantuu unella. Hävisin isille shakissa. Luovutan aina kun jään alakynteen. Taistelutahtoa ja uskoa omaan nousuun puuttuu.
Mikolla on syntymäpäivä. Katsotaan kohta "loveactually", yks mun kaikkien aikojen lempielokuvista ja näkisin että mulle tarjoillaan voileipäkakkuakin. Nam kuulostaa kyllä ihan mun syntymäpäivältä. Mutta nyt meen pukeen eli hei.

Juankoski here i comeeeee

Nöyrimmät pahoitteluni edellisestä kirjoituksesta. Vihaisena olen todella typerä se on ihan totta.

Olli Viljami Saarelan veli nimettiin eilen Onni Samuel Saarelaksi. Naispappi puhui varmasti niin kauniisti kuin ristiäisissä pappi vain voi puhua. Ihan itku oli tulla, mutta hillitsin itseni. Onni ei. Kyllä se sitten viimein nukahti ja hymyili ja näytti tyytyväiseltä kasteveden kostuttaessa sen hikistä pientä päälakea, jonka Olli sai kuivata. Sulosta niin sulosta. Nämä lapset on maailman parhaat.

Tänään ei tunnu maanantailta. Ei edes vaikka taitoin eilen yhteensä noin 900 km matkan autossa istuen enkä malttanut heti yhdeltätoista nukahtaa kun oli niin kiva nähdä sitä ihanaa, joka täällä odotti. Ja sen voin sanoa että takapuolen puutuminen ei ole vitsi. Se on hyvin tukala ja tuskallinen tila ihan oikeasti. Ei auttanut kuin purra hammasta yhteen ja yrittää huijata itseään "jos liikahdan näin niin tämä asento ei satu ihan niin paljon". Ei vissiin!

Autossa oli muuten mukavaa. Ihme kyllä tämä perhe, tai kaksikolmasosaperhe itseasiassa, oli hyvällä tuulella. Kuunneltiin Juicea muistokseen ja hoilattiin mukana. Oli nostalgista. Isi osti sipsejä huoltsikalta. Äiti koitti syöttää niitä sille, mutta se oli virhe, tietysti.

Isä: Lopeta. Eläimiä syötetään..
Äiti: Niin niin, mutta sillon ku ajaa autoa eikä voi itse ottaa niin kai sitä sillon saa syöttää
Isä: Riippuu eläimestä

Käytiin kattomassa perjantaina muuten leffassa se uus Bondi. Vaikka en yleensä niin ymmärräkkään sellaisten elokuvien päälle, joissa ammutaan ja lyödään liikaa kyselemättä niin nyt osui ja uppos. Erityisesti elokuvan alku sai mut haukkomaan henkeäni ja mikä parasta yllättymään ja säikähtämään aidosti muutaman kerran. Pitkäkin se oli, mutta en pitkästynyt. Miinusta siitä, etteivät naiset olleet kauniita. Mister Bondin ulkonäköä sensijaan on kritisoitu aivan turhaan. Ei nimittäin hävinnyt edeltäjilleen mistään kohtaa..olkoonkin että hiukset märkinä vedestä noustessaan se muistutti (ja kyllä muuten muistuttikin!) bodannutta presidentti Putinia. En mää ihan nuin isoroppasta miestä ottais itele. Eihän se mun viereen mahtuis edes nukkumaan. Mikollakin on jo ahdasta. Mutta enivei tällai mää sille antasin ***½

no yks idiootti tapahtu

Olin reipas ja kävin kelalla ja Milkalla ja koruliikkeessä ja kirjastossa ja tiimarissa ja euromarketissa ja hoidin asioita.
Viuuuuh. (yksi sellainen ylikorostettu teeskennelty helpotuksen huokaus niinku tiiätte).
Miksi ei oikeesti helpota? Asiat eivät mene järjestykseen vaikka niitä kuinka väkisin koettaisi tunkea. Ehkä tartuin kiinni vääriin asioihin. Olisiko pitänyt aloittaa jostain aivan muualta. Vai teenkö näitä asioita vain turhautumistani asioihin, joihin en oikeasti voi vaikuttaa tai ehkä vain vähän. En saa näitä sanojakaan aivan niin kuin tahtoisin. En oikeastaan sinnepäinkään. En osaa järjestää edes tätä tekstiä. Harmittaa vaan niin hirveesti. Sallinette minun irtautua hetkeksi tarhantätin roolistani -Paskapaskapaska- kiitos. Mihin jäinkään? Niin siis todella harmittaa.

Meillä on töissä semmonen joku keski-ikänen aikuisopiskelija harjoittelussa. Se kehui mua täysin arvaamatta ikäistäni paljon kypsemmäksi. Hämmennyin kovasti. Enkä pelkästään siitä että minua kehuttiin vaan myös ja erityisesti ristiriitaisesta informaatiotulvasta koskien käytöstäni ja minua. Vai onko siinä jotain hassua että samana aamuna viimeksi kuulin siitä kuinka hiton lapsellinen olen. Ja siitä kuinka naurettavan helposti suutun. Ja kuinka turhasta. Ja kuinka typerä olen.
Hetkinen jonkun on oltava väärässä? Ehkä minun...väärässä seurassa nimittäin...?!

Mikä niiden asioiden oikea järjestys edes olisi? En enää tiedä miten ne asiat edes haluan järjestää? Olenko joskus tiennyt? Hyvä pointti.

- Miks paha mieli? eikös sulla eilen ollu vielä loistava mieli? Vuoristorata!
- niin oonkin mitäs sitte. Saatto mulla ollakki en mää muista enää.
- No j oli sulla! Mitä tapahtu?
- Yks idiootti

Näin minä rentoudun..

Taistelu väsymystä vastaan on julistettu alkaneeksi. Äidin mulle tilaamat Omegakolmoset tulivat postista ja olen täynnä positiivista energiaa. Luulisin. En olisi millään lähtenyt kotiin töistä. Viihdyn siellä, enkä siksi ettenkö viihtyisi valtavasti täälläkin.

Tuula oli koulutuksessa, joten sain yksin hoidella lasten ruokailut ja laulaa luokan edessä "Kaikki lapset kuunnelkaa minulla on asiaa (kerro se kerro se) Tyhjät massut ruokaa saa, ruokakello kilkattaa (kiitos kutsusta kiitos)" Yllätyin siitä että voin tuollaisessa ympäristössäkin löytää vielä jotain jännittämisen aihetta. Se on se tilanne kun seisot siellä edessä yksinäsi jakamattoman huomion kohteena ja vastuunkantajana. Ja silti siitä tilanteesta nauttii. Onneksi, pientä riitaa keittiön porukan ja itseni välillä lukuunottamatta, kaikki sujui hienosti. Joonaksen ruokavalio kun on maidoton huolimatta iltapäiväkerhonvetäjän mielipiteestä ja keittäjä otti kovasti nokkiinsa kun kehtasin huomauttaa asiasta. "Niin meille sanottiin. Ei me täällä keittiöllä höpötetä" Ei mekään täällä päiväkotiryhmissä höpötetä. Huolehditaan vain että maidoton saa maidontonta ruokaansa. Tsiisus miten yksinkertaista porukkaa. Sitä on niin vaikeaa myöntää olleensa väärässä..varsinkin niissä tapauksissa, joissa haralainen on se joka on oikeassa!

Teen hennesin tilausta kun tuo uusi joululehti kolahti laatikkoon. Tosi nätskyjä vaatteita pitkästä aikaa. Näin minä rentoudun. Sain eilen valmiiksi ja lähetettyä äännerakenteen tehtävät, en ole tosin aivan tyytyväinen vastauksiini, koska ne eivät jääneet aukottomiksi. Luentopäiväkirja, kielentutkimistyö ja kirjallisuustutkielma odottavat tekijäänsä, mutta ajattelin pitää muutaman päivän luovan ja ressittömän tauon tähän väliin ensimmäisestä etapista suoriutumisen kunniaksi. Eikös se olekin vain ihan kohtuullista? Tenttiin lukemisenkin aloitan ensiviikolla. Varppina alotan!

Uhmattiin Mikon kanssa eilen väenpaljoutta ja tungosta ja tärkeintä kirjoittamatonta käskyä, "Älä missään nimessä hyvä ihmisraukka mene Ikeaan ainakaan sen avajaispäivänä", ja mentiin Ikeaan sen avajaispäivänä. Näinkin minä rentoudun. Tykättiin ihan hulluna. Ulos oli vaikea päästä, mutta kannattaa oikeasti katsoa niitä karttoja mitä siellä on. Tunnelmallinen paikka. Ostin neljä tyylikästä vaaleaa mukia ja naureskeltiin vähän kun ne kassalla ilmoittivat yhteissummaksi 45 centtiä. Ne hinnat oli siis ihan oikeasti kruunuina eikä euroina, vaikka matkan aikana epäilys heräsi monta kertaa. Multa puuttuu enää asunto.

Illalla tulee kaikkien aikojen parhaimman sarjan kaikkien aikojen viimeinen jakso. Everwood päättyy. Onkohan jotain oleellista tässä elämässä menny multa ohi, koska mulla on ihan oikeesti paha mieli kun ajattelen että se LOPPUU. Anteeksi vaan mutta jos Ephram ei nyt saa Amya niin en tiiä kuinka kauan mulla kestää toipua siitä. Honestly.

Nyt meen opettelemaan kahvien keittämistä kun Mikko ja Seppo ovat tulossa tänne kohta omenapullien kera häviämään aliaksessa mulle ja Ellulle. (:

epäpä

Minusta tulee kummi maailman parhaalle vauvalle. Pienelle tuhisevalle tiuhtiviuhtille, jota ei saa laskea pois sylistä, kun se tykkää olla mielummin läsnä. Se tuoksuu aivan ihanalle uudelle ihmiselle. Ja näyttää sellaiselta kanssa. Ehkä siksi että se on sellainen. Juu.

Mitä mää antasin maailman parhaalle vauvalle ristiäislahjaksi? Mitä sää antasit?
Entä maailman parhaalle poikaystävälle syntymäpäivänään?

Ei mulla ole mitään tämän kummempaa kun elän vissiin valittamisesta, eikä ole valitettavaa..ainakaan suurissa määrin. Ahdistaa hulluna oma saamattomuus ja tylsyys. Siis ei tylsyys niin etteikö olisin tekemistä, vaan niin kuin terävyyden vastakohta epäterävyys. Ärsyttää olla epäterävä ja epähauska ja epäkekseliäs ja epäinnokas. Onneksi mulla on sentään tuo mun hyvä ystävä valitus. Väsymyksen piikkiin on helppo pistää, mutta milloin se väsymys oikeastaan loppuu?

Ei ikinä sanon minä.

anteeks vaan mutta ei vois niinkö paremmin ennää mennä!

Hirveetä ku en oo oikeesti kerenny blogittaa. Hyi.
Oon saanu avoimen tehtäviä tehtyä hitaasti ja varmasti aina vähän kerrallaan ja kohta ne ovat valmiit. Huomenna vielä vähän opiskelua ja sitten. Lauantaina jää luento välistä, sillä lähden viimein pikkuhaisulia tapaamaan jyväskylään. JES.

Viimeajat on olleet tosi hauskoja ja huippuja. Olin viimeviikonlopun Oulussa Anskulla ja oli kivaa. Perjantaina käytiin sassissa ja testasin kahden peräkkäin nautitun tequilan vaikutusta itseeni. Ei se heti iske..tunnin päästä kuitenkin ja lujaa! Onneksi sassissa sattui olemaan sen verran tilavat vessakopit että mahduin sinne nukkumaan tappiin saakka, joksi saatiin kyyti. Anskulla ei ehkä ollu sitte niin kauheen kivaa.
Lauantaina kuolin essin ja veikon kanssa nauruun ripulipitsalla. No vähemmästäki. Meeppä ite essin ja veikon kanssa yhtään mihinkään niin ymmärrät! Lauantaina nousi myös kuume illalla, joten jätin baarikierroksen kuuliaisesti väliin ja tyydyin pelaamaan juomapeliä Anskulla. Tavaroita jäi joten on palattava pian. :)

Mikko on ihana. Niin ihana että se oli pakko kirjoittaa ylös. <3 Ollaan pelattu paljon kimbleä ja voittaja saa aina illalla hipsutuksen. Oon Mikolle 2 velkaa, kun tyhmyyttäni vaadin uusintaottelua eilen hävittyäni lähes ensimmäistä kertaa. Hävisin tietenkin sen toisenkin. Mutta totuushan on että taitoa on mulla ja Mikko puolestaan saa kaikki kutoset.

Teen isille sellaista käsin kuvioitavaa ja ommeltavaa silmälasipussia, joka tulee kaulaan roikkumaan. Sillä kun on aina lasit hukassa...ja eskarit teki sellaset kännykkäpussit tarhassa. Tein isänpäiväkortin kanssa tännään. Tuli aika hieno.
Samuel, mun lellikkieskarini sinitiaisista, on kans lähössä Jyväskylään huomenna kattomaan niitten jotaki vauvaa ja ne on kans siellä 2 yötä.

Samppa: Me lähetään sinne huomenna ajamaan 12 aikaan ja silti ollaan vasta illalla myöhään perillä..sinne on niin pitkä matka! Sää teitenki ajat meiän perässä! :D
Anna: Eiku me lähetään kanssa huomenna mutta vasta myöhemmin kun te.
Samppa: Mutta sinne kanttii lähtä kaheltatoista eikö kanttikki?
Anna: niinnojoo..mutta me ei päästä lähteen viellä sillon. Päästään vasta sen jälkeen kun pääsen töistä
Samppa: aijaa...missä sää oot töissä?