No en ihan. Vaasankatua salaojitetaan ikkunan takana. Valitettavasti se ei tapahdu kovinkaan salassa. Ollaan Helsingissä, kalliossa, punaisten lyhtyjen kadulla. Seinän takana kiljuu vauva ja kaksi italiaanoa toisilleen. Tässä asunnossa, kauniissa, korkeassa ja valoisassa Annen asunnossa vasta heräillään ja otetaan hitaasti.
Helsingissä kaikki on jännittävää ja suurta ja sitä on itse niin pieni. Sade ehkä mutasi meidän aikeet suomenlinnan piknikistä tänään, mutta onneksi täällä on aika paljon kaikkea, aikeita, tekemistä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Voittaja ei välitä. Eiku.
Eräs ystäväni tapaili Tinder-matchiaan joitain viikkoja jo jokseenkin innoissaan. Lupaavasti alkanut suhde kohtasi päätöksensä, kun Tinder-m...
-
Pojat. Sellaisia huomioita tänään, että pojat ovat hankalia ja niistä on vain harmia. Varsinkin sellaiset pojat, jotka luulevat voivansa puh...
-
Tänään on se päivä, jolloin olen päättänyt päättää. En vain tiedä vieläkään mitä..tai en ole ihan varma. Molemmat vaihtoehdot houkuttelevat ...
-
Kuuntele tällaista herkkää John Mayer-radiota illalla ja pakahdu ja ikävöi. Ihan oma syy. On sitä tyhymä. Aina luulee tietävänsä eikä ikinä ...
1 comment:
Ah, Helsinki on ihana nainen meren rannalla. T. Kotikaupunkiinsa rakastunut
Post a Comment