Live and let live.

Jonkun aikaa seurasin kiinnostuneena presidenttipuinteja, mutta sitten minulle tuli aivan liian paha mieli.

En voi uskoa, että keskustelua käydään tällä tasolla vuonna 2012?! Argumentit Haaviston homo-sivariudesta tekevät todella surulliseksi.

Kun kehaisen, että minunkin isäni on yksi armeijan kulta-ajan aseistakieltäytyjiä, sama opiskelukaverini, jota hetkeä aiemmin joudun muistuttamaan, ettei Halonen ollut käynyt sivariakaan hänen päivittellessään puolustusvoimien ylipäällikkyys-kysymystä, kysäisee kuinka isäni sitten on voinut päästä niin korkeaan asemaan?

Niin, kuinka hän tosiaan selviää leipätyöstään luettuaan itsensä ensin taloustieteen ja sitten oikeustieteen maisteriksi käymättä valtion munkitettavana opettelemassa sängyn petaamista ja p*llujuttujen puhumista...

Kukaan armeijan käynyt ei voi tosissaan ajatella sen antavan valmiuksia yhtään rippileiriä enempää tuomariuteen, ylipäällikkyyteen tai presidenttiyteen. Tai mihinkään muuhunkaan, menkäähän itteenne!

Luulin tuon ajattelun olleen jo tuhoutumaisillaan, koska en enää pitkään aikaan ollut kuullut että armeijassa tehdään pojista miehiä, mutta toisaalta olenkin muuttanut jo kauan aikaa sitten pois Kemistä.

Kovin pahalta tuntuu myös 15-vuotiaiden muka pätevät kommentit siitä, kuinka loukkaava homopresidentti on sotaveteraaneja kohtaan. Anteeksi minä en ymmärrä - miltä osin se loukkaa heitä?

Tämä maailma on ihan hirveä. Miten nämä natsit ja noitavainoajat voivat elää itsensä kanssa?

Holokausti all over again: kyllä homo saa olla, kunhan menevät olemaan joihinkin omiin leireihinsä avioliiton ja eduskunnan ja yhteiskunnan ulkopuolelle.

Melkein yhtä typerää kuin jättää äänestämättä Haavistoa, koska hän on homo, on äänestää häntä vain siksi.

Ja oman sarjansa muodostavat ne varsinaisesti pahaa tarkoittamattomat lottoajat, joilta on jäänyt ymmärtämättä, mistä äänestämisessä on kysymys. Heillä on tilastoja tutkittuaan vahva tunne Saulin mahdollisuuksista pärjätä kisassa, joten he pelaavat äänensä numerolle kuusi riemastuakseen sitten ihan Sherlockeina voittajan leirissä: jes me tiiettiin tää!?!

Vuosittainen tammikuun inhotus

Joskus melkein vihaan tätä. Heräämistä päivään, jona tietää ehtivänsä vain suunnitelemaan oppitunteja niiden siltikään tulematta valmiiksi. Palelua läpi laki- ja hallintotiedon luennon, ajatukset sielläkin vain keskeneräisissä tunneissa. Kotiin läpi pimeyden tallustamista suuresti ihmetellen, miksi olen koskaan taistellut valitsemieni asioiden puolesta. Lisää palelua, jota tuntuu entisestään lisäävän se, ettei kotonakaan ole sitä syliä, jolla on aina hiki, jossa kylpisin nyt ihan mistä hinnasta vaan. Aint no sunshine when he´s gone. Palelua ja pelkkää ahdistunutta suunnittelua: ONKO PAKKO OPETTAA KIELIOPPIA?!

Olen niin väsynyt, että nukahdan puoli yhdeksältä ja herään ilmaan hypäten tekstiviestin ääneen kesken mielipuolisten painajaisten. Joka kerta olen kummallisen helpottunut ja yllättynyt siitä, että herään omasta kodista. No mistä sitten?

Ja vaikka kuinka koetan näpyttää vastausta ties mitkä valtameret ylittävälle kultalinnulleni, muurautuvat silmät kiinni. Toivottavasti hän joskus 11 tunnin päästä avaa puhelimensa ehjänä keskellä Karibianmerta ja rakastaa minua vielä, vaikka annan tämän ihan hullun perfektionistisen stressin ajaa kaiken tärkeän ohi.

Saarinen ottaa hatkat

Puolisohan tulee valita sillä perusteella, kuinka hyvin hän hoitaa sinua, kun olet kipeänä.

Pikkuprinssini kuumeen noustessa olen käyttänyt tilaisuuden näyttämällä esimerkkiä siitä, kuinka tahdon itseäni vastaavassa tilanteessa hoivattavan:

1. Tee chilistä kanakeittoa!

2. Vietä pyjamassa silkasta empatiasta niin monta vuorokautta kuin suinkin mahdollista. Kolme on hyvä.

3. Luovu pyjamasta vain käydessäsi kaupassa hakeaksesi potilaalle lisää mustaviinimarjamehua.

4. Tuo kaupasta myös jokin riemastuttava ylläri, kuten lihapiirakoita ja nakkeja (male) tai lakujätskiä (female).

5. Keksi yhteistä sairastustekemistä, joka saa potilaan tuntemaan itsensä tärkeäksi. Vaalikoneiden tekeminen yhteiskunnallisen vastuun kantamisen nimissä toimii esimerkiksi hyvin. Edellistä tehostaa naureskelu iltauutisten haastateltavalle, joka ei aio käydä äänestämässä, koska Sauli kuitenkin voittaa. Mikä mäne.

6. Siivoa raivoisasti. Tuuleta varsinkin petivaatteet, jotta potilas pääsee paranemaan viileisiin uusiin joululahjalakanoihin.

7. Passaa silti lempeästi kuin vessan pesun keskeyttävästä kuumemittaria vierestään ojentamaan pyytävästä nuhanenästä ei olisi minkäänlaista vaivaa.

8. Pelaa monta tiukkaa erää shakkia ja anna potilaan voittaa joka kerta. (tahallaan tietysti)

9. Uhraudu katsomaan toisen lempi-tv-ohjelmaa, vaikka se olisi Avara luonto. Ole juonessa mukana - Ei vitsi että tuo Yellow Stonen kansallispuisto on sitte niin siisti!

10. Heräile siihen, kun toinen ei saa unta tai henkeä. Ole huolissasi. Laita kätesi puoliunisenakin hänen ympärilleen ja varmista sydämen lyönnit, jotta hän voi huoletta nukkua ja kerätä voimia huomiseen koko päivän nukkumiseensa.

Kun potilas kiittää kehittämällä sinulle mielestään vertaansa vailla olevan hauskan alter egon, jota alkaa kutsua nokkelalla väännöksellä sukunimestäsi ja innostumalla röyhkeästi sekoittamaan tämän "Saarisen" kodinhoitajaan, jolta alkaa ahnaasti nyhtää lisää palvelua esimerkiksi leikkimällä klo. 01:59 linnunpoikasta, joka huutaa nälkä ja huomiosi saatuaan muuttaa uikutuksekseen lihis aukinaista nokkaansa osoittaen, osta menolippu Helsinkiin Annukan luo!