Minulla on monta kuvaa sinusta

Olet häikäisevä komeus punaista makasiinia vasten

hymyilet minulta jalat alta.

Laitan patiota kiinni, peittelen lasten laitteita

ja typeryyttäni,

ja mietin, mikset voinut olla joku muu.

Olet kammottavan vieras musta kiiltävä untuvatakki

lesosti harteilla, kun ulkona on kolkyt astetta pakkasta

olet uusi tatuointi

ja kun ojennat kätesi en uskalla tarttua siihen.

Olet sinnikäs ja päättäväinen

kivi, paperi, sakset

Olet leikkisä ja vakava ja haluat kertoa minusta kaikille.

Sanot, että ”ihan kiva yksiö sulla Anna, mutta…”

Haluat kertoa minusta kaikille.

Olet shakissa se nerokas siirto. Kuolinisku täysin odottamatta.

Ja puhelu Eetulta, jonka sängyssä nukuimme.

Kuuma kupillinen keisarin morsianta ja suklaa, jota en syö.

Tässä minä nyt olen.

Olet punainen auto, parkkeerattuna Hukan eteen

hengität anteeksipyynnölläsi ikkunat huuruun.

Juoksen matolla ja käsken itseni olla nyt, kerrankin, järkevä

Olet ne jäiset mustikat, joita syötän sinulle, kun kuumeesi nousee

Taidat nostaa sen itse viivytelläksesi vielä

hikiseen selkään piirrän ”rakastan sinua” ja väität lukeneesi ”labradorinnoutaja”

kaduin sitä ehkä heti.

Olet lähtöaamun nieleskelty itku ja laukkuuni sullotut raidalliset bokserit

Olet välttelevä katse, kohautetut hartiat ja lohduttomuus.

Koetan seistä kunniakkaasti suorassa.

On kadonnut dodo lintukodosta.

Olet ihana jälleennäkeminen, kaikilla herkuilla varusteltu kalpea koti

josta meidän elämä vielä puuttuu

Arvailut siitä, mistä ehkä pitäisin

Ensimmäisenä hetkenä parvekkeella

kerron kaiken, minkä halusit kuulla

Olet kauan odotettu pääsiäinen ja loppumattomat suukot.

Häikäilemätön katse, kiimainen ikävä.

Suurenmoinen halu olla irrottamatta hetkeksikään.

Eedenissä vesi seisoi ja sinä et ollut päästä ylös altaasta.

Olet postiluukkuun ilmestyneet sukunimemme.

Avomies.

Olet seikkailu uudessa kaupungissa: eväsretki kallioille,

vihannesostokset torilla, humala rautatienpuistossa.

Vanhat kauniit rakennukset, joiden keskellä saamme aloittaa alusta.

Olet englantilainen aamiainen ja kurkuma, jonka koetan pitää hengissä.

Olet loputtomasti kiehtovia asioita, joista opin koko ajan lisää.

Olet hyvä tuuli, kun puhallat töistä kotiin.

Olet kelloja ja olet kenkiä, jotka eivät mahdu minnekään.

Ja virheet, joita et aio tehdä uudestaan.

Olet ensimmäinen riita ja vähitellen toinen ja kolmas.

Seinään lentävä hampurilainen ja yöt sohvalla.

Olet katumuksen sunnuntait, hyvä tuoksu keittiöstä

ja hellyys, jollaista ei ole ennen nähty

Pitkällä kävelylenkillä venytän anteeksiantoni uuteen asentoon

Olet upea kaikkina vuodenaikoina,

minulle olet yhä vain upea.

Lähetät lentosuukkoja jalkapallokentältä

Laitat kätesi reidelleni, kun ajamme pohjoiseen

Olet lempiravintolaamme pahaa aavistamatta lähestyvät onnelliset askeleet jokirannassa

Puhelu, iltapäivä, jonka aikana kaikki särkyy

Olet skypemaratoni Norjasta

Jätämme sen yöksi päälle, haluamme nukahtaa yhdessä

Olet lupaus siitä, että kaikki järjestyisi meille

Merenrantakotimme kattoterassilta avautuva näkymä,

josta opin pitämään kyllä

koti, jonne olisi pitänyt asettua muiden palkintojesi viereen

Olet loputonta huonoa onnea

loukkaantumisia sanan jokaisessa merkityksessä

pois vetäytyminen ja ärsyyntyminen ja

täysi tuopillinen mansikkamehua, jonka heitän päällesi

Astun vesilätäkköönkin väärin

Olet joitain hymyjä, sanoja, samaan suuntaan kulkevia askeleita lumessa,

ruokittuja sorsia ja joutsenia, leivoksia vuoteeseen

Niihin kuivaan Oopperatalon katolla itketyt itkut

ruuhkaisellakaan tanssilattialla ei koskaan ole meidän lisäksi muita

Olet rakkaudellinen roadtrip ympäri Suomen

kai halusit tehdä sen yhdessä, vielä kerran, ja tehdä sen hyvin

hyvinsuunnitellusti ainakin, koska se päättyisi lapsuuteni kotiin,

josta et tulisi minua enää hakemaan.

Olet epäilyttävän mahtailevat sanat veneen kannella, mitä sekin oli?

elämämme viimeisenä yönä olen maailman ihanin tyttö, rakkain, paras, kaunein

 -  ja niin ihana, sanoitko sen jo?

Kuin märkä rätti sama ihana katsoo autosi perävaloja ja vilkuttaa

Olet ”tulee ikävä”.

Ja sitten tulee paljon muutakin. Aivan liian myöhään tietysti.

Kyllä minä tiesin, että olet kova tuhlaamaan,

mutta että minut. Ja nämä kuvat.