No nyt se on todistettu, Anna on tullut äitiinsä: lusikallinen siideriä riittäisi ihan hyvin. Harmi että Anna on tullut äitiinsä myös siinä, ettei itse ymmärrä sen riittävän. Voi tätä seuraavan päivän itseinhoa. No joo onneksi Anna pitää kuitenkin, vaikka ei suutansa kiinni, niin jumalan mielessä ja housut jalassa eikä isompia vahinkoja pääse sattumaan. Jotain sentään. Mikko sanois, että ethän sää voi sanoa, kun sää oot lyöny jotaki naamaan että mää en kuitenkaan potkassu sitä enää sitten kun se makas siinä maassa. Ja Mikko on oikeessa.
Tosi oikeessa se oli kans siinä kun se antoi mulle nimipäivälahjaksi Eeva Kilven Perhonen ylittää tien - kootut runot. Tää runo oli kuulemma mun:
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
Minua on näinä aikoina pidetty hyvänä ja hyvin, paljon enemmän kuin ansaitsen. Syksyn opiskelut ovat pulkassa. Tuntuu hassulta kun mikään deadline ei paina, ei ole enää mitään huolehdittavaa. Koko syksyn olen kirjoittanut ja valmistellut ja paahtanut ja ressannut niin hurjan paljon, että nyt on vaan tyhjää. Ei huonolla tavalla tyhjää kuitenkaan vaan sisällä on semmoinen lepo. Tätäkö se on se joulurauha?
Eilen lähetin viimeistellyn version kirja-arvioinnista, joka painetaan koulussa tehtyyn lehteen. Kävin vapaaehtoisena Tartun yliopiston tutkimuksessa, joka käsitteli erimaalaisten viron opiskelijoiden ääntämistä. Ja korotin viron tentin kolmosesta neloseen. Kun tekeminen on lopuillaan sitä alkaa kummallisesti haalia itselleen vielä lisää. Nyt ne tekemiset siitäkin huolimatta...ne on vaan loppu.
Jouluna kuitenkin aloitan jouluapulaisen työt Stockmannilla. Sekin, mikä tähdenlento: paikkaan oli tuhat hakijaa.
Pää on nyt ihan hajalla ja levällään koko tyttö, ei edes itse ehdi itsensä mukaan. Käy aivan ylikierroksilla. Yrittää kasautua Britney Spearsin rytmissä, sillä edessä on vielä nämä Oulun tyttöjen pikkujoulut. Pitäisi pujahtaa prinsessamekkoon ja kammata tukka ja naama. Sipsissä ja dipissä on minulle tarpeeksi porkkanaa.
Täähän on ihan miten sattuu ja mitä sattuu tää teksti. Siitäkin huolimatta minä olen onnellinen.
1 comment:
Tuo runo pitäisi olla jokaisen Annan ja Elsan ja Kaijan jääkaapin ovessa. Minulle kyseisen ruonon antoi kaimani n. vuosi sitten ja siitä lähtien se on antanut voimaa pienen ihmisen pieneen arkeen.
Post a Comment