tuu beibe syömään salaattia

Paljon syömistä ja Mikkoa + vähän kimblen pelailua + tyytyväisenä ja kylläisenä sohvalla viltin alla makoilua + muutama elokuva + 1 humala (+yks posarin pihalta takki auki ja ilman kaulaliinaa löydetty ulos heitetty huonostikäyttäytyvä mutta hellyyttävä ja hyvännäkönen poikaystävä) + 1 aika mahtava makroonisalaatti + muutama lämmitetty sauna + yks hoideltu puukuorma + romanttinen lumimyrsky + muutama viikonloppusavuke + lisää ruokaa ja paisuva anna + keskusteluja + hyviä kavereita + tarjottu ateria shamaanissa + onnellinen kehräävä musta kissa + mukava lautapeli-ilta ellun ja tytin kanssa = melko tyypillinen, mutta niin ihana syysloma

Sanoisinko että on melkein mukava palata töihin huomenna. Ja sanoisinko että olen oppinut tykkäämään talvesta nyt kun ei tarvi enää pyöräillä. Nyt lähden tästä selvittelemään ensin toisen ystävän asioita ja sitten toisen. Ehkä koitan usuttaa omien asioideni selvittelyn sinne johonkin väliin myös. Vaikka toisaalta asiani taitavat kyllä vaatia melko vähän selvittelyä tällä hetkellä. Elisan kanssa tapojeni vastaisesti tupakkia kirpeässä talvi-ilmassa. Annukan kanssa leffa ja jotain hyvää ja kokemuksesta voisi melkein arvella, että paljon nauramista.

Mietittiin Mikon kanssa suomenkielisiä sanoja. Mun tämänhetkinen lempisanani tuntuu olevan "mauton" kaikessa tehokkuudessaan ja selkeydessään. Mikon suosikki oli tuo "mitäänsanomaton", jos oikein muistan. Kamalimman sanan miettimisessä taidettiin jäädä yksimielisiksi siitä, että "Naaras" jäi ainakin toistaiseksi ehdotetuista johtoon.
Ilmoitan muutoksista.
Heihei

taivas lyö tulta yläpuolellamme kaikuu kallioilla ääni totuuden

Pahoitteluni siitä, että edellinen kirjoitus jäi kovin rikkinäiseksi, mutta ajatuksia oli paljon ja ne olivat hajallaan..enkä kerennyt oikolukea koska Mikko keskeytti.

Toimin makutuomarina vaativassa tehtävässä kun isille piti valita uudet silmälasien kehykset..taas, ja sitten ne ihmettelee miten minusta on tullut niin turhamainen. Ha. Toivottavasti se päätyy niihin neutraalimpiin mustasankaisiin, sillä yhdet oli tosi Liisa-kummit 80-luvulta (eli semmoset, missä on semmonen leopardikuosi), yhdet semmoset limaset vamppilasit, joita äiti jostain tutkimattomasta syystä kannatti, ja yhdet ihan liian isot ja mauttomat. Semmoset hengettömät.

Tänään oli päiväkodissa valokuvaus. En vieläkään saa pidettyä silmiä auki ryhmäkuvassa. Käytiin myös eskareitten kanssa tutustumassa koululuokkiin ja aivan liikutuin, kun pikkuiseni esittivät intoa puhkuen luokan edessä "Taivas lyö tulta" niin lujasti kuin pienillä keuhkoillaan suinkin pystyivät (ja se on,joskus valitettavastikin, hyvin lujasti) kaikkien ässä- ja ärrävikojen suhistessa ja päristessä. Tämä meni mun todistamien sulosimpien asioiden listalle vieläpä aika kärkeen. Olin herkästi liikuttuvalla tuulella tosin jo valmiiksi kun tiesin pääseväni jo kahdelta töistä ja pääseväni suoraan syyslomalle. Siitäkin sai vähän tapella ja juosta virastoissa, mutta katsos mua lomalaista :)
Nyt muumiäiti vaatii mua kanssaan kauppaan. Katso nyt sitä..kuka voisi sanoa muumille ei?
HEIPPA
ps.
päiväkodissa:
Joonas6v: Niinku joillain tytöillä voi olla jo hellu...
Sofia5v: Aaa-a, niinku mulla on! ..mutta..se ei vaan tiiä sitä ihan vielä..

it hurts to grow up

Äiti on parhaimmillaan juuri tuollaisena. Villatrikoot hassun lyhyissä muumijaloissaan tekemässä mulle munakasta, kun mua heikottaa (enkä halua syödä lohta, koska söin sitä jo eilen) kyselemässä saako suolakurkkua laittaa, jos sen paloittelee aivan pieneksi silpuksi. Ihana äiti kullan kallis.

Kävin Sepon kanssa ajelemassa ja moikkaamassa Raunoa. Olivat päässeet kasvamaan jossain välissä isoiksi molemmat ihanat pikkupojat. Minun pienet keinupalloilijat. Tui. Rauno oli muuttanut kaupunkiin vaimonsa kanssa ja Seppo, (joka ei tule koskaan asumaan omillaan :D) puhui jokseenkin järkeviä ja aikuismaisia juttuja. huh huh. Missä minä olen ollut kun tämä kasvu on tapahtunut? Liiaksi kiinnittyneenä itseeni?
Olenko minä kasvanut ajan mukana myös? Vai unohdinko kasvaa, kun en huomannut katsella ympärilleni ja pysyä perässä? Säikähdin kun huomasin ajattelevani eräänä aamuna sitä miten paljon kurjemmalta tuntuu ajaa talvirenkailla. Se on aikuisen ajatus..eikö ole? Vai pitäiskö olla vaihtanut ne renkaat kanssa itse? Toisaalta mulla on kyllä poikaystävä, joka vaihtoi talvirenkaat niitten mersuun.NIIIN! Kai sekin nyt on jotain ! (:

Joskus ehkä kasi-luokalla (juuri silloin kun kaikki ihmiset tahoillaan ovat kamalimmillaan) tunsin olevani paljon aikuisempi kuin nyt. Osasin nauttia elämästä. Silloin vapaus oli mahtavaa ja tiesin kaikesta kaiken.Erityisesti siitä kuinka väärinymmärretty olin. Kuinka tyhmiä opettajat ja vanhemmat olivat. Kuinka tulisin pelastamaan maailman ja siinä ohessa myös siitä kuinka itsemurha ja itsensäviiltely ovat armollisia keksintöjä.
Niin tosiaan..ehkä se elämästä nauttiminen tuli vasta tämän vaiheen, missä ainut asia, josta kirjoittamattomien angstisääntöjen mukaan oli lupa nauttia ovat päihteet, jälkeen. Noh..sanotaan ysiluokan lopulla, kun ollaan koulun vanhimpia ja naureskellaan itkeskeleville ja protestoiville angstikaseille. Juuri silloin kun huudellaan onnesta soikeina "Mikäs se olikaan se peruskoulu?!" ja vedetään kamalan pahaa ja paksua sikaria koulun portailla sen merkiksi että on todella vapauduttu auktoriteeteistä. "Meitä ei estä mikään!!!"
Sekin oli sitten yllättävä takaisku kun poliisit pysäyttivät juhlivan nelikon ja vähääkään hetkahtamatta uholleni lakimiesisästäni kaatoivat pois luvattomat nautintoaineet. Ja kokemusta viisaampana olen raapustanut silloiseen päiväkirjaani "On se kumma miten yksi naurettava välikohtaus voi pilata kaiken peruskoulun loppumisesta aiheutuvan riemun." Voi se.

Opetus on; älä iloitse siitä mitä sinulla on tai se viedään sinulta pois. Tämä kasvaminen tekee minut epävarmemmaksi ja pelokkaammaksi. Ehkä se on sitä itsesuojeluvaiston kehitystäkin osittain. Ja kokemusta tietysti. Yläasteella olin varma siitä että LOVE FOREVER ja BEST FRIENDS FOREVER ja julistin molempia auliisti ja mitä suurempaan ääneen sen parempi. Nykyään..noh..edellä mainittu opetus pätee yhä.

Eskari Vilman mielestä on tavattoman hassua, kun se tuntee yhden Antin, joka ajaa skootterilla ja on mua pidempi. "Niin mutta aattele 16-vuotias..se ei oo vielä edes aikuinen ja silti se on sua pitempi!" Paljon keskustelua on myös herättänyt se että "RITVAAA (ohjaava lastentarhanopettaja)...Onko totta että Anna ei kasva ennää tosta? mutta miten se voi jäädä noin pieneksi?"

Ihastuttava muumiäitini on kuitenkin aina tavannut sanoa:
"Mitä pienempi itse on, sitä suurempi joulu tulee"

sunnuntaiaamu

Maassa on lunta. Kuuntelen Lily Allenia ja tykkään siitä. Ja siitä, että on sunnuntai eikä tarvitse liikkua, jos ei jaksa eikä halua. Vain näistä asioista tykkään tänään. Ja ystävistä, jotka toivottavasti eivät ole vain lainassa niin kuin kaikki muu..


"...i wish could change the ways of the world,
make it a nice place,
untill that day, i guess we stay
Doing what we do,
Screwing who we screw

Oh yes i'm fine
Everythings just wonderful
i'm having the time of my life! "

nii ettäs tiiätte

Vihaan odottamista..................................................................................!

loving is fine if you have plenty of time

Tällä hetkellä loving is parempaa kuin hyvää. Ja niin on kaikki muukin. Paitsi tukka. On se kumma että, vaikka Kemi on parturikampaamojen luvattu kaupunki, ei kukaan täällä osaa värjätä minun hiuksiani enää?! Oma kampaajani muutti. Mutta se on pientä. Onhan? Ei nää ole niin keltaset..eihän?

Avoimen luennot kirjoittamisesta äännerakenteiden jälkeen tuntuivat oikein mielekkäiltä. Töissä on ihanaa. Sinitiaisissa on muutama aivan syötävä eskaripoika, joille luen ja joiden kanssa pelaan ulkona ja sisällä..tänään jalkapalloa ja sen jälkeen piirreltiin. Rankkukisan Joonas vei tiukasti 5-4, mutta mulla paistokin aurinko silmään!! (Oon edelleen huono häviäjä vastustajan koosta ja iästä riippumatta.)

Olen ympäröity ihanilla miehillä, joten en voi valittaa eikä tee edes mielikään. Eräskin oikein ihana, jonka kanssa tehdään tänäiltana tacoja ja soitetaan ja lauletaan jotain, jos kerkeän hakea nuotteja kirjastosta kohta, saa mut yhä vaan uudestaan mullistamaan käsitystäni hyvyydestä. --Sitäkin on.

Jyväskylässä muutama ihana lisää, joiden tapaamista en malta odottaa. Turussa yksi. Ikävä.

Viikonloppuna oli muuten myös ihan huiput tuparit, joissa oli teemana 80-luku ja joissa mentiin, juotiin, tanssittiin ja juteltiin lujasti! pojat mukavia sielläkin :) tytöistä ei valitettavasti voi sanoa samaa, mutta siihen on jo totuttu. Eivätkä suinkaan kaikki tytöt ole typeriä, ilkeitä ja kateellisia. Minun ystäväni esimerkiksi eivät ole. Monet ovat nimittäin huomanneet että se tekee omasta elämästä vain hankalampaa ja kurjempaa. Ja eikös sen pahan saama palkka olekin juuri siinä?

surrounded by the best

Jes. Silmä ei oo ennää punanen. Antibiotit siis toimivat. Viinan kanssa viikonloppuna ne toimi niinkin hyvin että oksensin ja sammuin kottiin ennen ku kerkesin edes lähtä täältä mihinkään. Voi pientä noloa idioottia. Onneksi Elisa oli ihana, kantoi omaan sänkyyni ja siivoili. Kun oon ihan niin terve ku pukki, alotan juoksemisen. Siis varmasti alotan kunhan vaan katon jonku hyvän reitin tästä, ku metsään en taho mennä, ku joku siinä pelottaa mua.

Tomi kehui pukeutumistani tänään töissä. "Sininen sopii sulle". Siis Tomi 6vee :D ihana! Olin taas reipas ja hain kirjat avoimeen kirjastosta. Kohta pitäisi olla reipas lisää ja avata ne. Oli tarkoitus mennä Annukalle kylään, mutta sillä olikin töitä. Huomenna meen ja vien jotain hyvää kun se raukka elää ihan köyhyydessä nyt.

...Vai kuulostaako Keskiviikko teistäkin paljon paremmalta opiskelupäivältä. Niin minustakin. Ainakin paremmalta kuin Maanantai ja ehdottomasti monta kertaa paremmalta kuin "tänään".

Sain muuten kauneimman ihanimman viestin ikinä. Luin sen ainakin viiesti työpäivän aikana ja hymyilin hymyilin.
"Anna sää oot kyllä just sellane että ei sua voi ku rakastaa"

Samoin <3>

silmätulehus strikes back! :D

Nyt maistuu suussa ihan yläasteelta. Ostin semmosen ihanan huulirasvan mikä mulla oli joskus ehkä kasilla ja se palauttaa sen ajan tunnun ihan aitona mieleen kokoajan. Nam. Unikin liitty ilmeisesti niihin aikoihin jotenkin vaikka se ei palaakaan mieleen ihan kokonaisena. Nam nam nam.

Soitin eilen meiän Villelle ja kuulin ääniä ideaalisesta tavoiteltavasta tulevaisuudesta. Onnellisen perheen ääniä. Ville oli haltioissaan vauvasta, Miiasta ja Ollista. Vauva oli, Olli kiljui vauvalle, Miia jutteli ja luki kaivurikirjaa Ollille ja Ville hymyili äänestä päätellen taukoamatta. En jaksa odottaa että pääsen vierailemaan ja hymyilemään itsekin. Olli täytti eilen 2 vuotta. Se puhuu kuulemma mitä tahansa oikeissa sijamuodoissa ja korjaakin itse jos menee väärin. <3 On se tätinsä veljenpoika!
Tein eilen joulutorttuja! Citimarketissa oli sitä luumuhilloa! jes! Aivan naurettava juttu muuten, silmätulehus tuli taas..tällä kertaa vaan tohon toiseen, "terveeseen" silmään. Töissä särki päätä ja kuume nousi, joten ne päästi mut kotiin lepäämään vähän aikasemmin. Nukahin olohuoneen sohvalle muutamaksi tunniksi, ja sillä aikaa äiti ja isi oli lähteneet back to 60's -bileisiin Vuokattiin. Ne on siellä koko viikonlopun eli jotain pitäisi keksiä. Heta ja Elisa ja Annukka ja Linda ja muita tyttöjä saattaa olla huomenna tulossa tänne. Ihan riippuu mun silmän kunnosta nyt. Olisi mukavaa.
Tänäänkään ei tarvitse olla yksin, koska Perttu alottelee täällä ystävineen. Yrttipatonkeja paistetaan. Ne kattoo Eddie Murphy on stage- lavakomiikkaa, mutta minä olen nähny sen jo kahdesti. Siis kirjoitan.. Ja kuuntelen Damien Ricen The Professoria. Sain sen Oulun Joonakselta, joka tykkää oikein hyvästä musiikista ja on vaivautunut lähettämään sitä minullekin.

Minä kuulemma nipotan. Onko siinä jotain nipotusta, jos sulkee raolleen jääneen oven, kun se häiritsee? Millaisia ne ihmiset ovat, joita raolleen jääneet ovet eivät häiritse? Ei sellaisia ole. Ne ovat vaan niin laiskoja, etteivät viitsi nousta sulkemaan ovea, joten uskottelevat itselleen ettei se häiritsekään oikeastaan NIIN paljon. Tai onko siinä jotain nipotusta jos pyytää toista olemaan säpäsähtelemättä kokoajan, koska jatkuva säikähtäminen alkaa pitemmän päälle nyppiä. Tai että käskee laittamaan hyvin rikkinäiset sukat roskikseen, ja senkin ihan myönteisellä ja huvittuneella äänensävyllä. Tai että... Okei nipotan vähäsen!

tiiäks anna että sää oot aika mahoton

tiiän kyllä :D

en tajua tätä me-ei-myyä-torttuhilloa-ideaa!?

Miksi Jellona työntää päätä ruokakuppiin ko koitan laittaa sinne ruokaa ja tekee siitä mulle näin hankalampaa?
Miksi suomenkielenperusopintojen tehtävien aloitus on niin ylivoimaista?
Miksi bikinilaskun piti tulla nyt 4 kuukautta liian myöhään kun ehdin jo luulla että ne on unohtanut lähettää sen?
Miksi mun pitää maksaa päiväkotiruuasta 4.30, sillähän sais aterian heseltä!? ( jossa en oo muuten käyny pitkään aikaan!)
Miksi en laihu siltikään?
Miksi missään kaupassa ei myyä luumuhilloa niiin että voisin tehdä joulutorttuja ku haluttaa ihan kauheena?! oon oikeesti käyny kattomassa jo kaikista kaupoista!?!?!
Miksi vauvaa ei muka nimetäkkään Kaapoksi??
Miksi vedin pohjat ruottin kuuntelussa?
Miksi bb on tänävuonna niin tyhymä ja se idea rikottiin nuilla uusilla asukkailla. Ja edelleen miksi Mika lähti?
Miksi oon niin väsynyyyyyyy....

ps. Voitto katto tänään tarhassa mua hyvin pitkään mietteliäänä ja sanoi sitten "Sää oot tummaihonen". Meillä oli loistava jumppatunti eskujen kans. muutenki tuntuu että tuo työ on parasta :) silti loma tekis mulle varmaan tosi hyvää tai se että siitä maksettas pikkusen enemmän...
uupunu

..nii ja kaikkia ei voi pelastaa!

^Se on siis käytössä edelleen..

Viikonloppu Oulussa oli oikein mukava ja aktiviteettirikas :) Kaikki alaikäset, joita kiinnosti ees yrittää, pääsivät baariin. Yks kärppäpeli, joka hävittiin huonommille! Perjantai kuskina ja Lauantai ei-vähhääkään-kuskina ja sunnuntainakaan ei. Tutustuin Gigling marliniin (jossa oli pikkusen liian tukalaa mun makkuun) ja mukaviin ihmisiin ja tapasin vanhoja mukavia, joihin olen jo tutustunut joskus aikaisemmin. Von hertsen brothersin keikka oli aivan upeamahtis ja ne veti aivan täysillä. Ei sitä voi edes selittää..ette kuitenkaan ymmärtäis. Oltiin niin edessä nuitten teikareitten kanssa, että meinasin saada Kie Von Hertsenin kitarasta päähän! :D

JA SITTE MEILLE SYNTY VAUVA SUNNUNTAIN JA MAANANTAIN VÄLISENÄ YÖNÄ. Korjaan Miialle ja Villelle synty. Eli oon nyt tuplasti täti. Ja oon keksiny vauvalle jo nimen. Kaapo. Kaapo Asko Einari Saarela. Olli oli käyny kattomassa pikkuveljeään ja sanonut että "Ihana vauva". Niissä on kuulemma vähän samaa näköä. AAAA en jaksa oottaa että nään tätin pikkunyytin <3

Vitsi ois ollu vielä hulluna juttua mutta nyt ooceeta ja prisonpreikkiä ja bb:tä. Oon nolife, tiedetään!
heippadeippa!

Do i wanna close my eyes?

..Ei liity mitenkään siihen mitä juuri aion kirjoittaa, vaan erääseen toiseen ajatukseen, jota en jaksa alkaa selventämään tässä sen enempää. En nyt, en tänään. Vaikka katsotaankin Mikon kanssa kohta loppuun eilen unettanut rock-musikaali, jonka teemana on "No day but today".

Why does it allways rain on me? mp:stäni soi kun kävelin kotiin töistä sateessa ja jalat oli ihan jäässä. Ei haittaa yhtään. Mulla oli sitäpaitsi sateenvarjo, jonka Mikon äiti oli jättäny aamulla eteiseen ja kiinnittäny siihen pinkin muistilapun "Anna, siellä sataa. Ota tämä!" Töissä oli tosi mukavaa ja pelattiin yks hurjan jännä kimblepeli, mää, Niko, Vilhelmiina ja Voitto. Voitto hävis. Nimi ei siis aina ole enne! Tiukkaa oli ja lupasin Voitolle uudet matsit huomiseksi. Voi ei! Joudun rikkomaan lupauksen, koska oon huomenna kokopäivän sinitiaisilla, kun niillä on henkilökuntavajetta. Siirtyy siis maanantaille..

Soiteltiin Sepen kanssa ja viikonloppu kuulostaa hyvältä. Oikeen hyvältä. En ole edes maassa siitä että Mika heitettiin ulos bb-talosta, vaikka se olikin ihan perseestä. Enkä siitä että Marjetan Samppa sano mua ihan SIKA-SORELLAN näköseksi, sillä tiiän että sampalla oli vaan joku tilapäinen mielenhäiriö! En muuten nähny sitä Mikan ulosheittojaksoa eilen ko musta tuntu niinku oisin saanu jotaki tyrmäystippoja ja vaivuin vastentahtoani semmoseen sikeeseen koomaan siinä puolikymmenen aikaan. En pystyny oikeesti liikuttaan itteä! kuulin ku Milka soitti, mutta en pystyny vastaamaan, enkä saanu silmiä auki, vaikka tiesin että bbkin on menossa. Tosi omituista..Ei auttanu ku nukahtaa. Aamulla oli hassu, mutta hyvä ja levännyt olo. Tekeekö elimistö noin? Ensiksi se lähettää kaikenmaailman tauteja, jotta lepäisin, mutta kun en ehdi enkä pysty, se lopulta pakottaa mut uneen. Mulla on ainakin hyvin aktiivinen ja tunnollinen elimistö tässä suhteessa.

Vilma (aivan mini-me) muuten keksi tänään että "Anna sulla on tissit!" Ei voi kyllä Vilmaa syyttää siitä että se hoksas vasta nyt, on ne sen verran hyvin piilossa :D Mutta pikkusen hämmentävä tilanne, mitä siihen sanot? Olisi varmaan pitänyt olla jotenkin rationaalisen opettava, mutta päädyin olemaan oma itseni. - Oliskin. Onneksi tilanteessa läsnä ei ollut yhtään poikaa en varmaankaan haluaisi viettää aiheen parissa koko talvea. Olen sitäpaitsi (<-- mikä turha sana!) saanut seksuaalisesta häirinnästä osani jo about vitosluokkalaisilta pojilta, jotka viheltävät perään kun käyn hakemassa ruokakärryä. Eräs niistä pysäytti mut kerran kertoakseen siitä kuinka sen luokkakaveri on ihastunut minuun. Yksi "hyvä perse"kin on kuulunut. Ei voi kuin ihmetellä..erottuvatko amikset ihmisistä jo tuossa iässä?

Olin onnettarena kahvihuoneessa kun arvottiin dermosilin tilaajalahjoja työpaikan tilaajien kesken. Voitettiin äidin kanssa rajauskynä. Jes :D Toisin sanottuna minä voitin, sillä äiti ei varmaan edes tiedä mitä sillä tehdään.

Mulla on muutama uus oma sanonta muuten. Nykyinen vähemmän naiivi ja oppineempi minä suoltaa näitä jatkuvasti lisää. Suosiossa ja ahkerassa käytössä viimepäivinä ovat olleet mm. "Päivä kerrallaan" ja "mikään ei ole omaa, kaikki on vain lainassa". Henkilökohtainen all-time-favoritteni on kuitenkin "Kaikkia ei voi pelastaa" ! :D Se on tullut nimittäin aivan erityisen tarpeeseen. Ja tulee vastakin..

Voi pientä idioottia

Ai ai ai..silmään sattuu. Maailman turhin asia,silmätulehus, iski. En muista ainakaan että mulla olis ollu sitä koskaan ennen ja siksi erehdyin aikaisemmin pitämään hikkaa maailman turhimapana..

Eilen sain yhden opiskelukirjan kirjastosta ja varasin kaksi. Lainasin myös vähän viihdettä. Joukossa kirja, jonka päähenkilöt kinastelevat siitä kenellä on eniten syitä tappaa itsensä (mietin että se olisi tähän väliin erittäin tarpeeseen muistuttamaan mua siitä että mun silmätulehuksellanikaan ei ehkä päästäisi vielä listan kärkeen..) ja OC-soundtrack, vaikka siinä tuskin on mitään uutta..en tiedä, en ole ehtinyt kuuntelemaan. Tutkiskelin annettuja ja täysin mahdottomaksi leimaamiani opiskelutehtäviä tarkemmin ja huomasin ne vaikkakin vaativiksi, niin silti kuitenkin lupaavan mahdollisiksi. Tänään olen kuitenkin antanut itselleni, potilaalle, luvan olla vaan, kirjoittaa, kuunnella hyvää musiikkia ja nautiskella. Arki tulkoon sitten myöhemmin ku oon täysissä voimissani ottamaan sitä vastaan...niihä? (:

Siis terve oon ihan ääliö beeteevee ku katon BB:tä. Oikeesti hymyilen kokoajan ku Mika on siinä ruudussa ja nauran sen jutuille. Voi pientä idioottia. Mikko ei kohta kato sitä mun kanssa ennää. :D : :o

Istuin eilen koko illan sairaalan päivystyksessä ko kaikki itkevät pienet siirrettiin suoraan mun eelle. Ne ehkä aliarvioi silmätulehuksen akuuttiuden ja vaarallisuuden. Parin tunnin ja muutaman puhelun jälkeen kävin taas kysymässä mahdollisuuksiani tulla otetuksi vastaan vielä saman päivän aikana ja olin valmis laittamaan kovan kovaa vastaan, mutta vastaanoton mies yllättikin olemalla myötätuntoinen ja mukava. "Enää neljä ennen sua ja sitten pitää kattoa ottaako lääkäri vielä ne ekaksi,joilla on testi tuloksia mukana...mutta hyvin oot jaksanu..reipas tyttö. Mene vielä vähäksi ajaksi odottamaan" Sillä oli hyvä taktiikka. En voinut kuin nyökätä ja niellä vihan. Täydelliset naisetkin oli jo menossa, mutta nämä muut odotushuoneen tollot katsoivat väärää kanavaa! Teki mieli alkaa itsekin itkemään, mutta ehkä siitä ei sitten kuitenkaan olisi ollut kovin paljon apua sitten kuitenkaan. Lääkäri oli joku varmaan justiinsa valmistunu mukava poika ja sillä kesti tosiaan se kaks minuuttia tutkia tuo silmä ja kirjottaa mulle resepti. Apteekki tosin oli tietysti jo mennyt kiinni, joten lääkkeet sain vasta tänäaamuna..

Vilman ja Pipsan hauska juttu tarhassa:
Pipsa:Tän pirtanauhan tekeminen on helppo nakki.
Vilma: Ai helppoa kuin NAKKI!?
Pipsa: HELPPOAA KUIIIIN....
Vilma: Helppoa kuin.. ANNA!!

Tytöt ei kyllä tienneet mistä puhuivat....! Ja sitten Tomi ja Reino opettivat mulle englantia "MAAANSTÖRRR on hirviö!" "No mutta juu aa ön idiot etpä tiiäkkään mitä se tarkottaa...?!?!" En raaskinu pilata iloa. En tiedäkkään.. Tännään opetin tytöt tekemään kirppuja ja huomenna jatketaan aamulla heti niitten kanssa katsomista kuka on kenenkin hellu. iiih vähän jännää, varsinki ku oon mukana arvonnoissa. aijai :D

Nyt meen saunaan ja oon kauan! <3

oi voi

"Pojat varmaan tykkää musta" totesi Milla 6v. tyytyväisenä tänään ruokapöydässä. Niko oli erimieltä, mutta Milla pysyi häpeilemättä kannassaan "Tykkääpäs..ainakin Jesse sanoi mulle niin.." Mietin että kyllä se itsevarmuus siitä iän myötä karisee. Lasten kanssa olen ajatellut paljon asioita, joita en ehkä muuten olisi tullut ajatelleeksi kuten aikaa. Ja sitä mitä aika tekee ihmisille. Jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu. Jo eskarissa pojat tietävät miten tytöille puhutaan -ja nämä uskovat!

1987-syntyneet eivät ole olleet 16-vuotiaita ihan vähään aikaan!

Olipa kiva viikonloppu. Kävin Oulussa. Menomatkalla Sirpa oli sattumalta kans yksin reissussa niin juteltiin kokomatka ja naurettiin ku matkustin juniorina ja NAISkonduktööri päättikin kysyä henkkarit! Mulla hakkas ihan hirveenä sydän. EIKÄ! Ei voi olla totta ei ne ikinä kysy junioreilta mittään! Paniikissa otin siitä ajokortin vierestä kelakortin ja näytin sen. Ja se katto sitä hulluntarkasti ja lopulta sano vaan että -Joo. Kenen kelakortin näytit, Sirpa ihmetteli kun se oli mennyt. -OMAN! Hahahah..Ei vissiin mikään paras matikkapää!

Seljalla meni vähän juomiseksi yllättäen..Oli Tuukkaa ja Anskua ja Vellua ja Anttia ja Peteä ja joitain, jotka taisi mennä multa vähän ohi, koska kuuntelin hyvin entisen poikakaverini uusia seurusteluhuolia luottokaverin ominaisuudessa ensin mesessä ja sitten puhelimessa. Just tuli mieleen, että toivottavasti meni sen laskuun edes!

Kaupungilla treffasin Milkan ja ostin takin. Nähtiin Essiä ja Veikkoakin, joka vaikutti tosi mukavalta. Ei voi kun hymyillä Essin puolesta :) Nyt menee oikein. Sitten anskun kans mentiin kattomaan Kärppien a-junnujen peliä raksilaan kun saatiin ilmaisliputki kerta. En ees muistanu miten paljon tykkään jääkiekosta. Inhoan perustella tätä, mutta se tunnelma hallilla on vaan semmonen mitä ei muualla ole. Ja lajissa on riittävästi vauhtia ja pelaajilla kova näyttämisen halu. Eikä kukaan neiteile tai makaa kentällä itkemässä vaparia. Testosteronin voi haistaa ylös katsomoon asti. Oivoi. Ansku on onneksi samoilla linjoilla ja käyään tästä lähtien aina kattomassa pelejä ku meen ouluun. jes. Mukavinta on kun kentällä on tuttuja, joiden liikkeitä seurata ja joita kannattaa. Ja ainakin yhtä mukavaa on juoruta samalla anskun kans! :D

Tultiin äsken ja Mikko huus mulle junassa niin että hävetti. Asemalla, kun jäätiin pois, en antanu sen olla mulle vihanen enää vaan sain sen nauramaan ja tuntu hyvältä! Harvinaista herkkua nämä viikonloput. Huomenna töihin ja opiskeluihin. Ahdistaa, mutta ei se auta kun nostaa pää pystyyn.

Muuten..Bb:stä, jota en todellakaan edelleenkään myönnä katsovani, tippuu kohta se ällötys, jota en voi sietää, ja en malta oottaa mitä sen ego vastaa kun siltä kysytään että miltä susta Henri tuntuu kun kaikki talon asukkaat antoivat sulle äänen häätöäänestyksessä?!

Lievää pettymystä ilmassa..

Avoimen yliopiston jutut menivät 15 kertaa yli mun ymmärryksen. O-ou mitähän tulee. Oon kuitenkin päättänyt pärjätä nyt jos koskaan!
Aamulla mut jätettiin pulaan. Ensimmäistä kertaa hänen taholtaan. Kai riidatkin kuuluvat tähän kauppaan, mutta.. Oon nyt ymmällään..onko kaikki miehet ihan paskoja sisältä? vai/tai kaikki ihmiset?

ääääääääÄÄÄÄÄÄÄÄ. hakekaa mut pois ja pitäkää hyvänä. JOKU?!

7 riviä

Tänään oon ihan sanaton. Kun Niko laski töissä että "vuonna 2010 mää oon jo 10 vuotta", tajusin että Ainiinjoo AIVAN, nää on nyt niitä milleniumvauvoja! Nämä eskarit, joita hoidan.

Muut ajatukset ovatkin olleet aika vähissä tänään. On vain hyväntuulisuus. Siitä mitä teen ja miltä tuntuu. Hyvältä. Tänäänki meni työpäiväki tosi noppeesti ja ihmettelin että joko mun pitäs kotiin lähtä ku ne alko välipalalle. Eikä sureta vaikka aamuinen ruotsin kuuntelu oli just sitä mitä arvelinki..kamala. Ja koska ikinä aikasemmin ruottin avoimet on kuulunu vaan yhesti?! Kiitti vaan siitä.

Uskaltaisko sitä sanoa olevansa onnellinen?

tänään

Olin ekaa päivää siellä eskareilla kahteentoista asti ja sen jälkeen menin sinitiaisille eli 3-6-vuotiaille. Sain kehujakin. Joona: "Ei vitsi sää oot kyllä niin hyvä tässä" (rakennettiin palapeliä) :D Sain myös siirrellä tarroja Joonan kanssa sen tarrakirjasta samalla kun Samppa ja Miro leikkivät vieressä automatolla pikkuautoilla.
Samppa: ...se mustalainen oli varmaan joku poliisi...?
Miro: Niin varmasti olikin..
Joona: MITÄ?!? Eihän varmasti ollut! Ei mustalaiset oo poliiseja, MUSTALAISET ON ROSVOJA!
Joo kyllä se näin on että lasten suusta kuulee totuuden. :D

Nyt väsyttää. Ihanaa kun on hiljaista välillä. Aamulla kävin enkun yo-kuuntelussa lukiolla. Se oli kai aika vaikea ja olin pettyny omaan keskittymiskykyyni. Viimesen osan naisen ääni oli niin ärsyttävä, että multa meni puolet siitä mitä se sano ihan ohi! :D Mutta avoimet, jotka yleensä on mun heikko kohta, tuntu nyt tosi helpoilta. Huomenna ruotsi. Apua. Äiti just kysy, että mitä oon sen ruotsin nostamisen eteen tehny koko kesänä tai syksynä..Hmmm..käyny Luuleåssa?!

Kävin eilen Elisalla ja puhuttiin taas meistä ja ihmissuhteista ja meistä ja muista ja meistä kovasti. Käytiin kattomassa salibandya ja lopeteltiin asiaankuuluvasti Hesen äärellä. Oli mukavaa!

Ps. Edelliseen kirjoitukseeni palatakseni, mietin vielä sitä, että jos mikätahansa suhde ei jätä mitään jälkeensä, eikö se ole silloin ollutkin aivan yhdentekevää, hukattua aikaa. Jos siitä ei jää mitään mukaan. En usko, että se on tarkoitus.

Mietin tässä..

..että voiko jostain toisesta IHMISESTÄ todella päästä yli ja mitä se tarkoittaa? Onko yli pääseminen tavoiteltavaa? Miten se ylipäätänsä on mahdollista? Onko ihmisten väliset suhteet sellaisia? Onko se siis unohtamista? Vai onko se sitä, että kun muistaa ei enää satu?
Ehkä tämä vaivaa ja inhottaa mua erityisen paljon siksi että musta on päästy yli. Kuulemma. Ja ilmeisesti montakin kertaa. Vaikuttaako se mun arvooni? Tekeekö se musta jotenkin vähemmän rakastettavan? Tuntuu pahalta ja julmalta. Vai pitäisikö tuntua siltä, että nyt menee oikein? Toisaalta melkein yhtä kurjalta tuntuisi kuulla, ettei minusta olisi päästy yli. Silloin tunne olisi kai syyllisyys, vaikka on siinä jotakin imartelevaakin tavallaan.
Olenko päässyt yli itsekin? En tiedä. Riippuu tuosta määrittelystä...luultavasti kai joskus kumminkin. Olen minä. Rakastanko vielä? Kyllä kai. Haluanko vielä? En! Muistanko? muistan.

Mutta senkin olen huomannut, että ne ihmiset, jotka oikeasti rakastavat sinua, haluavat sinun tekevän kaikki tärkeät päätökset ajatellen vain itseäsi. He ovat jopa valmiita luopumaan sinusta oman parhaasi ja onnesi tähden. Ja valmiita yrittämään ymmärtää ja antamaan anteeksi. Nämä ihmiset ovat aarteita! Toivon, että oppisin yhtä epäitsekkääksi itsekin. Että olisin aarre jollekin..

"If you really love somebody, set them free" (Sting)

ben folds five - the luckiest

Aamulla kauhea shokki. Kun pääsin sisään ovesta johtaja pyysi mut huoneeseensa ja esitteli uuden hararahalaisen, joka ei voisi mennä eskareille, koska sen oma poika on siellä, joten mua kai ei haittaisi, jos vaihdettaisiin niin että hän tulisi pienille ja minä eskareille koululle. MITÄ?! NYT JO?!?! Nytkö heti kun aloin niin kovasti kiintyä pikkuisiini. Ei voi olla totta.Tai tietysti mun elämässä. Uskon että viihdyn eskareittenkin kanssa kun pääsen juttelemaan kunnolla ja askartelemaan ja puuhaamaan ja tätä kai halusin, mutta haikealta tuntui. Ja tuntuu. Kaikki pikkuset tahtoivat syliin. Paitsi Vertti, joka ei malta, mutta sen nappasin väkisin. Ihana ihana kulta! Lyhyt, mutta onnistunut urasuoritus. Heipähei keltasirkut! <3

Pyöräilin kotiin kaatosateessa ja vastatuulessa ja pihalla tajusin ettei mulla ollu avaimia. Jäin siis tohon pihalle jäätymään ja soittelemaan ja heemostuinkin Mikolle vähän. On ehkä väärin heemostua Mikolle tommosessa tilanteessa, jossa millään ei oo mitään tekemistä sen kanssa, mutta jollekinhan se täytyy ja mikko on vaan mun se ihminen, silloin kun Perttu ja äiti eivät vastaa puhelimeen, koska ovat koulussa ja töissä. Loppu hyvin kaikki hyvin; äiti kävi päästämässä mut sisään.

Nyt inhottaa kun en vieläkään kerkeä millään sinne Ouluun Seljuskan luokse. Seuraavalle viikonlopulle kirjotan kalenteriin jo että Oulussa ihan varmana! Huomenna mennään päiväksi shoppingille luuleåån Mikon kanssa ja illalla meen käymään Elisan 19-vuotis synttäreillä. Sunnuntaina kuunnellaan pelkästään ruotsin ja englannin yo-kuunteluita ja tehdään joku hyvä ruoka Mikon uudesta valtavasta ja valtavan hienosta keittokirjasta. Nyt kuuntelen täydellistä musiikkia ja oon tekemässä herkkää levyä, jota voidaan autossa kuunnella huomenna.

AINIIN! Avoimen yliopiston opiskelut alkavat ensi keskiviikkona ja opettajakseni sain Jouko Uusitalon, entisen lukion äidinkielen opettajani, josta pidin kovasti. Jes. Pitääkin alkaa katsoa noita opiskelukamppeita, vihkoja ja viivottimia ja yliviivaustusseja ja semmosia, mitkä piristää sitä opiskelua osaltaan. Nyt oon innoissani kaikesta tulevasta ja uskon että näin asioiden kuuluukin olla. Ainakin nyt :)