Sunday, July 14, 2013

The day has come!

Kuluneet viikot ovat tehneet tehtävänsä. Elämä alkaa tuntua siltä, että ehkä sitä kuitenkin kannattaa jatkaa. 

Tällä matkalla olen oppinut, että vaikka Terhi Kokkonen olisikin lainannut elämääsi Balladi1-biisiin, voivat väärältä haiskahtavat juhlat muuttua aivan oikeiksi.

Joskus ne tosin pysyvät loppuun asti väärinä, vaikka ne koettaisi nähdä miten ja olisi pitänyt osata lähteä kotiin jo paljon aiemmin. Itseään on turha etsiä näistä paikoista. Note to self: Älä ole typerä.

Olen saanut muistutuksen siitä, kuinka tärkeitä yksityiskohdat ovat. Napapaita esimerkiksi voi olla merkittävä yksityiskohta tiettyjen tapahtumaketjujen liikkeellepanijana. Tapasin erään, joka kirjoittaa supernaiivisti listaa siitä, mitkä elämän yksityiskohdat tuntuvat hänestä hyviltä ja mitkä huonoilta. Huonolta saattaa tuntua lattialle putoavasta tyhjästä limukkapullosta kuuluva kolina. Tiedättehän, superinhottavaa! Lisäsin hänen listaansa iphone-laturin piuhan irtoamisen, kun sitä kaivaa vaikka laukusta. Ja sitten omaani.

Periaatteessa listalle voisi ajatella kuuluvan myös täyteen ahdetun yöjunan seisomisen yli neljän tunnin ajan jossain kuusessa veturin hajottua istumavaunun äänekkäimmän kilpakuorsaajan satuttua vielä viereeni, kun toistaiseksi ei ole edes tietoa elossa Turkuun pääsemisestä.

Minua on kuitenkin juuri siedätetty kuorsauksen suhteen. Ja katsottu silmiin ja saatu nauramaan, vaikka eihän hei minun pitänyt nauraa enää koskaan! Minua on kuunneltu laiturilla, puistossa, parvekkeella, rannalla, terassilla ja pihakeinussa, kun yö vaihtuu aamuksi. Olen saanut puhua, kun on tuntunut siltä, kunnes olen huomannut, etten oikeastaan edes jaksa enää. Etten tule ehkä koskaan ymmärtämään, mutta ei kai minun tarvitsekaan. Kaikki on sanottu. 

Haluaisin vain antaa anteeksi.

Ja minua on saunotettu ja pesty ja kyyditty pitkin Suomea ja naapurimaita. Ja peitelty nukkumaan. Ja mun kanssa on itketty, kun tilanne on sitä vaatinut. On tanssittu ja tanssitettu, ruisrockattu ja Kaarlen musahuone vallattu kolmesti. Minulle on melkein kerrottu, mitä Nietzcshe sanoi vihaamisesta. Olen todella otettu ja kiitollinen. Ihanat ihmiset, heidän apunsa, läsnäolonsa ja hyvyytensä, koskettavat.

Jokseenkin epäloogisesti tunnen itseni rakastetummaksi kuin pitkiin aikoihin. Ihana tunne. En halua siitä enää luopua. Suurimmaksi osaksi ajasta se peittoaa alleen sen toisen puolen; sen, että olo on myös kusetettu, petetty ja pettynyt.

Niinpä laitan omalle hyvien asioiden listalleni lempeyden, rehellisyyden, roskapöntön sattumisen kohdalle juuri kun savuke on palanut, pisamat, illat parvekkeellani, jolta näkee valaistun Turun keskustan, James Morrisonin The Awakening-levyn, sen, että Joensuusta saattaa ehkä sittenkin tulla jokin hyvä asia (1kpl), E:ltä lahjaksi saadun maailman hienoimman kangaskassin, taistelun jättiläismehiläistä vastaan loppumisen jättiläismehiläisen tappioon, basilikan, sen, kun pystyn ajattelemaan jotain myönteistä päättyneestä avoliitostani tai sen toisesta osapuolesta, minttuteen Cafe Artin terassilla, parhaan ystävän sanat: Kirppu sää pärjäät. Kirput pärjäävät aina. Sen, kuinka pysähtyneessä junassa käytävän toisella puolella nuori poika silittää kauniisti ja huolella tyttöystäväänsä uneen ja suukottaa tätä otsalle.

Ainiin...ja! 
Jalkapallopelissä totean yhden vierasjoukkueen pelaajista juoksevan vähän hassusti. Ystäväni E katsoo minua merkitsevästi. Vastaan kurtistamalla kulmia, mitä nyt. En ymmärrä yhtään. "No mietitkö sä sitä?" E kysyy. 

"Ketä?"

2 comments:

Sisko said...

<3 suosittelen eron tekemiseen myös vuokko hovatan kappaletta rakkaus on kuollut. eläköön, eläköön, eläköön. vaadin kuuntelemaan sitä kanssani viinilasin äärellä pian.

Anna said...

Ihanaa, kuunnellaan! Oliko se niin, että sulla alko ensviikolla loma? Sitte!

Pehmeä on uus kova!

Jarkko kertoo torpanneensa perääni kyselleen ystävänsä aikeet ilmoittamalla, etten olisi kiinnostunut hänestä. Kun naureskelen sille, ettei ...