Eilen rokattiin Paulan ja Miran ja niitten kuuman basistin kanssa ihan täysillä torniossa Umpitunnelissa. Aivan huippu keikka! Siis ihan älytön!
Mulla loppu perjantaina työt. Jäi tyhjiö. Lapset yllätti mut esityksillään ja muistopiirustuksillaan. Nielin kyyneleitä, mutta pysyin ryhdikkäästi kasassa kuitenkin. Lapsia tulee ikävä. Joitain aikuisia tulee ikävä. Tulee ikävä sitä onnistumisen tunnetta, että tässä minä olen ihan kielletyn hyvä! Kyllä sitä kiintyy puolessa vuodessa. 10 kuukaudessakin kiintyy, mutta kiintymyksestä olen oppinut sen, että sillä on taipumus raueta. Joskus olisi vaan ollut hyvä ja mukava olla kaukaa viisas.
Edes kerran elämässään.
"Stop en rakastua saa
se tietää vain surua ja murheeksi käy
murheille stop
en rakastua saa, se tietää vain surua
hiljentäkää
sydän hiljentäkää"
No comments:
Post a Comment