Tykkimies on ylennetty ohjusmieheksi. Ohjusmies lähti eilen ja soitti tänään. Taustalta kuulin ampumisia. Ne on leirillä ja kiinni 3 viikkoa. Meidän pitkät viisi päivää menivät jo eivätkä tuntuneet yhtään pitkiltä. Ohjusmiehen tyttöystävän osa on kaikkea muuta kuin herkullinen.
Vappu oli perinteinen sekoilujuhla Oulussa. Tyttöjen kanssa oli kivaa, koska ne on mun lempityttöjä. Baarissa tapasin ihmisiä, sattumalta semmoisiakin, joita en ole koskaan ennen tavannut kuin netissä. Se oli hassua. Kävelin kengät sylissä yöllä Giglin marlinista parin kilometrin päähän nukkumaan sukkasillaan, koska en jaksanu kävellä ennää metriäkään niillä koroilla, kun sattu. Suurimman osan matkasta ohjusmies kantoi mua olkapäillään, koska tiellä oli sen mielestä lasinsiruja ja jotain muuta epäilyttävää.
Ei kannata muuten Iin shellillä (ei varmaan muillakaan shelleillä) ottaa sitä kanakoria. Kukaan kanakorin tilanneista ei saanut syödyksi lautasta edes puolilleen. Lehtipihvit sen sijaan menivät parempiin suihin. Ja mun lasten lehtipihvi (5.30) oli samankokoinen ja annos tismalleen samanlainen kuin Roopen normi lehtipihvi (12.70).
Jyväskylän yliopistosta tuli palaute mun monikollisiin sanoihin liittyneestä etätehtävästä. Sain nelosen. Yhteenvetoa olivat jääneet kaipaamaan loppuun. Mää jäin tietysti kaipaamaan sitä vitosta. Mutta oon tyytyväinen.
Tytti säikäytti mut jättämällä kertomatta palaavansa Brysselistä ja olemalla tupakilla Milkan parvekkeella kun lauantaina menin sinne. Hullu ihiminen. Katoin vaan että jokin ei nyt kuulu tähän kuvaan. Tytti it is. Se aiko hakea tänne Suomeen kouluihin, joten se ei oo ainakaan nyt lähössä minnekään. Hymy.
Tänään on keskiviikko. Tuntuu ihan maanantailta. Oon siivonnu huoneen, lukenu kirjallisuuden pääsykokeisiin 50 sivua vähän vaikealukuista joutavuuksien jumalaa ja soittanu kitaraa. Ainiin ohjusmies opetti mulle kitaransoittoa viikonloppuna ja opin iskemään ees taas ja alas-alas-ylös-ylös-alas-ylös. Viidestoista yö menee nyt aika rutiinilla.
Avrilin uus levy oli muuten aika pettymys. Tai ne viis piisiä, mitkä oon siitä kuullu. Kaks on hyviä. Mulla on semmonen tunne, että nyt ku se on menny naimisiin ja se on onnellinen niin sillä on sama ongelma ku mulla välillä, ettei sillä oo sillon enää oikeen asiaa. "Innocence" on hyvä, koska tiedän täsmälleen miltä siinä tuntuu, kun ihmetyttää milloin ja miten on tullut niin onnelliseksi. Mulla oli se samanlainen tunne kans joskus ennen tammikuun kahdeksannetta. Etäisyys repii.
2 comments:
Ai mutta se Joutavuuksien jumala on muistaakseni hyvä kirja jos se se nyt on sitte. Voihan se olla jokin toinenkin kirja.
Kirjallisuus on hyvä pääaine.
No se on varmaan just se, koska tänään kun olen lukenut sitä yli puolen välin ja päässyt parempaan vauhtiin siis, se alkokin yllättäen mielenkiintoseksi!
Post a Comment