Väsynyt Anna päivittää tilanteet

Olin tänään toista päivää vaunulla töissä torinrannassa. Ihania uusia kakkuja (Päärynäjogurttikakku!!), pullia (omenamantelikorvapuusti!) ja jätskimakuja. Tervajäätelöäkin. No..se ei ollu niitten ihanien joukossa, mutta on sekin aika jännää, äkäistä. Kesän jätski on appelsiinikinuski! Lupaan, että se on hyvää! Mansikkasitrus jyrää kans vielä siellä kärjessä. Töihin oli mukava palata. Oli kuin ei olisi koskaan lähtenytkään.

Poskia punottaa ja oon väsynyt ja limainen. Ihan tahmassa koko tyttö aivojani - erityisesti niitä - myöten.

Tapellakin oon saanut tänään pitkästä aikaa, jee. Kaikki on siis ennallaan, yhtä veeituillaan kuin ennenkin. Viimekesänkin korvalla. Dippadaa. Olen nimittäin kunnostautunut kesätyöressin purkamisen kohteena olemisessa juuri tänäkeväänä erityisen merkittävästi. Myös ärsyttämiskoneistoni pyörivät entisillä tehoillaan. Siksipä vietänkin perjantai-iltaa yksin luultavasti ton jonku kohta alkavan tyttöleffan merkeissä. Eikä siinä mitään.

Järjestettiin yliopistolla Luovan kirjoittamisen tiimoilta runonäyttely. (Kurssi parani hieman loppua kohden!) Siellä komeilee kolme runoani esillä kahvilan pöydille jaetuissa tötteröissä. Ujostuttaa ja ylpeilyttää. En ole kerennyt, enkä uskaltanut käydä kurkkaamassa. Lämmintä palautetta antoivat muut kurssilaiset hengen tuotoksistani, vaikka kauhistuttikin hetken oman elämän levällään olo kaikkien rivien välistä luettavana.

Otin tänäaamuna askeleen kohti unelmaani, kun sähköpostiini saapui viesti, jossa minun kerrottiin päässeen kaksi vuotta kestävään Nukun sanataideohjaajakoulutukseen. Tästä on nyt vaikea puhua, tämä on aivan liian hyvää kerrottavaksi näin. Tökerössä postauksessa. Mutta olkoot, likainen valkoista vehnäjauhoa ja rasvaa eri muodoissa kilotolkulla sisuksiinsa ahtanut tajun ja tajuttomuuden rajamailla häilyvä epämääräinen tyttö hymyilee koko punaisella naamallaan!

Meillä oli yksi kirja

Mikä kirja se oli?
Ehkä se kertoi liikenneonnettomuuksista, ehkä jostain muusta.
Muistan siitä vain yhden kuvan.

Siinä hirvi makasi auton edessä tiellä.

Tuijotin kuvaa ja odotin, että se nousisi. Ottaisi korkeutensa alleen ja köpöttelisi takaisin metsään.
Toistelin Isälle, tämä hirvi ei ole kuollut, eihän?

Minulle varmaan vastattiin
että se lepää.

Eräänä aamuna yllätin äidin itkemästä keittiöstä.
Kun koko kylä suri moottoripyörällä kihlajaisiinsa matkalla ollutta nuorta paria, minä itkin salaa hirveä, joka oli erehdyksessä jäänyt tielle lepäämään niin vaarattoman kuuloiseen paikkaan kuin Ii.

Matkamies maan

Tulin palmusunnuntaina Suomeen. Palmut jäivät kyllä Espanjaan. Barcelona oli mahtava kaupunki, sinne on pakko päästä uudestaan heti! Niin paljon olis ollut nähtävää ja tehtävää. Jossain siinä satojen ihmisten vilinässä Gaudin satumaisten rakennusten kupeessa palmujen reunustamalla kadulla ikiaikaisuuden huo'unnassa en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa: maailma on tällaisia paikkoja täynnä, tai ainakin niitä on yksi, ja mää kulutan samaan aikaan omaa ainutta ja naurettavan ainutkertaista elämääni Oulussa. Niinpä. Huh huh. Siinä kihos kyllä noppeesti otsalle inhottavan kylmä hiki, reilun kahdenkymmenen asteen lämmössä.

Vaikka on suomessakin hyviä juttuja. Rannalla tartutin tyttöihinkin kauhean yhtäkkisen maksalaatikko-ikävän. Kostoksi siitä että jouduin palaamaan, olen nyt ahminut sitä kahden päivän ajan. Muussasinpa vielä lisää voitakin sekaan ja ostin jälkiruuaksi makuunin karkkeja. Ha! Vaikka lohtu on laiha niin minä en kauaa.

Espanjassa sain otteen juoksemisesta Elinan ja Mirella-maratoonarin ansiosta. Tietysti se oli moninverroin hienompaa Fuengirolassa auringon poltteessa rantaviivaa pitkin kohti uhkeaa vuoristoa ja Barcelonassa keskellä kaunista mäkistä kaupunkia, mutta kyllä se täälläkin eilen menetteli. Juoksin pitemmän lenkin kuin koskaan ja repäisin itsestäni irti ihan kaikki tehot Pmmp:n tyttöjen tahdissa. Siinäpä on vasta mestariteos muuten, Veden varaan, tykkään ihan hurjasti. Smg:n uuteen sen sijaan olin pettynyt. Casablanca-biisi on hyvä, mut muuten ihan liian väsynyttä hissuttelua, pelkkää Emmylouta koko levy.

Täällä odotti irvistelevä arki, mutta irvistin takaisin ja annoinkin sen odottaa. Sitten otin kiinni. Kävin vasta tänään mediakasvatuksen luennolla ja tartuin runon analysointitehtävään, feministisen kirjallisuudentutkimuksen miniesseeseen ja englannin raporttiin. Kiinnostaa niin hirveesti että ei yhtään. Onneksi tilillä komeilee 45 euroa, joilla ei elämää saa kovin risaiseksi. Ei tarvitse aprikoida kuinka ne käyttäisi, kun melkeen joka päivä on syötävä. Siksi ilmaiset ajankäyttötavat, kuten sosiaali- ja terveysalan opinnäytetyön tarkistaminen, on tosi tervetullutta.

Taidankin hyökätä sen kimppuun saman tien.

Hämään kaikkia. Oon muka tässä ihan viileen rauhallisena tarkistuspuuhissa, keitän teen, haukottelen, soitan puheluita, kuuntelen kysymyksiä ja vastailen, teen merkintöjä, katson ulos ikkunasta. Lintu lentää. Oikeesti oon vieläkin siellä, lomalla. Ihana, ihana loma!