"Mitään ei voi aavistaa" ja kissa on pöydällä ja pilvi voi tulla ulos housuista ja tasa-arvo.

Loma Jyväskylässä tuli tarpeeseen ja oikeaan saumaan, nimittäin sieltä palasi entistä hyväntuulisempi tyttö sinisessä mekossaan. Nyt se tyttö on Kemissä ja lepää ja syö ja menee teatteriin ja menee tupaantuliaisiin ja kyliin. Ja vaikka sillä ei ole yhtään rahaa, se on aika onnellinen.

Jyväskylässä oli kaksi pientä poikaa, jotka järjestivät keikan ja kävivät päiväkodissa ja Arnoldsin donitseilla. Keikan anti vaihteli musiikkiesityksistä stand-up komiikkaan ja heikkipaasosmaiseen sähellykseen. Otsikon suora lainaus on omasta tuotannosta, jonka sävellyksestä ja sanoituksesta vastaa Olli ja joka Onnin hellyyttävässä tulkinnassa muuttui painokkaasti muotoon "Mitä voi aavistaa". Sain Ollin yhdeksi yöksi viereenikin nukkumaan ja elokuviin katsomaan Wall-e-robottielokuvaa. Lapsilta oppii - esimerkiksi sanottaessa oletpa sää hyvä laulamaan - ottamaan kehun vastaan sanomalla: mm-m ainahan mää oon ollu!

Sikälikin tyttö ajoitti reissunsa strategisesti, että sillä aikaa ex-asvalttimestari tai nyk. sairaslomalainen asvalttimestari sai lopun aamu-viiden-heräämisilleen ja meni sairaalaan leikattavaksi. Ja minä oon aina ollu huono sairaaloissa ja leikkauksissa ja veressä ja haavoissa ja kivuissa. Omantunto muistuttaa kolkutuksensa tahdissa, että empatiassa ja tuessa oisin saattanu olla ihan hyväkin, mutta ehkä hysterian lietsomisessa ja panikoinnissa joka tapauksessa niin paljon parempi, että koen velvollisuudekseni siirtyä 400 kilometrin päähän tukemaan. Veren ja tikkien näkeminen ja turvonnut jalka heikottavat yhä.

Se oli raukkeli herännyt puoli kuudelta hätäillen, että miten mää nyt pääsen töihin, kun mää oon jo myöhässä ja tää jalkakin on näin kipeä!

Okei, kunnallisvaalit ahdistavat. Vastuu ja päätöksenteko ahdistaa, se, ettei yksimielisyyttä synny. Se, että nämä kysymykset ovat jatkuvasti pöydällä. Parisuhteessa vallitsee välttely (tiettyjen aiheiden nimittäin) ja huumorilta vaaditaan erityisen pitkää venymistä. Oikeasti vaalikonetta tehdessämme erityisesti ydinvoimala- ja päivähoito-kysymyksien kohdalla sisälläni kiehuu, mutta selvitän tilanteen hymyilemällä Mitäs sinä meidän yhteisillä veromarkoilla leikelty porvari siinä kinkkailet. Äiti tuikkaa vaalikonetulokset kuullessaan, että ehkä asvalttimestarilla on varaa elää sellaisessa yhteiskunnassa. Kun katsomme yhdessä idolssia ja äiti kysyy M:ltä ketä hän aikoo äänestää, pääsee M pistämään takaisin ettei hänellä ole varaa tuollaisiin porvarien huvituksiin. Piikittely puolin ja toisin jatkuu kokoillan, vaikka se tapahtuukin hyvässä hengessä joulutorttujen ja pelikorttien äärellä.

Loppujen lopuksi minusta on vaan harmillista, että kunta ja yritykset eli yrittäjät ja kunnan työntekijät joutuvat tällälailla vastakkainasetelluiksi, vaikka on selvää, että molempia tarvitaan. Minä toivoisin tasa-arvoa ja rauhaa maan päälle ja siksi äänestän niitä toisia, niitä jotka tuntuvat ajavan sitä tasa-arvon ajatusta hanakkaammin ja jotka keskustelevat uskottavammin sisällöstä. Ei tänäpäivänä voi sanoa uskottavasti kenestäkään, mutta uskottavammin kuitenkin!

Kun vaalit ovat ohi punavalkoinen liitto päässee viileästä väittelemättömyydestä takaisin tasapainoisen elämänsä uomaan ja rakkausdraama vai psykedeelinen actionleffa-tyyppisten kiistakysymysten äärelle kauhulla odottamaan seuraavia presidentin vaaleja, joihin nähden nämä kunnallistouhut ovat lasten leikkiä.