Viime postauksen jälkeen sain yllättäen lukuvimman ja opiskelupuuskan ja tekstiopin tentti taisi mennä tosi hyvin. Enkä ole tentin jälkeenkään hukannut vimmaa ja puuskaa, en edes vaikka kävin kotona Kemissä. Kirjoitin englannin aineen ja tein uutistekstiini vaadittavat korjaukset ja valitsin fontit. Huomenna tarvii vaan kirjoittaa englannin esitelmään johdanto, analysoida mainos, suomentaa viron kappale ja tehdä murretehtävä. Ihan kuin olisin lukiossa taas.
Paitsi jos olisin lukiossa, ja olisin kuin olin lukiossa, en tekisi yhtään mitään (no ehkä just äikän ainekirjotukset) enkä tuntisi huonoa omaa tuntoa lepäilemisestä, saunomisesta, syömisestä, lukemisesta ja idolssin kattelemisesta. En, pikemminkin kokisin, että kaikki se olis ihan tylsää. Enkä varmana lukis Reko ja Tina Lundanin Viikkoja, Kuukausia, koska just sillä aikaa saattais hyvinkin tapahtua jotakin, josta saattaisin jäädä paitsi.
Eilen jäin paitsi lumisateesta. Kemissä tuli vaan vettä. Kun ajettiin tänään Ouluun, maa oli ihan valkoinen. Lumi saa tulla ja minun puolestani olla myös. Ostettiin äidin kanssa nahkaiset talvikengät molemmille Tornion ja Haaparannan uudesta Rajalla-kauppakeskuksesta.
Jokin media tiedotti taannoin, että kaupakeskukset ovat naisille paikkoja, joissa he liikkuvat kuin kotonaan. Ajattelin silloin että mitä vielä, minulle se paikka on kyllä kirjasto. Hiljattain on käynyt ilmi että niitä paikkoja onkin kaksi, kirjasto ja kauppakeskus. No okei ja videovuokraamo ja ruokakauppa semisti.
Sitä vielä, että jos syventyy omiin lukioaikoihinsa niin voi ainakin tuntea tehneensä jotain oikein päästettyään itsensä tähän tällaiseen hätäilemättömään raukeuteen ja tyytyväisyyteen ja itseyteen, jossa ei tarvitse tuntea maailmanluokan ahdistusta siitä, että ei voi olla joka paikassa yhtä aikaa ja kakkien paras kaveri.
No comments:
Post a Comment